Pystyleikkuri, nurmikon ilmaaja ja sammalenpoistaja

 

Mieheni hankki viime syksynä tämän nurmikon pystyleikkurin.  Nyt sitten leikkaajaa on parina päivänä päästy ensi kerran testaamaan. Leikkuri siis ilmastoi nurmikon ja samalla poistaa siinä mahdollisesti olevan sammalen. Laite vaikuttaa tosi tehokkaalta. (Ei ole muuten maksettu mainos). Se on lisäksi hiljainen ja mieheni mukaan myöskin miellyttävän kevyt käyttää.

Enpä olisi millään uskonut, mikä määrä huopaantunutta ja kuollutta nurmikkoa nousi ajon aikana maanpinnalle kerättäväksi ja kompostiin vietäväksi. Nurmikko näytti  myös hiukkasen vihreämmältä, kun pintaan noussut aines oli ajon jälkeen  haravoitu pois.

Mieheni ilmastoidessa nurmikkoa, olen itse siistinyt kukkapenkkejä, haravoinut pihaa ja nauttinut lintujen ihanasta kevätkonsertista

Hyvää viikonloppua.

Pihatöitä ja puusavottaa

Talomme takapihalla kasvihuoneen oikealle puolella kasvoi isoja kuusia, jotka sekä varjostivat liikaa että olivat lisäksi tiellä uudelle suunnitelmissa olevalle istutusalueelle. Kaadettavia kuusia oli peräti kuusi kappaletta. Kaksi niistä mieheni kaatoi itse ja loput neljä kaatoi tuttu pihaurakoitsija. Kuuset kasvoivat aika lähellä kasvihuonetta ja lisäksi niiden oksat kasvoivat toispuoleisesti ja itse puiden rungot olivat taloon, eli etelään päin kallellaan. Emme siis luonnollisesti halunneet ottaa turhaa riskiä puiden kaatumisesta vähänkään väärään suuntaan etenkin, kun epäedullinen pellon suunnasta puhaltava tuulenpuuska olisi saattanut olla myös vaarana kaatohetkellä.
 

Puut kaadettiin siis läheiselle pellolle ja pöllien ja oksien raivaaminen ja kantaminen sieltä ojan yli tontin laitaan oli sinällään jo melkoinen viikonloppu-urakka. Onneksi saimme pojaltamme oksien karsinta- ja kantoapua ja yhteispelillä homma hoitui tietenkin huomattavasti nopeammin. Pelto täytyi vielä lopuksi haravoida puhtaaksi kaikista sadoista oksanpätkistä ja kävyistä. Kävyt on tarkoitus hakettaa katteeksi pensaiden ja alppiruusujen juurelle.

Oksista kertyi melkoiset kasat ja hankimmekin uuden oksahakettimen entisen lisäksi, jotta saamme hyödynnettyä hakettamalla taustalla näkyvät risukasat. Kasat ovat madaltuneet jo tässä kuvassa aika mukavasti, mutta vielä riittää miehelle urakkaa moneksi päiväksi.

Viikonloppuna kaasimme lisäksi tonttimme kulmalta kaksi isohkoa haapaa ja muutamia pienempiä kuusia, jotka olivat kasvaneet jo melkoiseksi rytökasaksi. Haravanvarressakin pääsi jo kummasti heilumaan.

Ulkona puuhailu on ihanaa ja palkitsevaa. Ilma oli etenkin lauantaina ihanan lämmin ja aurinkoinen ja lintujen iloinen liverrys  sai viimeistään uskomaan, että kevät on viimein tullut.

Syyskesän kukintaa

Nämä kukkijat kärhöjen ohella tervehtivät lomalta palaajia.

Syyshohdekukan runsasta ja iloista kukintaa.

Mutta missä perhoset?

Kesämalvikkit ovat kesäkukkien parhaimmistoa.....

ja kauniita ja kestäviä maljakkokukkia.

Maurinmalva, jonka siemeniä sain yllätyslahjana maatuskalta Selätön puutarhuri- blogista. Lämmin kiitos näistä ihanuuksista.

Päivänliljat

Purppurapunalatva oli hieman kärsinyt myrskyssä ja osa varsista makasi maahan painuneina. Onneksi ei sentään kaikki.

Valkoinen kiiltoleimu....

ja 'Europa'.

Tämä on kaunis pari 'Nelly Moser' jalokärhön kanssa.

Kärhön versoja näkyy oikealla, mutta se ei ole ehtinyt valitettavasti vielä kukkia lainkaan

Punakukkainen leimu taustallaan purppurapunalatva.

Ihana hattara ja suuri perennasuosikkini preeria-angervo. Kukinta alkaa olla jo ohi, mutta onneksi sain siitä vielä ihan kelvollisia kuvia.

Jaloangervoista osa oli jo kukkinut kotiin tullessamme, mutta osa jatkaa vielä pitkälle syksyyn.

Rantakukka keskellä entisen allas-alueen reunalla.

Todella vanhaa kantaa oleva perintödaalia edesmenneeltä äidiltäni. Etenkin siksi aina tunteita herättävä.

Harmaakäenkukka, jota putkahtelee milloin minkin kukkapenkin kulmasta siemenistä kylväytyneenä ja joka valitsee itse kasvupaikkansa. Tällä kertaa osui väreihin sopivasti vierustovereidensa malvojen, harmaamalvikin ja daalian kanssa.

Isohelokin kukka on nimen mukainen.

Näitäkin ilmaantuu penkkeihin kylvämättä. 

Hopealanka sen kuin venyttää versojaan kesän kuluessa.

Ihana naapurini kasteli kesäkukat poissa ollessamme.


Mukavaa jos jaksoit taas kahlata kuvat loppuun saakka. Nyt lähden katsomaan mitä kasvihuoneeseen kuuluu ja sitten asetunkin mielenkiinnolla seuraamaan kolmosen uutta ohjelmaa "Meidän tarina" jonka eka osassa esiintyy serkkuni tytär miehineen.  

Kuusi kuvaa kesästä

Sain tämän blogeissa jo pitkään pyörineen kivan haasteen Pirkolta elämää ja elämyksiä blogista ja nyt vihdoin vastaan haasteeseen.

Kesä alkoi mukavasti koko perheen lomamatkalla Italian Toscanaan. Mukana siis kolme poikaamme perheineen.

Syreenit kukkivat taas yltäkylläisesti pihallamme tuoden ihanaa tuoksuaan ympärilleen.

Samoin osa kärhöistä ylsi runsaaseen kukintaan.

Vietimme taas ikimuistoisen kesäloman mökillämme merestä ja hiekkarannasta nauttien.

Terassimme kaiteet ja pilarit saatiin suurimmaksi osaksi tehtyä loppukesästä.

Samoin, kuin kasvihuone sai toimestani laatat ja kivet edustalleen.

Tämä haaste on jo kiertänyt niin monessa blogissa, että en nyt jaa ja nimeä tätä erityisesti kenellekään, vaan toivon kaikkien haasteesta kiinnostuvien ottavan tämän halutessaan vastaan.

Syksyä kohti

Hei taas pitkästä aikaa. Mökkiloma meren äärellä upeaakin upeamman sään vallitessa ja helteiden helliessä on vietetty. Merivesi oli ennätyksellisen lämmintä ja hiekka varpaiden alla polttavaa, kuten kunnon kesän ollessa kyseessä kuuluukin. Oli myös hienoa tavata sukulaisia ja vaihtaa kuulumisia ihan kasvotusten, eikä vain puhelimen välityksellä. Mustikoitakin saimme ruhtinaallisesti ja nyt on aamuisin marjoja laitettavaksi puuron sekaan lautaselle. Pihamaata on loman jäljiltä yritetty saada taas jonkinlaiseen kuntoon ja järjestykseen. Sateet vain ovat nyt hieman haittana. Onneksi sataa vain pieniä kuuroja ja sitten taas paistaa aurinko.

Tiikerililjat kukkivat parhaillaan.

Päivänliljat samoin,

kuin myös punahatut.

Tästä syysleimusta pidän erityisesti. Se kukkii samoissa sävyissä kuin kumppanina oleva loistokärhö Nelly Moser.

Mieheltäni muutama vuosi sitten lahjaksi saatu jalokärhö Cardinal Wyszynski on todellinen kaunotar kukkiessaan. Kylmä alkukesä vain verotti kukintaa. Lumeton talvi taas puolestaan verotti kärhöjäni. Neljä kaunotarta on mitä ilmeisemmin menetetty.

Ville de Lyon ei esittelyjä pahemmin kaipaa. Toinen "Villeni" menehtyi, mutta onneksi tämä toinen jäi eloon.

 Viola.

Rouge Cardinal.

Madame Julia Correvon.

Pink Fantasy on herkän kaunis.

 The President.

Arabellan kukinta on ollut suorastaan valtaisa tänä kesänä. Se kukkii edelleen ja jatkaa väsymättä myöhäiseen syksyyn saakka.Kerrassaan loistava tiukukärhö.

Tässäpä oli pikainen katsaus puutarhaan. Lämpimät kiitokset kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen.