Välillä taas villasukkia

Nämä villasukat tein hyvälle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Tämä kaunis "Pohjantähti" -malli löytyi täältä.

Sukat on kudottu Novitan 7 veljestä -langasta. Harmaaseen olisi istunut ehkä hieman paremmin  voimakkaamman sävyinen punainen lanka. 

Miniäni toimi ystävällisesti sukkamallinani.

Tässä puolestaan on vasta valmistumassa oleva ystävänpäiväsukka hyvälle ystävälle.

Sukat valmiina.

Tämä "Arietta" sukka on Niina Laitisen suunnittelema.

Mallissa on hieman vaativampi kantapää joka sitten jatkuu tiimalasikantapäänä....

 sekä sivuun sijoitetut pohjekavennukset.

Sukassa on silmukoitu kärki. Silmukoitua kärkeä en ole tehnyt aiemmin, mutta onneksi selvisin siitä hetken pähkäiltyäni.

Sukan kerrottiin istuvan jalkaan erittäin hyvin ja sen se tosiaan teki. Tässäkin lankana Novitan 7 veljestä sukkalanka.

Parhaillaan työn alla ovat nämä pojalleni tulevat sukat. Samanlaiset olen neulonut hänelle aiemminkin. Paljon käytetyt sukat ovat kuitenkin jo kuluneet pohjasta puhki. Sukat ovat olleet pojalleni hyvin mieluiset,  joten hän toivoi, että neuloisin tilalle väreiltään ja malliltaan täysin samanlaiset.

Tässäkin työssä on tutut ja turvalliset 7-veljestä langat. Malli on lähtöisin täältä.

Mieheni toimi sukkamallina.

Jouluruusu kukkii

Jouluruusu kukkii parhaillaan takapihan alppiruusupenkissä. En ole suojannut sitä mitenkään ja lumestakaan ei ole tänä talvena ollut sille mitään apua.

Kuten kuvista näkee kukat ovat hieman ränsistyneen näköisiä.

Jouluruusu  on hyvin myrkyllinen. Luin että latinankielinen nimikin 'Helleborus Niger vastaa sanasanaisesti "tappavaa ruokaa". Kasvia käsiteltyään kehotetaankin pesemään kätensä tai käyttämään suojakäsineitä.

Viime vuonna jouluruusuni kukat muuttuivat ajan kanssa vaalean punaisiksi. Jännä nähdä käykö samoin tänä vuonna?

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille kaikille.

Kevään kaipuu haaste

Tämä Kevään kaipuu- haasteen sain Keijunkukkaset blogista. Kiitos.

Kevät on ihanaa ja kihelmöivän odotuksen täyteistä aikaa varmaan ihan meille kaikille. Kevään raikas tuoksu, pikkulintujen iloinen liverrys puissa, puiden ja pensaiden silmujen puhkeaminen ja päivä päivältä lisääntyvä valon määrä ja auringonpaiste.

Pitkän talven jälkeen sipulikukkien värikylläinen kukinta on enemmän kuin tervetullutta.

Puutarhassa kukkaan puhjenneiden sinikukkaisten tuoksuorvokkien ihana, kaikkialle levittäytyvä tuoksu on lähes vailla vertaa.

Puiden ja pensaiden silmujen avautuminen ja puhkeaminen  kukkaan saa varmasti jokaisen puutarhaihmisen huokailemaan ihastuksesta aina vain uudestaan.

Keväinen kasvien kasvun voima ja nopeus saa myös aina oman huomionsa.

Kevääseen kuuluvat oleellisesti myös puutarhurien malttamattomana odotetut siemenkylvöt ja niiden kasvun seuraaminen.

Pääsiäinen, odotettu kevään suuri juhla.

Odotettu on myös se hetki, jolloin tomaatin ja kurkuntaimet saa siirtää kasvihuoneeseen kasvuaan jatkamaan.

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki -Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuviisi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki

Haaste lähtee tällä kertaa

Päiväpesän elämää- blogin Katjalle sekä 
Kivisenvilma- blogiin.

Juttusarja puutarhamme havukasvit 4

Seuraavana esittelyvuorossa on tämä takapihan alppiruusupenkin leveäksi ja pensasmaiseksi kasvava japaninmarjakuusi Taxus cuspidata. Sen takana kasvaa kotkansiipisaniaisia, hibatuija, kuunliljoja, töyhtöangervo sekä erilaisia alppiruusuja. Harmittaa, etten löytänyt kuva-arkistostani nyt yhtään parempaa kuvaa tästä hyvin kauniista ja kestävästä marjakuusesta.

Lähikuva marjakuusen vieressä kasvavasta vähän harvinaisemmasta hibatuijasta (Thujopsis dolabrata.)

Tässä vanhassa talvisessa kuvassa on puolestaan melko kapeakasvuinen ja pystyoksainen kartiomarjakuusu taxus media 'Hicksii' sisääntulotien muurikivipenkissä. Kartiomarjakuusi kestää hyvin leikkausta ja muotoilua. Leikkaankin sitä lähes vuosittain.

Kirjastohuoneen puolikuunmuotoisen muurikivipenkin vasemmassa laidassa kasvavat nämä kolme kartiovalkokuusta. Kartiovalkokuusille suositeltua puolivarjoista kasvupaikkaa kannattaa suosia. Syystä että.....

aurinkoisella ja tuulisella paikalla kasvaessaan se täytyy suojata ihan joka kevät varjostusverkolla tai muulla vastaavalla. Suojaukset olemme toki tehneet keväisin, mutta välillä penkkiin osuvat tuulet ovat siirtäneet verkot huomaamatta pois paikoiltaan tai suojaus on ollut hiukan liian myöhäinen. Yksikin tuulinen ja aurinkoinen päivä saattaa saada pahaa jälkeä aikaan.

 Tässä siitä hyvä esimerkki.

Muutama vuosi sitten kartiovalkokuusemme saivat pahoja vioituksia joista elpyminen kesti melko pitkään. Vioitusten korjaukseen auttoi parhaiten usein toistetut havupuubalsamilla tekemäni suihkutukset.

Penkin vasemmanpuoleisin kartiovalkokuusi sai kaikkein pahimmat vioitukset. Aika hurjan näköinen alkutilanne, vai mitä? Eipä uskoisi samaksi ylimmän kuvan vasemmanpuoleiseksi, lähes entiselleen elpyneeksi kartiovalkokuuseksi. Kuvista (alhaalta ylöspäin kelatessa) voi myös hyvin nähdä vuosittaiset pikkuhiljaa tapahtuneet kartiokuusten kuntoutumiset.

Tässä vielä vanha kuva samaisista kartiovalkokuusista joiden juurella kasvaa seppelvarpu Stephanandra incisa 'Crispa'.

Eipä ollut vuosia sitten tilanne yhtään parempi tämänkään huoltokäytävän vasemmassa reunassa kasvavan kartiovalkokuusen kanssa. Mieheni ehdotti jo useampaan kertaan sen poistamista. Olin kuitenkin lukenut kartiovalkokuusten kyvystä korjaantua pahoistakin vaurioista, joten halusin testata olisiko asia todella näin.

Tässä kuva vuosia kestäneen havupuubalsamilla kuntouttamisen jälkeen.

 Mielestäni rumiluksen kanssa sinnittely ehdottomasti kannatti. Etenkin, kun kartiovalkokuusi on hyvin hidaskasvuinen. Saman koon saavuttamiseen kun olisi uudelta taimelta kulunut useita vuosia. 

Tässä tonttimme pohjoisenpuoleisella rajalla kasvava palsamipihta on kasvanut komeaan ja näyttävään mittaan. Sen oikealla puolella on siperianlehtikuusi Larix sipirica.

Enpä malta olla laittamatta kuvaa myös tästä pienestä, siemenestä paikalle kasvaneesta männyntaimesta. Nipistän keväisin vuosikasvut lähes kokonaan  ja pyrin saamaan latvaa pallomaiseksi. Juurella kasvaa keltamaksaruohoa (Sedum acre) ja punakukkaisia sammalleimuja.

Tässä puolestaan rungollinen pallotuija ja pesäkuusi.

Tässä kuvassa (vuonna 2013) ruukuissaan monta vuotta menestyneet ja kasvaneet, todella kauniit sypressit Ellwoodii. Talvet ne viettivät autotallissamme, kunnes alkoivat olla liian kookkaita, hankalia ja raskaita siirreltäviä. Niinpä....

päätin kokeilla, jospa ne kestäisivät talven ulkona ruukuissaan. Valitettavasti arvattavin ja huonoin lopputuloksin. 

 

Sain kuitenkin nauttia useamman vuoden sypressien kauneudesta....

 sisääntulomme kahta puolta.

Nämä etenkin joulunaikaan myytävät pikkusypressit (oikealla) ovat myös yllättävän hyvin kestäneet meillä jopa useamman vuoden muurikivipenkin reunaan  istutettuina. Paha tappotalvi teki tästä kuvassa olevasta yksilöstä kuitenkin kerralla selvää.

Loppuun vielä vanha kuva pihan metsäsaarekkeen laidassa ojan varressa edelleen kasvavasta luonnonkatajasta talvisessa asussaan.

Mukavaa, että olette jaksaneet kommentoida ja olla mukana tämän pitkän juttusarjan aikana.

Juttusarja pihamme havukasvit osa 3

Tällä kertaa ajattelin laittaa kuvia pihamme erilaisista katajista. Katajat ovat olleet hieman ongelmallisia kasvatettavia puutarhassamme. Meillä on pohjamaana savi, ja vaikka maata on parannettu ja salaojitus hoidettu kuntoon, ei sekään aina ole riittänyt katajien viihtyvyyden takaamiseksi. Katajat kun viihtyvät useimmin melko karuissa ja aurinkoisissa paikoissa.

Kerroinkin jo aiemmin sisääntulotien muurikivipenkin tarhakatajasta, jonka kasvuvoima oli  niin valtaisa (halkaisijaltaan reilun kaksi metriä), että se alkoi peittää kaikki muut kasvit alleen. Lisäksi keväisin sen oksissa oli lähes aina ahavavioituksia ja havu näyttikin siksi pitkälle kesään vähän ikävältä. Leikkaukset tosin paransivat tilannetta. Tarhakatajat ovat laaka- ja rohtokatajan risteymiä. Omani oli mitä ilmeisemmin 'Mint Julep' -lajiketta, kun enää varmuudella muista.

Tämä toinen, sisääntulon viereisessä penkissä kasvanut ja kuvissa oleva kataja oli mitä ilmeisemmin samaa lajiketta. Yhtä elinvoimainen ja aggressiivinen kasvuvoimassaan kuin lajitoverinsakin. Samat ongelmat vaivasivat ajan oloon tätä, sinänsä hyvin kaunista katajaa, kuin edellä kerrottuakin.

Suureksi harmiksi tämänkin katajan kohtaloksi tuli lopulta sen hävittäminen. Kuten olen aiemminkin maininnut pihamme on keväisin hyvin altis pelloilta vapaasti puhaltamaan pääseville tuulille sekä auringolle. Asianmukaiset suojauksetkaan eivät katajien osalta tahdo paljonkaan auttaa asiassa.

Tarhakataja ja ruukkusuihkulähde sopivat mielestäni todella kauniisti yhteen ja katajasta luopuminen ottikin siksi lujille.

Eipä paremmin onnistanut taustalla näkyvän irlanninkatajankaan suhteen. Joka kevät se sai suojakseen varjostusverkon, mutta latvat ruskistuivat ja kuivuivat siitä huolimatta. Ajanoloon sekin  joutui poistettavien listalle. Kuvassa vasemmalla olevat Tiny Tim pallotuijat sen sijaan ovat pärjänneet ainakin tähän saakka hyvin.

Tässä kuvassa kataja vielä voimissaan hyväkuntoisena ja niin kauniina.

Tässä 2017 otetussa kuvassa  Tiny Tim pallotuijat etualalla ja taustalla vielä raasku tarhakataja.

Kirjastohuoneen edustan muurikivipenkissä edelleen kasvavat tuiviot ja sinikataja.

Allas-alueen pesäkuusi ja katajavauvat juuri istutettuina muutama vuosi sitten. 

Nämäkin pihaantulotien ' Blue Star' sinikatajat ovat jo pois vahvuuksista.

Ainut todella kestäväksi ja pitkäikäiseksi katajaksi puutarhassamme on osoittautunut takuuvarma kääpiökataja 'Repanda', joka tässä on istutettuna luonnostaan paikalla kasvaneiden pylväskatajien juurelle.

Repandan oikealla puolella on aivan maanmyötäisesti kasvava ja hyvin kaunis sinilaakakataja 'Blue Chip'.

Kuvassa yllä puolestaan on kääpiöpalsamipihta Apies balsamea  'Nana' joka on todella kaunis ja hyvin kestäväksi osoittautunut.

Samassa ryhmässä taustalla kasvaa oksankärkien typistyksin hyvin matalana pidettävät vuorimännyt.

'Nana' on mielestäni matalana havukasvina lähes vailla vertaa.

Taustalla parhaillaan kukkivia värililjoja.

Hyvin kauniissa keväisessä asussaan oleva hopeapallokuusi. Kuusi on hidaskasvuinen ja kestävä. Hankittu  2005.

Pesäkuusi Picea abies 'Nidiformis' on suuri suosikkini. Sen keväisten oksankärkien heleys on todella kaunis. Havu on muutoinkin elinvoimainen ja on kestänyt meillä myös lumen painoa loistavasti. Näitä minulla on puutarhassa kasvamassa useampia.

Juttusarja jatkuu vielä ainakin yhden postauksen verran, joten koettakaa jaksaa.