lauantai 2. huhtikuuta 2016

Nyt saivat koivut lähteä.

Pääsiäisalusviikolla oli pihaltamme kahden ison koivun vuoro lähteä. Samassa rytäkässä kaadoimme myös ison kaksihaaraisen saarnivaahteran ja puolilahon pihlajan pellon laidalta. Saarnivaahterasta en olisi millään halunnut luopua, mutta lähellä sitä kasvaneet marjapensaat alkoivat yksi toisensa jälkeen kärsiä sen läheisyydestä ja kuivattaa versojaan, sillä puun isot juuret soluttautuivat niiden juurialueelle ryöstäen pensailta veden ja ravinteet. Eipä siinä sitten ollut paljon vaihtoehtoja asian suhteen.


Kuvassa olevat kaksi vasemmanpuoleista koivua siis kaadettiin ja oikeanpuoleinen koivu saa ainakin toistaiseksi jäädä jatkamaan kasvuaan. Pitäähän pihalla yksi kotikoivu sentään olla.


 Kuten kuvasta näkee lunta on vielä runsaasti pihalla puunkadon aikaan.


Oksia koivuista tuli paljon ja karsinnan jälkeen kannoimme risut läheiselle pellolle poltettavaksi.



Osa puista jo valmiina vietäväksi lateeseen kuivumaan.


 

Tässä vaiheessa näky on hieman sanoisinko......... lohduton.
 

Aiemmin kaadetun ison männynrungon mieheni sahasi samalla pätkiksi moottorisahalla ja pilkkoi samantien klapeiksi. Enää pala runkoa ja oksat ovat jäljellä.




Kahden koivun, männyn, pihlajan ja ison saarnivaahteran oksien raahaaminen pellolle poltettavaksi kysyi yllättävän paljon voimia. Ainakin minulta. Onneksi on tullut käytyä hyvin säännöllisesti punttisalilla ja siitä oli kyllä nyt ehdottomasti apua.


Kanto muistuttamassa kaadetusta männystä, jossa oli muuten 79 vuosirengasta.


 Tässä saarnivaahtera vielä pystyssä.


Pidin sen habituksesta kovasti.

52 kommenttia:

  1. Pihapuiden kaato on aina kova paikka, ainakin minulle. Tänään talkooporukka kaatoi muutaman ison koivun tien vierestä, osa niin lahoja että olivat jo vaaraksi, osa kasvoi liian lähellä tietä. Silti minun sydän oli särkyä joka puun kohdalla kun rysähtivät maahan.
    Saarnivaahtera on minulle uusi puu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman pihan puihin kiintyy vuosien saatossa, mutta käytännössä puiden kaadosta koituva hyöty ajaa ohi tunnesiteestä puuhun.

      Poista
  2. Puiden kaato on minullekin aina kova paikka. Tuntuu, ettei raskisi sitä millään tehdä, mutta joskus joutuu myöntymään järkisyille. Taas sitten uuden puun istuttaminen on aina iloinen ja tavallaan juhlallinen juttu. Saa laittaa kasvamaan sellaista joka kasvaa vuosikymmentenkin jälkeen;)
    Mukavia ja aurinkoisia huhtikuun päiviä Sinulle;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri on kuten sanoit. Järkisyyt lopulta voittavat tunnesiteet. Koivujen läheisyydessä ei oikein mikään kasvi menesty, nurmikosta puhumattakaan. Koivun alasvaristamat oksat ovat myös suuri riesa etenkin, kun kovat tuulet ja myrskyt ovat yleistyneet viime vuosien aikana melko radikaalisti.

      Poista
  3. Kotikatuni varrelta on myös kaadettu puita ja näky on aika lohduton. Mutta eiköhän me sopeuduta ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti totut ajan kanssa kotikatusi uuteen ilmeeseen.

      Poista
  4. Kotikatuni varrelta on myös kaadettu puita ja näky on aika lohduton. Mutta eiköhän me sopeuduta ajan kanssa.

    VastaaPoista
  5. Puiden kaadot ovat aina suuria päätöksiä. Näky on lohduton, mutta uuttahan ei saa, jos ei vanhasta luovu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyödyt voittivat täässäkin tapauksessa ja nyt voi miettiä uusia, ongelmista vapaita istutuksia tilalle.

      Poista
  6. Kyllä tutusta näkymästä on haikea luopua tottuuhan siihen ajan kanssa:)

    VastaaPoista
  7. Vanahasta luapumine antaa aina jotaki uutta tilalle. Voin vaa kuvitella sotkun määrää, mitä puiren kaarosta tuli. Tiäsi varmasti tehenehensä jotaki, ku sen raivas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näky ennen enimpien oksien poisvientiä oli kyllä aika lohduton. Osa oksista ehti jäätyä maahan kiinni ja ne päästään poistamaan vasta niiden hieman sulaessa. Sahanpuruakin tuli melkoisesti. Saapa nähdä miltä nurmikko näyttää ensi kesänä? Oli muuten kiire kelkkoa klapit pois paikalta, ennenkuin maa sulaisi ja korjuunjäljet näkyisivät pehmenneessä maassa.
      Voin kyllä rehellisesti sanoa, että hyvästä kuntosalitreenistä raivaus kyllä kävi.

      Poista
  8. On teillä ollut iso urakka. Isoja päätöksiä ovat nuo puiden kaatamiset. Niihin liittyy niin paljon tunnettakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isojen pihapuiden kaato on aina pitkän, jopa vuosien harkinnan tulos.
      Monta asiaa joutuu ottamaan huomioon ja punnitsemaan hyödyt ja haitat. Haittojen ollessa enemmistönä oli ratkaisu helpompi tehdä.

      Poista
  9. Kun jostain luopuu, saa helpommin jotain uutta tilalle. Samat hommat on täälläkin menossa, siis puiden halkaisu ja pinoaminen enää... Hidasta hommaa, kun yksin tekee, mutta eipä tarvitse käydä salilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu. Tilalle saa jotain uutta ja ongelmattomampaa.....?
      Sinun ei taatusti tarvitse miettiä enään kuntosalille lähtöä, kun pihallasi on oma puidenpilkkomistreeni. Tsemppiä.♥

      Poista
  10. Totut ennemmin kuin huomaatkaan uuteen maisemaan!
    Tontillamme riehui pari kesää sitten pikku tornado ja 6 isoa puuta kaatoi. Mutta nyt on valoa enemmäm enkä edes muista niitä puita :) Asuisitpa naapurissa, kerjäisin sinulta risut ja silppuaisin ne kasvimaan käytäville. Niistä saa jalalle miellyttävän käytävä materiaalin, joka kylläkin maatuu nopeasti. Risujen tuhka on hyvää lannoitetta kevyesti käytettynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi, näin varmasti tulee tapahtumaan. Itsekkin mietin hakettamista, mutta oksia tuli tosi paljon ja hakettamiseen olisi kulunut toinen mokoma aikaa ja sitä nyt ei valitettavasti ollut saatavilla. Tuhkan voi käyttää pihamaan hyödyksi, joten se on polton ainoita etuja.

      Poista
  11. Valtava urakka, mutta sittenhän tulee valoa ja tilaa puutarhaan ihan eri tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valon määrä tulee kyllä oleellisesti lisääntymään ja muiden positiivisten vaikutuksien lähellä oleviin kasveihin, uskon myös enenevässä määrin lisääntyvän.

      Poista
  12. Urakoitu on, mutta valoa saitte lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valon määrän lisääntyminen lähistöllä kasvaville kasveille tulee olemaan varmasti eduksi.

      Poista
  13. Sielläkin on urakoitu oikein tosissaan. Kovaa hommaa se on ja vielä ne jälkienkin siivoaminen. Koivuhan se on melkoinen vesirosvo, eikä sen ympärillä kasva mitään. Olin iloinen, että meiltäkin koivut lähti. Enää yksi koivu se meilläkin pihalla könöttää. Pihlajat on minun suosikkejani. Ne on aina kauniita. Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihlajista minäkin pidän kovasti ja se on mielestäni aliarvostettu puu ottaen huomioon sen kauniin kukinnan ja vielä lisäboonuksena kauniit marjat syksyllä. Istutin toissa kesänä kolme pihlajaa pihaamme. Kaksi pylväspihlajaa ja yhden tuurenpihlajan. Ne näyttäisivät selvinneen hyvin talvesta.

      Poista
  14. No on teillä ollut urakka.Ehkä sittenkin hyvä päätös,koska koivuhan vie veden koko pituutensa säteeltä eli jos koivu on esim 30m korkea niin se imee veden samalta säteeltä eli 30m matkalta ja jos niitä on vielä monta niin...ja valostuu piha ja saa polttopuita eli hyötyä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Niin kaunis, kuin kotoinen koivumme onkin juuri nuo mainitsemasi seikat tekevät siitä ongelmallisen.

      Poista
  15. Kaadetuista puista tuli hyvä kasa polttopuita;-)

    VastaaPoista
  16. Klapeja tuli todella paljon ja nyt on monen vuoden tarve entisten lisäksi taattu.

    VastaaPoista
  17. Samoissa hommissa mökillä. Äkkiähän ne puut kaataa, mutta jälkien siivouksessa se aika menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Siistiminen vie yllättävän paljon aikaa.

      Poista
  18. Meillä kaadettiin isoja koivuja muutama noin kuukausi sitten. Olivat ihan joutavat puut ja nyt elättelen toiveita, että voin perustaa perennaistutuksia tilalle :) Polttopuuta tuli meillekin kunnon pino!

    VastaaPoista
  19. Meilläkin koivuja on kaadettu pihalta kaikkiaan kolmattakymmentä ja nyt on siis jäljellä enään yksi iso koivu pihalla ja takapihan metsikössä muutama pienehkö.

    VastaaPoista
  20. Meillä oli tänään samaa puuhaa. Tien varresta,jokirannasta kaadettiin monta puuta, jotka auraaja runnoi talven aikana. Myös muutama lahoava lähti samalla. Kivaa, kun kesällä joki näkyy paremmin terassille.
    Siivoamisessa on kyllä kova urakka. Osa oksista poltetaan, mutta ohuemmat haketan ja suorista rungoista teen matalaa aitaa.
    Sää on ollut todella ihana koko päivän. Ei malttaisi tulla ollenkaan sisälle, mutta välillä on pakko tulla välipalalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivoaminen vie kyllä yllättävän paljon aikaa. Meiltäkin haketin kyllä löytyy, mutta sillä ei saa kovin paksuja oksia haketettua, joten päädyttiin polttamiseen ajan säästämiseksi. Tsemppiä sinne teidän savottaan.

      Poista
  21. Suuret puut ovat arvokkaita elementtejä, mutta väärässä paikassa niistä on harmia. Koivut varsinkin vievät kaiken veden ja ravinteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja nurmikko oli aina koivujen juurialueella helteillä keltaisena.

      Poista
  22. Samanlaista risukkoa meillä, kun kaadettiin kymmenkunta puuta pääsiäiviikolla ja saatiin kaikki oksat siivottua naapurin pääsiääsvalkiaan ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävipä teillä hyvin, kun pääsitte risuista kätevästi eroon ja vielä naapurikin sai tarvitsemaansa kokoainesta.

      Poista
  23. Varmasti vaikea luopua puista, mutta kyllä teille näytti vielä jäävän paljon kaikkea ihanaa puustoa! Ja saitte vielä polttopuitakin kaupan päälle. Minä olen myös tosi ihastunut saarnivaahteraan ja istutin minipikkuisen syksyllä. Aiotteko jyrsiä kannot vai mitä niille tapahtuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puita onneksi tontilta löytyy vielä paljon. Kyllä, kannot aiomme jyrsiä. Entuudestaan tuttu ja hyväksi todettu yrittäjä kutsutaan paikalle.

      Poista
  24. Haikeaa varmasti. Mutta tosiaan, jos ei muuta vaihtoehtoa ole. Jättäkää kanto muistoksi ja sen päälle kukkapata tai jotain :) Meijän pihassa olisi kans raivaamisen aihetta. Aikansa varmaan vie ennenkuin tottuu näkyyn, mutta luonto korjaa kyllä jäljet.

    Ihanaa loppuviikkoa ♥

    VastaaPoista
  25. Tarkoitus on istuttaa tilalle jotain vähemmän ongelmia tuottavia puita tai pensaita.
    Kiitos Irmeli. Hyvää viikonjatkoa myös Sinulle.

    VastaaPoista
  26. Näinhän se on että ei puista haluaisi luopua, mutta valoa varmasti tuli. Onpa teillä vielä lunta. mukavaa Huhtikuuta sinne teille

    VastaaPoista
  27. Teillä onkin ollut kova urakka.onhan se pakko joskus luopua puistakin vaikka haikealta tuntuu On saatte valoa enemmän ei varjosta. kasvit kiittää siitä:)

    VastaaPoista
  28. Kiitos kommentista.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa.

    VastaaPoista
  29. Muistoissa on multakin edellisessä asunnossamme ollessamme vielä, puunkaadosta. Monet, monet puut siellä kaadettiinkin. Se siivoushan siinä olikin se suurempi homma.
    Mutta joskus oli ihan pakkokin kaataa niitä, kun olivat jo kovin vanhoja ja alkoivat olla kaatumisvaarassa muutenkin.
    Hyvää kevättä sinne teille!

    VastaaPoista
  30. Palkitsevaa! Niin kauniita ja ihanalta tuoksuvia kuin koivut ovatkin, vanhetessaan aikalailla ikävältä näyttäviä ja roskaavia. Itsellämme ovat päässeet jopa liiaksikin kasvamaan ja ylivanhentumaan. Keväisin ja syksyisin muutama koivu kerrallaan kaadetaan, kun niistä on melkonen työ. Risujakin on lähimaastoon kertynyt. Monta vuotta olen jo haaveillut oksasilppurista ja huomenna lopultakin se haetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se mieletön roskaaminen onkin juuri se ikävin asia koivujen kohdalla.
      Oksasilppuri on todella kätevä ja hakkeesta saa mainiota kateainesta vaikkapa kukkapenkkiin tai kompostiin seosaineeksi.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  31. On siinä ollut hommaa, ei se kaataminen, mutta jälkien siivoaminen. Muuttuu pihan ilme ja valoisuutta tulee lisää varmasti.

    VastaaPoista