Kasvualustan tulisi olla ravinteikas ja multava. Saveakin saa olla hieman joukossa, mutta pelkässä savimaassa ne eivät menesty. Ne eivät myöskään sovellu kuivalle ja hiekkaiselle kasvualustalle, jossa maa on laihaa ilman tuntuvaa maanparannusta. Kalkitus kannattaa myös tehdä ennen istutusta, sillä monet kärhöt suosivat luontaisesti kalkkipitoista maata. Pihan salaojituksen on myös syytä olla kunnossa. Meillä pohjamaana on perusparannettu savimaa ja tästä pohjamaan savisuudesta johtuen myös koko pihamme on salaojitettu. Sanotaan, että kärhöjen kasvupaikan pitäisi olla tuulensuojainen, mutta omien kärhöjeni kohdalla en ole huomannut tuulisuudesta olevan suuremmin haittaa, vaikka pihamme on melko avoin ja tuuli pääsee puhaltamaan läheisiltä pelloilta. Kukinta saattaa kyllä tuulisina ja koleina kesinä hieman viivästyä tavanomaisesta ajankohdasta poiketen.
Kärhöt vaativat (etenkin kuivina ja helteisinä kausina) kastelua. Pyrin käyttämään, jos mahdollista aina kasteluun saaveissa päivän seisonutta, hapettunutta vettä. Kastellessa annan vettä kunnolla. Kaksi kastelukannullista noin 20 litraa/ kärhö. Lannoitus on myös tärkeää, mutta liiallista lannoitusta on varottava. Itse käytän keväällä kevätlannosta ja viimeistään elokuun puolivälissä on syyslannoituksen vuoro. Muuna aikana käytän veteen sekoitettavaa täyslannosta ohjeen mukaan annosteltuna pari kertaa kuukaudessa. Luonnonlantaa voi myös käyttää, mutta itse olen havainnut täyslannoksen toimivan kärhöilläni mainiosti ja takaavan kauniin ja runsaan kukinnan.
Itse istutus on myös hyvin tärkeä ja se kannattaa tehdä huolella. Itse istutan kärhöt melko syvään. Eli juurenniskasta mitaten noin kahdenkymmenen viiden, jopa kolmenkymmenen sentin syvyyteen. Tämä siksi, että juuret ovat suojassa talven pakkasilta, sekä maan pikkuhiljaa tiivistyessä. Kaivan kärhöilleni (huom. yleensä mieheni kaivaa) noin reilun 60 cm syvän ja leveän kuopan, sillä jalokärhöt kasvattavat ajan oloon pitkän juuriston ja tarvitsevat juurilleen runsaasti kasvutilaa. Kannattaa kaivaa vieläkin syvempään, jos paikkaa ei ole entuudestaan salaojitettu.( Kiviä tai karkeaa soraa voi käyttää tähän tarkoitukseen tai salaojaputken pätkän). Kuopan pohjalle laitan hyvää ravinteikasta multaa, josta juuret kasvaessaan saavat voimaa, mutta kuopan pintaa kohti tullessa multa saa olla kevyempää ja hiekkapitoisempaa maata. Istutusvaiheessa myös kärhön juurien tasalla oleva multa ei saa olla liian voimakasta, jotteivat juuret kärsi, vaan vasta syvemmällä minne juuret eivät vielä yletä, maan pitää olla hyvää ravinteikasta multaa. Ihan versojen tyvelle kuoppaan laitan noin kymmenen sentin kerroksen lecasoraa lakastumistautia ( = sienitauti) ehkäisemään. Tautia esiintyy erityisesti lämpiminä ja kosteina kesinä ja muutamia kärhöjä olen menettänyt taudin takia.
Olen itse toteuttanut myös seuraavaa tapaa istutuksessa. Koska istutan jalo- ja loistokärhöni melko syvään, niin en heti alkuun täytä istutuskuoppaa täysin mullalla vaan lisään multaa vähitellen sitä mukaa, kun versot kasvavat pituutta. Näin versot eivät alkuun jää liian syvälle multaan. Syksyllä vielä tarkistan, ettei mullan pinta ole painunut kuopalle ja jos on niin lisään lekasoraa. Olen usein myös kasvattanut uuden ostamani kärhön ensin koko kesän ruukussa ja vasta syyskesällä istuttanut sen lopulliselle kasvupaikalle. Tästä on mielestäni se hyöty, että säännöllinen kastelu ja lannoitus ei niin herkästi unohdu ja kärhö vahvistuu kesän aikana. Leikkaan myös pitkiksi venyviä versoja lyhyemmiksi, jotta köynnös keskittää alkuun energiansa juurten vahvistamiseen, versojen kasvattamisen sijaan.
Joissakin ohjeissa neuvotaan laittamaan istutusvaiheessa kuopan reunaan pystyyn soralla täytetty salaojaputki poistamaan liiallista kosteutta. Itse en ole vielä tätä konstia kokeillut, mutta uskon sen kyllä olevan toimiva lakastumistautia vastaan. Sitävastoin olen upottanut vesijohtoputken kohtisuoraan maahan kärhön juurialueelle saakka ja kastellut sen kautta kasvia. Tästä on se hyöty, että vesi ja veden seassa oleva lannoite kulkeutuu suoraan juurialuelle, eli sinne mihin se on tarkoitettukkin.
Pienikukkaisten ja ohutjuuristen kärhöjen istutus poikkeaa aika paljon jalo- ja loistokärhöjen istutuksesta. Ohutjuurisina ne kestävät paremmin maan jäätymistä ja ne voi istuttaa normaaliin kasvusyvyyteen esim. alppi-, siperian-, kruunu- ja kiinankeltakärhö, sekä monet muut. Ne myös menestyvät paljon varjoisemmissa paikoissa kuin jalo- ja loistokärhöt ja ovat joka suhteessa vaatimattomampia kasvualustansa ja paikkansa suhteen.
Vaikka pyrkisikin niin istutuksessa kuin kasvatuksessa yleensäkin ottamaan kaiken mahdollisen huomioon, ei tappioilta kärhöjen suhteen voi aina välttyä. Se tietysti harmittaa, mutta kaikkinensa kärhöt tuottavat kuitenkin valtavasti iloa ja kauneutta kasvattajalleen.
