Muistan vieläkin varsin hyvin miten aikoinaan hiki päässä kaivoin tälle Flammentanzille kasvupaikkaa silloin sisääntulon vielä hyvin kapeaan, saviseen ja kiviseen kukkapenkkiin. Apuna minulla oli tietenkin lapio, mutta rautakanki lienee harvemmin istutuksessa apuna käytetty työkalu.
Talomme perustuksia tehtäessä oli näet talon alle ajettu laajasti mm. tienpohjaa ja kiviä, jotka sitten raskailla koneilla oli tampattu mahdollisimman kantavaksi. Arvata saattaa, että myös kaivamani kohta kukkapenkissä lähellä taloa oli samaa kovaa, savista ja kivistä maata.
Reilusti kuusikymmentä senttiä leveän ja yhtä syvän istutuskuopan kaivaminen oli kyllä vaikein rasti mitä olen tehnyt kaivamisen osalta tällä pihamaalla. Hieman pintamaata kaivettuani sain huomata ettei kaivuu pelkällä lapiolla enään onnistu, vaan tässä vaiheessa jouduin hakemaan rautakangen avuksi. Sillä kankesin ja irroitin vastaan tulleita kiviä betoninkovasta, savisesta maasta hitaasti yksi kerrallaan.
Kun sain kuopan lopulta kaivettua sen verran syväksi, että pääsin seisomaan sen pohjalle, aloin leventää sitä sivusuunnassa iskemällä rautakangella päin kuopan reunoja voimieni takaa saadakseni maa-aineksen irtoamaan edes hieman nopeammin.
No, kaivuuhomma kesti loppujen lopuksi useamman päivän ajan, ennenkuin pääsin itse istutushommiin.
Kului jonkin aikaa istutuksesta, kun mieheni yllättäen huomautti minulle vasemman rintani olevan jostain syystä suurempi kuin normaalisti. No lääkärireissuhan siitä mieheni kehoituksesta tietenkin tuli. Rinta ultrattiin ja siitä otettiin lisäksi myös ohutneulanäyte, jonka tulosta jouduin odottamaan kaksi vähemmän rattoisaa viikkoa. Enpä tiedä kumpi meistä, mieheni vai minä, jännitti tulosten odottelua enemmän. Veikkaan kuitenkin ensiksimainittua.
Tuloksia odotellessani aloin arvella vaivani ehkä johtuvan hankalasta kaivuuprojektistani. Arveluni osoittautui oikeaksi. Rinta oli kuin olikin ärsyyntynyt kaivuusta ja kovaan maahan lyömistäni kovista iskuista.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Ruusu on korvannut vuosien aikana kauniilla kukinnallaan moneen kertaan sen kaivuusta aiheutuneet harmit ja nyt voin jo hymyillen muistella sen mukanaan tuomaa sattumusta.
Mieheni totesi tapauksen jälkeen, että nyt kaivuuhommani kyseissessä penkissä taatusti loppuvat ja hankki kaivinkoneurakoitsijan lähes saman tien paikalle. Penkistä tulikin kaivuun ansiosta suuri, kolmion muotoinen ja sopivasti hieman alaspäin laskeutuva.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.
