Marraskuun kaktuksien kukintaa

Kolme marraskuunkaktusta on nyt ilahduttanut kukinnallaan. Tämä mielestäni hyvin kauniin värinen marraskuunkaktus on  tosin jo lopettelemassa ja valitettavasti kukkiakaan ei ole siinä ollut  mitenkään kovin runsaasti. 

Tämä kaktus on mielestäni aika erikoinen väritykseltään. 

Tämän väristä pidän myös kovasti.

Marraskuunkaktus kukkii

 

Tähän aikaan vuodesta, kun puutarhassa kukinta alkaa olla enää muisto vain, marraskuunkaktus tuo kivaa piristystä harmaisiin ja pimeneviin päiviin.

Joulu- ja marraskuunkaktukset niputetaan monesti yhteen. Marraskuunkaktuksen lehdissä on kuitenkin selvät sakarat, kun taas....

aidolla joulukaktuksella lehdet roikkuvat alaspäin ja lehden reunoissa ei ole sakaroita. Kukissa on myös terälehtiä kahdessa perättäisessä kiehkurassa toisin, kuin  marraskuunkaktuksessa, jossa niitä on vain yksi. 

Kaktus vietti koko kesän, kuten kaikki muutkin kaktukseni, alppiruusujen juurella purkki kyljelleen kaadettuna, jotteivat sateet pääse pitämään multaa liian kosteana. Toisaalta myöskin varjossa suojassa liialta auringolta. 

Lannoittaminen unohtui kesän aikana ihan tyystin. Kaktukset virittyvät kuitenkin kukkaan, kun saavat viettää kesän ulkona ihan syksyyn saakka. Siirrän ne silloin viileään autotalliin, jossa ne saavat olla melko kuivina siihen saakka, että nuppuja alkaa muodostua. 

Muihinkin marraskuunkaktuksiini on tullut nuppuja ja kohta nekin ilahduttavat kukinnallaan. 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille.

Lämpimän punainen ritarinkukka

Nyt kun luonto ulkona on melko väritön, antaa punakukkainen amaryllis kivasti energiaa ja väriä olemassaolollaan sisätiloihin.

Tämän kukan sain miniältäni toissa jouluna lahjaksi. Kesäksi kätkin kukkineen sipulin kukkapenkkiin keräämään kasvuvoimaa uutta kukintaa silmällä pitäen. Syksyllä ilmojen kylmetessä kaivoin sipulin esiin ja vein sen autotallin suojaan.

Hyvissä ajoin ennen joulua toin sipulin huoneenlämpöön ja päätin kokeilla kukitusta ilman multaa. Ensiksi puhdistin sipulin juuret puhtaiksi mullasta juoksevan veden alla ja samalla poistin myös täysin kuolleet ja mustuneet juurenosat.

Minulla oli kaapin perällä sopivasti vanha hyasinttilasi. Asetin sipulin siihen ja vettä sen verran, että ainoastaan sipulin juurien kärjet olivat kosketuksissa veteen. Hämmästyin miten nopeasti juuret alkoivat venyä pituutta. Pari kertaan jouduinkin niitä hieman katkomaan, jotta ne edes jotenkin mahtuisivat lasiin.Toivoin kukinnan ajoittuvan jouluksi. Alussa hyvin hidas ja tuskastuttavan kauan kestävä varren ja kukkanuppujen kehittyminen antoi viitteitä siitä, ettei toiveeni tulisi ehkä toteutumaan. No eipä tämän hetkinenkään kukinta-aika ole lainkaan hassumpi.

Jos kasvu alkuun olikin hyvin hidasta, niin nyt kukkavarressa löytyy pituutta. Jouduinkin laittamaan kukan laseineen isompaan, kartionmuotoiseen lasimaljakkoon, jotta se pysyisi edes jotenkin pystyssä.

Kunhan kaikki nuput ovat auenneet katkaisen kukkavarren ja se saa jatkaa kukintaansa maljakossa leikkokukkana.

Ilman multaa kasvatus tuli osaltani nyt siis testatuksi. Ainoaksi huonoksi puoleksi osoittautui lopulta ainoastaan tuo varren venyminen aivan suhteettoman pitkäksi.

Ulkona on ihanan talvista. Nautitaan siis siitä ja päivä päivältä lähestyvästä keväästä.

Katsaus menneeseen vuoteen 2018

Tammikuun 22 päivänä näytti näin lumiselta ja kauniilta.

Helmi-maaliskuu oli käsitöiden tekoaikaa.

Pääsiäinen

Huhtikuussa pieni apulaiseni tomerana ja innoissaan mummin apuna istutuspuuhissa.

Huhtikuussa takapihan metsäsaarekkeen reunasta eli kasvihuoneen oikeasta sivustasta kaadettiin isoja kuusia uuden istutusalueen tieltä. Lunta oli vielä paikoin pihamaalla ja pellolla. Kuun lopussa oli tehtävänä  murtuneen muurikivireunuksen purkaminen ja oikaiseminen.

Toukokuussa vierailimme Paraisilla hakemassa vanhakantaisten daalioiden kasvattajalta joriinin juurakon ja saimme samalla ihastella upeita maisemia.

Sipulikukat aloittivat myös kukintansa.

Toukokuussa teimme myös mieheni ja nuorimmaisemme perheen kanssa lomamatkan Wieniin.

Alppiruusut kukkivat runsaasti ja näyttävästi kastelun ja lannoituksen ansiosta.

Maanpeitekasvien kukkiessa oli näky aivan ihana.

Hups….sitten ollaankin jo kesäkuussa.

Mieheni nikkaroi kaksi puukatosta ja minulle kolme kasvilaatikkoa. Havujen ympäröimä puinen puutarhaportti myös osin uusittiin. Kasvihuoneessa tomaatit venyttivät versojaan ja ensimmäisiä herkullisia kurkkuja päästiin jo maistelemaan.

Uusitulle entiselle allas-alueelle tein muurikivireunusta myötäillen laattakäytävän. Huvimajan kunnostus saatiin tehtyä myös loppuun ja kasvihuoneen vierustan pohjustustyöt puolestaan alkoivat.

Pionit ja ruusut kukkivat.

Heinäkuu on kasvien  kukinnan osalta meillä aina se paras kuukausi. Liljat....

perennat ja kesäkukat....

sekä jalokärhöt kukkivat kilpaa toistensa kanssa.

Elokuu ja daaliat joista osa aukaisi kukkansa jo heinäkuussa, sekä mummin ihana pieni apulainen.

Jaloangervot jaksoivat kukkia ennätysmäisen kuumasta kesästä ja kastelemattomuudesta huolimatta aika kivasti.

Asterit, malvikit, syysleimut ja kärhöt. Lankuilla kehystetty istutusalue valmiina ja sen mullalla täyttö ja reuna-alueiden hiekoitus on alkanut kuvassa oikealla alhaalla.

Syyskuu ja lomamatkamme Kreetalle vanhimman poikamme perheen kanssa.

Lomamatkan jälkeiset syksyn istutustyöt aloitettu. Muutamat kukkasipulipussitkin hankittuna.

Lokakuun ruskaa.

Marraskuista tunnelmaa.

Joulukuu.... mihin se vuosi 2018 oikein katosi niin valtavan nopeasti.

Mukavaa alkanutta viikonloppua. Toivottavasti jaksoit mukana postauksen loppuun saakka.

Pieni yhteenveto kesäkukista

Mennyt kesä oli melko haasteellinen puutarhurille kesäkukkien osalta. Ei siksi, etteikö ainakin osa kukista olisi pitänyt helteisestä ja kuumasta suvesta vaan haasteeksi tuli kastelu. Vettä sai olla lorottamassa aamua iltaa ja välillä jopa useammin, jos multatila ruukussa oli vähäinen.

Isokukkaiset petuniat kukkivat ja kukoistivat. Ne selvästi nauttivat lämmöstä. Petuniat ovat kauniita, myönnetään, mutta niiden lakastuvien kukkien päivittäinen nyppiminen oli todella raivostuttavaa ja aikaa vievää puuhaa.

Tämä kerrottukukkainen petunia Tumbelina Maria vei kuitenkin täysin sydämeni ja sitä tulen ehdottomasti hankkimaan myös ensi kesänä. No, nyppiähän senkin lakastuvia kukkia joutui, mutta mielestäni vähemmän kuin punakukkaista toveriaan. Laitoin myös Marian kukkia kellumaan veteen matalaan maljakkoon ja ne kestivät näin tehden hyvinä yllättävän pitkään.

Mariaa on saatavana muissakin väreissä, mutta tämä oli mielestäni täydellinen.

Siniviuhka ei yleensä petä koskaan. Nuukuuspuuskassani ostin pienet taimet ja kesti pitkään, että niiden kukinta lähti kunnolla vauhtiin.

Miljoonakello, japaninkello, pikkupetunia, miksi sitä nyt kukin haluaa kutsua, kukki ihan kohtalaisesti, eikä edes pahastunut vaikka raahasin loppukesästä amppelit peräkärryssä 500 kilometrin päähän kesämökille.

Tässä kuitenkin vielä kotipihaa kaunistamassa.

Ostin myös neljä amppelia paviljonkia kaunistamaan. Hieman varjoisempi paikka näytti olevan niille mieleen.

Hortensiat kukoistivat. Varasin niille nähtävästi tarpeeksi suuren ruukun jossa kosteus pysyi hyvin yllä helteistä huolimatta. Paikkakin oli näköjään sopivan varjoinen.

Talvettamani pelargoniat kukkivat hieman vaisusti. Lannoitus ei nähtävästi ollut ihan kohdillaan.

Tässä kaksi myös onnistuneesti talvehtinutta pelargoniaa  lempivärissäni. Ilahduttivat alkukesän  kukinnallaan kasvihuoneessa. Nämäkin kaksi olisivat vaatineet enemmän lannoitusta.

Kesädaaliat kukkivat ihan syyskuun loppuun saakka.

Kaikkineen kesäkukkia tuli hankituksi melko vaatimaton määrä. Voisi jopa sanoa, että onneksi. Syyn teistä jokainen varmaan arvaa.

Millaiset kokemukset teillä oli kesäkukista?