Seuraavana esittelyvuorossa on tämä takapihan alppiruusupenkin leveäksi ja pensasmaiseksi kasvava japaninmarjakuusi Taxus cuspidata. Sen takana kasvaa kotkansiipisaniaisia, hibatuija, kuunliljoja, töyhtöangervo sekä erilaisia alppiruusuja. Harmittaa, etten löytänyt kuva-arkistostani nyt yhtään parempaa kuvaa tästä hyvin kauniista ja kestävästä marjakuusesta.
Lähikuva marjakuusen vieressä kasvavasta vähän harvinaisemmasta hibatuijasta (Thujopsis dolabrata.)
Tässä vanhassa talvisessa kuvassa on puolestaan melko kapeakasvuinen ja pystyoksainen kartiomarjakuusu taxus media 'Hicksii' sisääntulotien muurikivipenkissä. Kartiomarjakuusi kestää hyvin leikkausta ja muotoilua. Leikkaankin sitä lähes vuosittain.
Kirjastohuoneen puolikuunmuotoisen muurikivipenkin vasemmassa laidassa kasvavat nämä kolme kartiovalkokuusta. Kartiovalkokuusille suositeltua puolivarjoista kasvupaikkaa kannattaa suosia. Syystä että.....
aurinkoisella ja tuulisella paikalla kasvaessaan se täytyy suojata ihan joka kevät varjostusverkolla tai muulla vastaavalla. Suojaukset olemme toki tehneet keväisin, mutta välillä penkkiin osuvat tuulet ovat siirtäneet verkot huomaamatta pois paikoiltaan tai suojaus on ollut hiukan liian myöhäinen. Yksikin tuulinen ja aurinkoinen päivä saattaa saada pahaa jälkeä aikaan.
Tässä siitä hyvä esimerkki.
Muutama vuosi sitten kartiovalkokuusemme saivat pahoja vioituksia joista elpyminen kesti melko pitkään. Vioitusten korjaukseen auttoi parhaiten usein toistetut havupuubalsamilla tekemäni suihkutukset.
Penkin vasemmanpuoleisin kartiovalkokuusi sai kaikkein pahimmat vioitukset. Aika hurjan näköinen alkutilanne, vai mitä? Eipä uskoisi samaksi ylimmän kuvan vasemmanpuoleiseksi, lähes entiselleen elpyneeksi kartiovalkokuuseksi. Kuvista (alhaalta ylöspäin kelatessa) voi myös hyvin nähdä vuosittaiset pikkuhiljaa tapahtuneet kartiokuusten kuntoutumiset.
Tässä vielä vanha kuva samaisista kartiovalkokuusista joiden juurella kasvaa seppelvarpu Stephanandra incisa 'Crispa'.
Eipä ollut vuosia sitten tilanne yhtään parempi tämänkään huoltokäytävän vasemmassa reunassa kasvavan kartiovalkokuusen kanssa. Mieheni ehdotti jo useampaan kertaan sen poistamista. Olin kuitenkin lukenut kartiovalkokuusten kyvystä korjaantua pahoistakin vaurioista, joten halusin testata olisiko asia todella näin.
Tässä kuva vuosia kestäneen havupuubalsamilla kuntouttamisen jälkeen.
Mielestäni rumiluksen kanssa sinnittely ehdottomasti kannatti. Etenkin, kun kartiovalkokuusi on hyvin hidaskasvuinen. Saman koon saavuttamiseen kun olisi uudelta taimelta kulunut useita vuosia.
Tässä tonttimme pohjoisenpuoleisella rajalla kasvava palsamipihta on kasvanut komeaan ja näyttävään mittaan. Sen oikealla puolella on siperianlehtikuusi Larix sipirica.
Enpä malta olla laittamatta kuvaa myös tästä pienestä, siemenestä paikalle kasvaneesta männyntaimesta. Nipistän keväisin vuosikasvut lähes kokonaan ja pyrin saamaan latvaa pallomaiseksi. Juurella kasvaa keltamaksaruohoa (Sedum acre) ja punakukkaisia sammalleimuja.
Tässä puolestaan rungollinen pallotuija ja pesäkuusi.
Tässä kuvassa (vuonna 2013) ruukuissaan monta vuotta menestyneet ja kasvaneet, todella kauniit sypressit Ellwoodii. Talvet ne viettivät autotallissamme, kunnes alkoivat olla liian kookkaita, hankalia ja raskaita siirreltäviä. Niinpä....
päätin kokeilla, jospa ne kestäisivät talven ulkona ruukuissaan. Valitettavasti arvattavin ja huonoin lopputuloksin.
Sain kuitenkin nauttia useamman vuoden sypressien kauneudesta....
sisääntulomme kahta puolta.
Nämä etenkin joulunaikaan myytävät pikkusypressit (oikealla) ovat myös yllättävän hyvin kestäneet meillä jopa useamman vuoden muurikivipenkin reunaan istutettuina. Paha tappotalvi teki tästä kuvassa olevasta yksilöstä kuitenkin kerralla selvää.
Mukavaa, että olette jaksaneet kommentoida ja olla mukana tämän pitkän juttusarjan aikana.
