Punahattu ja muut pihamme perhosmagneetit

Perhosten suosikkit toissa keväänä kylvämäni punahatut kukkivat parhaillaan. Punahatun (Echinacea purpurea) siemenistä kasvattaminen on helppoa ja ne lähtevät aina tosi hyvin kasvuun. Tässä se on kärhön ja kuivuudesta kärsineen ketoneilikan kaverina muurikivipenkissä

Kukan punainen hattu sointuu kivasti kärhösalkoihin.

Punahattua kasvaa meillä useammassa perennapenkissä ja toivonkin sen houkuttelevan runsaasti lisää perhosia puutarhaan.

Yllä viime kesän vielä kukkimattomat siementaimet.

Tässä punahatut syysleimujen ja oikealla pilkistävän jalokärhön kanssa samassa penkissä.

Toinen perhosten suosikki on punatähkä. Mainio perenna, joka pysyy kovallakin tuulella tukematta hienosti pystyssä.

Etualalla olevat noropunatähkä Liatris spicata 'Floristan Violet'- ja valkokukkainen punatähkä ' Floristan Weiss' hankin keväällä Hankkijalta ja istutin samaan ryhmään taaenpana jo vuosikaudet kasvaneiden punatähkien kanssa.

Punatähkä on mainio perenna siinäkin suhteessa, että se pysyy kovallakin tuulella lakoamatta hyvin pystyssä.

Kimalaisetkin viihtyvät sen tähkämäisellä kukalla.

Pihamme ehdoton perhosmagneetti on kuitenkin purppurapunalatva.(Eupatorium purpureum)

Nokkosperhosia on tänä kesänä ollut hyvin runsaasti ja  niitä onkin punalatvassa vieraillut havaintoni mukaan ehkä eniten. Kuten tiedätte perhosia on vaikea kuvata. Juuri kun saat kameralla kuvan kohdalleen perhonen lennähtääkin jo toisaalla olevalle kukalle istumaan ja koko homma alkaa alusta.

Neitoperhosia, joita yleensä on ollut hyvin runsaasti, en ole onnistunut tänä kesänä näkemään punalatvassa, kuin yhden ainoan. Sen sijaan mieheni "nimikkoperhosia" amiraaliperhosia on ollut ilahduttavan paljon.

Parhaimmillaan samalle kukalle ruokailemaan on saattanut tulla kolmekin perhosta yhtä aikaa. Tähän kuvaan onnistuin saamaan kuitenkin vain kaksi.

Lähes yhtä paljon, kuin perhosten näkeminen punalatvan kukinnoilla minua ilahduttaa myöskin kimalaisten runsas vierailu.

Vielä loppuun muutama perhoskuva.

Tällä kertaa tämä yksilö suostui ihmeen hyvin kuvattavaksi.

Mukavaa alkanutta viikkoa. Nautitaan ihanista ja ja lämpimästä elokuun viimeisistä päivistä.

Lisää kärhöistä

Kärhöjen tunnistaminen on mielestäni joskus aika vaikeaa ja kuvien perusteella usein vielä vaikeampaa, jollei lähes mahdotonta. Ainakin minulle.

Loistokärhö 'Justa' on värinsä puolesta aika hyvin tunnistettavissa, mutta samaa ei voi todellakaan sanoa kaikista kärhöistä.

Etenkin kärhöjen esittelykuvissa vaihteleva laatu ja valo-olot kuvia otettaessa hankaloittavat usein tunnistusta.

Toinen seikka on se, että kärhön kukat vaihtuvat usein väriltään niiden vanhetessa. 'Dr Ruppel' on siitä hyvä esimerkki. Sen kukat ovat väriltään hyvin erilaiset riippuen siitä ovatko ne vasta puhjenneita eli uusia tai jo pitempään auki olleita. Yllä olevassa kuvassa Ruppelin uusia kukkia.

(Kuvat ovat puutarhastani äskettäin esimerkiksi otettuja)

tässä jo  pidempään auki ollut kukka ja....

 viimeisessä  kuvassa kukan väri on jo todella haalistunut.

Tässä kuvassa (yllä) on puolestaan jalokärhö 'Nelly Moser' jonka kukka muistuttaa heteitä lukuun ottamatta aika tavalla haalistuneen Ruppelin kukkaa. Liilat juovat terälehdissä ovat vain edellä mainitulla kärhöllä voimakkaamman väriset.

 Väriltään jo haalistumassa oleva Nelly Moserin kukka  (yllä ja alla).

Entäs sitten nämä kaksi hyvin paljon toisiaan muistuttavaa kärhöä. 'Rouge Cardinal' (yllä) ja....

Jackmanii  Group 'Niobe' (yllä).

Mielestäni kaksi aika vaikeasti tunnistettavaa jalokärhöä. Rouge Cardinalilla (alla) on ruskeanpunaiset heteenkärjet, kun taas Niobella heteet ovat vihreänkeltaiset.

Kävin poimimassa molemmista kärhöistä vielä yksittäisen kukan, josta hieman paremmin eroavaisuus on nähtävissä. Yllä siis Rouge Cardinalin kukka.

tässä puolestaan Nioben kukka. Joko uskot tunnistavasi edellä olevien kuvien avulla nämä kaksi kärhöä?

Lannoituksella lienee myös kukkien väriin oma osuutensa. Mielestäni se kirkastaa ja...

  lisää  joidenkin värien syvyyttä.

Tunnistamista haittaa joskus myös kukan terälehtien määrä. 

Tässä Westerplatessa terälehtiä on osassa kukkia kuusi (yllä) ja osassa ainoastaan neljä (alla). Aika veikeää, vai mitä.

Sitten Justan tavoin hyvin tunnistettava, karmiininpunaisin kukin kukkiva jalokärhö 'Ville de Lyon'. Sitä on onneksi mielestäni vaikea sekoittaa mihinkään muuhun jalokärhöön.

Kukkien muoto ja....

keltaiset heteet sekä...

kovapintaiset, hieman kuperat lehdet ovat niitä asioita, joiden avulla se on mielestäni helppo tunnistaa.

Uusien kukkien väri on hieman vanhempia heleämpi.

tässä osa lehdistä on kuivuudesta johtuen normaalia vaaleampia.

Pieni tuntematon tiukukärhö kasvamassa "Villen" kanssa rinnan samassa salossa. Aika soma parivaljakko.

Vielä siirteessä olevat, viime syksyn hankinnat, eli loistokärhö 'Hagley Hybrid sekä.....

loistokärhö 'Blue Angel' (Bleknity Aniol). 

Sitten suurta harmistusta....keväällä siirsin tämän 'Warszawska Nike' kärhön (kuva viime kesältä) kasvimaan lavakauluksesta lopulliseksi katsomalleni kasvupaikalle. Kärhö oli jo hyvässä kasvuvauhdissa, kunnes kauhukseni huomasin sen nuokkuvat varrenpäät ja alaspäin luupottavat lehdet. Muutaman päivän seurasin  tilannetta ja totesin sen muuttumattomaksi. Jouduin tarttumaan saksiin ja leikkaamaan kärhön ihan alas. Jännittää kuinka sen kanssa tulee käymään, sillä mitään elonmerkkejä ei ole edelleenkään siinä nähtävissä.

Sitten vielä kerran palatakseni kärhöjen yhtäläisyyksiin. 'Warszawska Nike' ja alla oleva 'Niobe' ovat hämmästyttävän samankaltaisia. Ota nyt siis näistä selvää.

Loppuun vielä muutama kärhökuva.

 

Summa summarum olen miettinyt eri kärhölajikkeiden yhtäläistä näköä jo pidemmän aikaa. Se ainakin on varmaa, että paljon löytyy piirteitä suositusta 1862 kehitetystä tummanviolettikukkaisesta 'Jakmanii'- lajikkeesta.