sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kasvihuoneen kuulumisia

Kasvihuoneessa tomaatit odottavat yhä valmistumista. Kurkkuja olemme onneksi päässeet jo maistelemaan ja kyllä ne maistuvatkin suussani hyviltä. Yksi chilikin on kokeeksi kasvamassa. Pieniä palkoja jo on, mutta katsotaan ehtivätkö ne valmistua ajoissa.


Kokoa tomaateissa jo olisi...


kunhan alkaisivat vain saada väriä pintaansa.


Kasvatin kaikki tomaatit itse siemenestä. Toukokuun kahdelle viimeiselle viikolle ajoittunut lomamatkamme Toscanaan oli vain tomaattien kannalta huono ajankohta ja taimet eivät päässeet kasvusäkkeihin tarpeeksi ajoissa.




Latvat on jo katkaistu. Olemme myös poistaneet lehdet alimpaan terttuun saakka ja karsineet muutenkin lehtiä reilulla kädellä.


Kurkut yllättivät kasvattajat positiivisesti maullaan.


Mieheni hankki myös pari viikkoa sitten yllä olevan lämmittimen, joka lähtee ajastettuna automaattisesti päälle,  jos kasvihuoneen lämpö putoaa liian alhaiseksi. Puhallinta voi myös käyttää liiallisen kosteuden poistamiseksi kasvihuoneesta


Mittarista näkee kulloisenkin lämpötilan ja mikä on ollut vuorokauden ylin ja alin lämpötila. 


Mokkilomalla ollessamme hankimme Kokkolasta tällaiset oivat apuvälineet syöksytorvien päihin. Läkkipeltisepän tekemässä lieriössä (myyjäkään ei osannut näitä nimetä) on alaosassa putki, johon letkun saa asetettua ja joka taas puolestaan johtaa katolta tulevat sadevedet läheiseen ojaan eikä kasvihuoneen perustuksiin. Saaveihin toki kerätään sadevedet kesän aikana. Nämä tulevat olemaan käytössä syksyllä, kun kasteluvesiä ei enään tarvita ja jos olemme jostain syystä poissa kotoa pitemmän aikaa.


Tämä ei ole kasvihuonekasvatti, vaan perennapenkkiimme ilmestyi kesäkurpitsan taimi, jota luulin alkuun vieressä kasvavaksi salkoruusuksi. Taimi kasvatti valtaisat lehdet ja monta näin komeaa kurpitsaa. Olisiko kurpitsansiemen kenties lähtöisin kompostimullasta, jota lisäsin penkkiin keväällä?
 

Pitäkäähän peukkuja, että siemenistä kasvattamani kelloköynnös ehtisi kukkia ennen syksyn kylmiä.




torstai 25. elokuuta 2016

Ihana, ihana Elmeri




Ostimme viime kesän loppupuolella isolle pihalle mitoitetun Husgvarna robottileikkurin, jonka ristin Elmeriksi ja täytyy sanoa, ettemme päivääkään ole katuneet sen hankintaa ja ostoa. Olin kyllä itse alkuun vähän skeptinen eli epäileväinen sen tehokkuuden suhteen, mutta onneksi olin väärässä. Laitteen voi ajastaa leikkaamaan nurmikkoa juuri sinä ajankohtana, kuin itse haluaa ja virran loppuessa se siirtyy itse latauslaitteeseen latautumaan. Pitkiä aikoja poissa ollessamme, voimme kännykän avulla seurata ja ohjata sen toimintoja ja esim. sateen uhatessa ohjata sen parkkiin. Laitteella on monia muitakin tarpeen olevia toimintoja, mutta  ei niistä nyt sen enempää.
Nurmikko on koko kesän ollut loistavassa kunnossa koneen ansiosta. Tiheä leikkaus tuo myös vapautuksen haravoinnilta ja lyhyt leikkuujäte jää lannoittamaan maata, mutta ei aiheuta huopautumista nurmikon juurelle. Kone leikkaa täysin randomilla ja törmätessään esteeseen pihalla  peruuttaa, kääntyy ja jatkaa leikkausta. Kone ei riko eikä revi esim. lasten pihaleluja, eikä ole vaaraksi lapsille, sillä koneen leikkaavat terät ovat suojassa koneen alla. Rajakaapeli kulkee pitkin tontin, kukkapenkkien ja tien reunoja koneen ylittämättä niitä.Ohjauskaapeleiden avulla kone löytää puutarhan kauimmaisetkin kulmat.

Varkaatkaan eivät hyödy laitteesta, sillä nostettaessa se lukkiutuu ja käynnistyy vain salasanalla/koodilla. Laitteessa on myös GPS, joten leikkuri löytyy sieltä mistä vorokin.



Meillä oli aiemmin päältä ajettava ajoleikkuri ja silti pihamme leikkaamiseen kului vähintään kaksi tuntia aikaa. Lisäksi  hankalien paikkojen siistiminen, jonne isolla koneella ei päässyt,  piti suorittaa työnnettävällä koneella. Nyt aikaa ei kulu nurmikon leikkaukseen vaan liikenevän ajan voi käyttää muuhun. Vielä pihallamme on toki pienen pieniä paikkoja, jonne kaapeleita ei ole vedetty ja  jotka leikkaamme käsin työnnettävällä koneella tai trimmerillä.
  

Tältä nurmikkon leikkuujälki näyttää.
  

Vielä tiedoksi, tämä ei ole maksettu mainos.

maanantai 22. elokuuta 2016

Lomalaisten vastaanottajat.


Lomalta palatessamme pihan perennat toivottivat meidät iloisesti tervetulleiksi kotiin. Olin varautunut puutarhan pieneen kaaokseen kolmiviikkoisen lomallaolon takia, mutta onneksi kaikki näytti päällisin puolin olevan ihan ok.



 Kärhöt kukkivat vielä kauniisti ja runsaasti hitaasta alkulähdöstä huolimatta.


Hopeamarunasta kuvan alaosassa pidän kovasti. Se tasapainottaa räiskyviä ja kirkkaita värejä ja  on mainio myös kuivattuna maljakossa.


Nioben kukat ovat suuria ja samettimaisia. Vielä näkyy runsaasti avautumattomia nuppuja. Kärhö loistaa jo kauas pihalle tullessa.


 

'Rouge Cardinal' ja harvinaisen sinikukkainen 'The President' kukkivat myös vielä runsaasti. President tosin on tapansa mukaan pahasti alakynnessä.


Pidän kovasti sen väristä, jota en kameralla saa koskaan vangittua oikeanlaisena. 



Kukat ovat melko suuria molemmilla jalokärhöillä.


' Etoile Violette' on myös hyvin runsaskukkainen ja näyttää iltavalaistuksessa hyvin tummanpuhuvalta. Se peittää parhaimmillaan kukillaan lehdet melko tehokkaasti.

 

Terälehdissä kulkee pystyraidoitus ja heteet ovat kauniin keltaiset.


Varjoisammalla puolella kukkia on tänä vuonna ollut niukemmin. Joinain vuosina tilanne on ollut juuri toisin päin.


Violetta ei myöskaan nyt kivunnut ihan salon kärkeen kuten yleensä vaan kasvu jäi normaalia lyhyemmäksi.
 

Auringonkukat kilpailevat pituudessa kärhön kanssa.


Ilahduin suuresti, kun jaloangervot kukkivat vielä myös näinkin runsaasti.


Ehdoton lempiperennani.


Purppurapunalatva on kukkinut pitkään. Se oli kukassa jo paljon ennen mökille lähtöämme.


Nyt siinä vierailevat ilahduttavasti monet perhoset.


Amiraali mesiapajalla nauhuksen kukalla....


ja  punahatulla.



Neitoperhoset. Sain ottaa aika monta otosta ennenkuin onnistuin saamaan edes siedettävän kuvan.


Päivänliljat kukkivat myös parhaillaan.


Daaliat ovat ollet lannoittamatta, kastelematta ja oman onnensa varassa penkissä lähes koko kesän ja kukinta jäi siksi hyvin vaatimattomaksi.


Äidiltä saamani todella vanhaa kantaa oleva daalia.


Tzinniat ovat pieniä, surkeita ja lehdet ötököiden rei'itämiä. Väritkin kumman haaleita.


Punatähkät. Nämä ovat näyttäviä maljakkossa muiden väriin soveltuvien kukkien kanssa.


Tämä ihana suruvaippa on ensimmäistä kertaa pihallamme. Oli niin kiire kuvata, että tarkennus jäi ja kuvasta tuli suttuinen. Yksi mielestäni upeimpia perhosia.


Kultapallo retkottaa tuennasta huolimatta. Jos kasvin  leikkaisi alas sen ollessa alle puolimetrinen se pysyisi ryhdikkäämpänä. Kukinta tosin hieman myöhäistyisi.


Tiikerinlilja, kultapallo, päivänlilja ja auringonkukka pääsivät olohuoneen senkkiä koristamaan.


Tänään täällä meillä on tullut sadekuuroja pitkin päivää. Lämpöä on kuitenkin 19 astetta ilmalämpöpumpun mukaan.


Mutta eilinen ilmatieteenlaitoksen lupaus sunnuntaille piti kerrankin paikkansa. Hellelukemat saavutettiin täällä meillä kuten näkyy.



perjantai 19. elokuuta 2016

Mökkilomalla Ohtakarissa.

Olemme viettäneet ihanan ja piristävän kolmen viikon loman mökillämme Keski-Pohjanmaalla. Saimme nauttia lasten ja lastenlasten seurasta, sukulaisten tapaamisesta, lämpimässä merivedessä uimisesta, kuumasta hiekkarannasta, helteestä, ukkosista ja vesikuuroista. Veljen navetan maitohuoneeseen ostamamme 210 litran pakastin poimittiin  taas kerran ääriään myöten täyteen isoja herkullisia mustikoita, joita poimimme reilun viikon ajan ja jotka pakattiin kotiin lähtiessä kylmälaukkuihin ja kuljetettiin onnellisesti kuomullisella peräkärryllä kotipakastimeen. Nyt on taas koko talveksi ja pitkälle kevääseen marjoja, joita laittaa aamiaispuuron sekaan ja välipalasmoothieen.

Puutarhassa kärhöt ja syysperennat toivottivat iloisella kukinnallaan meidät tervetulleeksi takaisin kotiin.