Ikuisuusprojekti vihdoin valmis.

Ihan sananmukaisesti ikuisuusprojekti on nyt lopulta vihdoin viimein valmis. Ja nyt ei puhuta siis kuukausista vaan vuosista jolloin työn olen alkuaan aloittanut.

Aina keväisin työ on edennyt enemmän tai vähemmän eteenpäin. Yritin jopa saada työhön vauhtia julkaisemalla täällä blogissakin kuvia ikuisuusprojektistani ja sen etenemisestä. No eipä sekään konsti auttanut. Täältä pääset kurkkaamaan postaukseen kolmen vuoden takaa. Paljon työ ei onneksi silloin enää jäänyt kesken. 

Nyt sitten lopulta sain otettua niin sanotusti "härkää sarvista" ja vaihdoin käsityön pipojen neulomisen jälkeen kirjontaliinaan ja sen loppuun saattamiseen.

Mietin pitkään miten toteutan itse liinan reunat ja päädyin siihen että parhaiten liinaan sopii hapsureuna. Purin reunaa lanka kerrallaan ja siksakkasin sitten reunan melko tiheällä tikillä.

Mukavaa alkanutta helmikuuta kaikille.

Villasukkia miniöilleni

Tähän aikaan vuodesta on enemmän kuin kiva tarttua puikkoihin, kun kevään puutarha- ja kylvötyöt antavat vielä odottaa itseään. Lankojakin löytyy varastosta useampaankin sukkapariin. 

Miniäni saivat itse valita kolmesta lainaamastani sukkakirjasta itselleen mieluisimmat kudottavat villasukat. Nämä jo ennen joulua aloittamani sukat ovat Niina Laitisen "Näyttävimmät villasukat"-kirjassa olleesta sukkamallista. Malli on suunniteltu keskipaksuille villalangoille. Nämä on kuitenkin kudottu  Seiskaveikasta numero kolmosen puikoilla.

Sukansuussa on nirkkotaitereuna ja mallissa on yhdistetty pitsineuletta sekä kahta hieman toisistaan eroavaa palmikkoa.

Täytyy sanoa, että sukka vaati kutojaltaan kyllä melkoista tarkkaavaisuutta ja kaavioiden huolellista seuraamista juuri edellä mainittujen seikkojen takia.

Nämä "Silmitön talvi" -sukat on puolestaan neulottu Tiina Kuun "Tuhansien villasukkien maa" -sukkakirjan ohjeella ja sukkapuikkojen sijaan pitkällä pyöröpuikolla Magic Loop- menetelmällä. Sukat neuloin täysin ohjeen mukaan sukan kärjestä aloittaen. Kantapää ja mallissa käytetty kantapään käännös neulottiin minulle ennestään tuntemattomalla kiedo ja käännä tekniikalla. Joten kantapään osalta ja pyöröpuikolla neulottuna tämäkin sukka toi kutomiseen haastetta lisää.

En ole aikaisemmin neulonut sukkia pitkällä pyöröpuikolla ja etenkin  kuvioneuleen osalta menetelmä vaatii vielä harjoitusta, jotta jälki on etenkin puikkojen vaihtumiskohdassa tasaisempaa.

Alla sama sukkamalli muutoin, mutta kudottuna paksummalla langalla, tavallisilla kolmosen sukkapuikoilla, sekä tavanomaisesti varresta aloittaen.

 

Myös kantapään neuloin mallista poiketen eli vahvistettuna kantapäänä.

Seuraavaksi ajattelin kutoa hyvälle ystävälleni villasukat hänen helmikuussa olevaa syntymäpäivää silmällä pitäen. Nyt vain täytyisi löytää kiva ja etenkin minulle uusi aikaisemmin neulomaton sukkamalli.

Mukavaa loppuviikkoa.

Lisää kuvioneulesukkia lapsille

Näissä kuvioneulesukissa minulla on  Novitan Nalle langat, eli Taika ja luonnonvalkoinen.

Sukassa on yhteensä neljäkymmentä silmukkaa ja 10 silmukkaa / puikko. Sukansuun resorissa on 10 kierrosta kaksi oikein kaksi nurin neulosta. Tämän jälkeen kudoin kaksi kierrosta aina oikeaa ja aloitin neulomisen kaavion mukaan.

 Kuvion malli on alkuaan lähtöisin Novitan neulepiposta.

Muutin kaaviota itselleni loogisemmaksi ja helpommaksi seurata, eli valkoinen ruutu kaaviossa tarkoittaa luonnonvalkoisella langalla kudottavia silmukoita ja vastaavasti värillisellä langalla kudottavat silmukat merkitsin punaisella vinoristillä. Alkuperäisessä ohjeessahan nuo värit ovat päinvastoin.

Yllä olevassa sukassa on sama malli. Kuviolankana tässäkin Novitan Nallen Taika sekä Novitan Baby Wool Kivi (441) Valitettavasti kamera vääristää hieman langan väriä.

Molemmissa sukissa on vahvistettu kantapää ja kärkeen tein lapsen jalkaan mielestäni hyvin istuvan sädekavennuksen.

Yllä olevissa sukissa tein sukan resorin numero kolmosen puikoilla ja itse kuvion puoli numeroa isommilla, eli 3,5 numeron puikoilla. Kuten varmasti ne teistä, jotka ovat kuvioneuleita kutoneet tietävät, kuvioneule ei jousta samaan tapaan kuin tavallinen neule.

Tässä sukan nurjalta puolelta otetussa kuvassa näkee hyvin, kuinka kuvioneuleessa neuloksesta tulee langan juoksujen takia normaalia paksumpi ja joustamattomampi.

Vielä kahdet sukat on neulottava, jotta jokainen lapsenlapsi saa omansa.

Pitsikuviopipo

Tällä mielestäni hyvin kauniilla, alkuaan  Kardemumman talon Elinan pitsiunelmat mallilla, neuloin itselleni pipon. Olen tehnyt aiemminkin samaisen pipon yhdellä lempiväreistäni. Lempipiponi joutui kuitenkin vahingossa sille hieman liian kuumaan pesuun seurauksena tietysti se, että se venyi muodoltaan tosi ikävästi. Eihän siinä muu auttanut, kuin neuloa uusi samalla mallilla oleva pipo.

Pipon reuna nousee kivasti edestä mallineuleesta johtuen.

 Pipon takaosa

Lankana pipossa on Red Heart Soft- neulelanka. 100 gramman kerä riitti hyvin ja lankaa jäikin vielä jonkin verran jäljelle. Puikkoina olivat 40 senttiä pitkät 4,5mm pyöröpuikot.

 Pipoon tuli kolme 25 silmukkaa sisältävä pitsikuvio kullekin kierrokselle ja....

kuvioiden väleihin neuloin aina viisi oikein kudottua silmukkaa. Kokonaissilmukkamäärä siis yhteensä 90. Lanka oli joustavaa ja miellyttävää kutoa ja pipo istuu mielestäni tosi hyvin päähän. Edellyttäen tietenkin, että pitää päänmyötäisistä malleista.

Pitsikuviopipo ei välttämättä sovellu koville pakkaskeleille, mutta sopivan lämpimän vuorin lisäyksellä uskoisin sillä  kyllä hyvin pärjäävän.

Mieheni hankki minulle viime talvena lahjaksi  tällaisen todella kätevän Knit Pro Magma -ohjeenpidikkeen, jossa on magneettikiinnitys. ( Ei ole muuten maksettu mainos) Ohjeenpidike vain on mielestäni aivan loistava ja voinkin suositella tätä siksi lämpimästi. Kaavio-ohje pysyy tosi hyvin paikallaan magneettien avulla ja asettamalla tuon kuvassa näkyvän pitkän lilanvärisen magneettiviivaimen kulloinkin neulottavan kierroksen alapuolelle on todella helppo seurata meneillään olevaa neulottavaa kierrosta. Tuossa kutomassani pipossa jokainen kuviokierros oli langankiertoineen erilainen, ja vaikka ohje sinänsä onkin helppo, se vaatii kuitenkin tarkkaavaisuutta.  Ohjeenpidike auttoi seuraamista tosi paljon.

Kaksiosaisessa pidikkeessä on myös tasku ohjeille ja pidikkeen saa taitettua kätevästi kutoessa vaikka pystyyn pöydälle. Pidikettä on olemassa kahta eri kokoa, eli 250 x 300 mm ja 300 x 500 mm. Minulla on käytössä tuo pienempi koko.

Oi niitä aikoja....nimittäin anoppini aikoinaan neulomat ensitossut pojallemme yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Nämä eivät ole  niin sanotusti "reissussa rähjääntyneet".

Ulkona on ihana aurinkoinen ilma ja lenkillä mieheni kanssa käydessämme kuului jo keväistä lintujen sirkutusta. Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua. 

Ikuisuusprojekti

Kirjonta on aina jollain tapaa kiehtonut minua todella paljon. Olen pieniä kirjontatöitä tehnyt ennenkin ja siksi minua onkin ihmetyttänyt tämä liina, jota en tunnu saavan valmiiksi koskaan. Työ on maannut vuosikaudet laatikossa odottamassa lopullista valmistumista. Aina sentään keväisin, valon tulviessa ikkunoista, olen innostunut kirjomaan jonkin osan työstä. Silmätkään kun eivät rasitu läheskään niin paljon työtä tehdessä, kuin pimeänä talvisaikana kuvioita tarkasti tiiraillessa. Katsotaan nyt mihin saakka pääsen tällä kertaa.

Työssä olen käyttänyt ainoastaan laaka- ja tikkipistoja.

Liinan koko on 70 x 70 cm ja........

työssä olen käyttänyt neljän väristä lankaa ja ......

langan olen jakanut kahtia, eli kolmisäikeiseksi.

Alkuun käytin myös kirjontakehikkoa, mutta tykkään kyllä enemmän kirjoa ilman sitä.

Pidätkö sinä kirjonnasta vai ovatko muut käsityöjutut mielenkiintoisempia?

Ikkunanpokien maalausta ja villasukkia.

Projetina minulla on ollut reilun parin viikon ajan kasvihuoneeseen tulevien ikkunapokien maalaus ja urakka jatkuu vielä pitkään, sillä työ on hidasta ja aikaavievää. Pokat ovat alkuaan tummanruskeaksi petsattuja ja nyt ne saavat valkoista maalia pintaansa. Yksi maalikerta ei suinkaan riitä peittämään tummaa pohjaväriä, joten olen joutunut maalaamaan pokat kahteen kertaan. Kolmannen kerroksen maalia pintaansa pokat saavat sitten vielä paikalleenasennuksen jälkeen. Maalarinteippien asentaminen ennen maalausta lasien suojaamiseksi on ehkä se kaikkein ikävin ja tympein homma, mutta maalaus sujuu jo melko mukavasti ja rutiinilla. Mieheni jatkaa takkahuoneen remontointia ja nyt lattian- ja takan taustaseinän laatat on saatu irroitettua. Valtavan pölyistä ja meluisaa hommaa.

Takkahuoneen lattia valmiiksi hiottuna. 

Suojauksesta huolimatta pölyä tuli runsaasti.

Takan taustaseinä näyttää tällä hetkellä tältä.

Muutamat sukat olen sentään saanut iltaisin kudottua.

Ylläolevan mallin löysin netistä eräästä blogista.

Samoin näiden pitsisukkien ohjeen.

 

Peitto isoäidin neliöistä pikkuiselle

Päätin tehdä isoäidin neliöistä peitteen pikkuiselle neidille, joka on nyt vähän yli puolivuotias. Aiemmin en ole neliöitä tullut virkanneeksi, mutta työ edistyi melko nopeasti ja helposti. Palasten yhteensovittaminen ja langanpäiden päättely olikin sitten jo aikaa vievämpi juttu. Alkuun ajattelin tehdä peitteen vuorellisena, mutta luovuin ajatuksesta, koska työ ei valmistuttuaan sitä mielestäni kaivannut. Ohjeen työhön löysin netistä.

Ensimmäiset palat valmiina.

 Yhdistin palat ensin pitkittäin yhteen seitsemän palan jonoksi neulalla ja langalla. Palat olisi voinut myös virkata yhteen, mutta sain mielestäni siistimmän tuloksen edellä mainitulla tavalla.

Sitten yhdistin palajonot toisiinsa.

Langan vaihtuessa työssä sidoin langanpäät aina ensin kaksinkertaiseen umpisolmuun ja kuljetin sitten uuden ja vanhan langanpään virkkaamalla ne pylväiden sisään. Näin säästyin ylimääräiseltä päättelyltä. Yläkuvassa näkyy kuinka langanpäät kulkevat nurjalla puolella kätevästi pylväiden sisällä.

  Työ valmiina.