Purppuraomenapuu 'Makamik' kukkii parhaillaan paviljogin vieressä olevassa penkissä. Vaikka Makamikista piti pari vuotta sitten poistaa todella iso, lahonnut oksanhaara, se jaksaa silti sinnitellä ja kukkia vielä kauniisti.
Sitten toinen ilonaihe. Hyvin uusi puutarhamme asukas, eli viime kesänä hankittu 'Wabiscaw' purppuraomenapuu aukaisi myös kauniit nuppunsa. Pidän todella paljon tästä upeasta kaunottaresta.
Takapihan ojanvarsipenkin purppuraomenapuu 'Musta Rudolf' sen sijaan ei ihan ehtinyt kahden edellisen omenapuun kukintavauhtiin mukaan. Nuppuja siinä on kuitenkin jo odottamassa avautumista. Laitan siitä kuvan sitten myöhemmin.
Suurin osa siemenistä kylvämistäni kesäkukista on vielä kasvihuoneessa. Uloshan ne pitäisi saada, mutta viikolla säätiedotuksissa ennustetut kylmät yöt ja jopa hallan uhka saivat minut kuitenkin sen verran varovaiseksi, etten ole toistaiseksi rohjennut niitä ulos istuttaa. Kalalaatikossa olevat samettikukat tosin ovat olleet jo karaisun jälkeen muutaman yön ulkona. Aluksi harson alla, mutta nyt jo ilman.
'Summer Carnival' salkoruusut ovat myös kalalaatikossa odottamassa pääsyä kukkapenkkiin, siellä jo ennestään kasvavien kaveriksi.
Kesämalvikit on tarkoitus kylvää taas jalallisiin kukkalaatikoihin kelloköynnösten kaveriksi viime kesän hyvien kokemusten innoittamana.
Keisarinelämänlangat taas istutan joko isoihin ruukkuihin tai sitten toisena vaihtoehtona on lankkupenkin harjaterässeinämän eteen kiipeilemään.
Tsinnioita 'Sunbow Purple' kylvin sekä kalalaatikoihin, että pieniin taimipotteihin. Vielä en ole päättänyt istutanko ne etupihan kukkapenkkiin vai päätyvätkö kenties omenapuupenkkiä kaunistamaan.
Kosmoskukkia kylvin kolmea eri lajiketta, eli 'Purity'ä, 'Gasebo Red'iä ja 'Candy Stripe'ä.
Muutama potti tuoksuhernettäkin on vielä kasvihuoneen lämmössä, mutta suurin osa pääsi jo runsas viikko sitten ulos kukkalaatikkoon. Aluksi suojasin ne harsolla, mutta nyt ne pärjäävät jo ilman.
Kuten teistä joku ehkä muistaakin, istutin tuoksuherneen siemenet vessapaperihylsyihin ja hylsyt laitoin sitten isoihin Minigrip pusseihin, jotta siemenet pysyvät paremmin sopivan kosteina. Taimiin tuli, kuten kuvastakin voi nähdä, todella hyvät ja vankat juuret. Taimet oli myös enemmän kuin helppo istuttaa hylsyineen suoraan multaan juurien vahingoittumatta ja kasvun häiriintymättä.
Isosilkkikukka 'Sybil Sferwood' ja isosilkkikukka Mix lakosivat ja venähtivät molemmat aivan liian pitkiksi. Nämä sain tänään istutettua takapihan pienempään lankkupenkkiin, mutta katsotaan kuinka näiden kanssa lopulta käy.
Yllä pitäisi olla paperikukkia. Näiden nimilappu kun on hakeutunut jostain syystä hukka nimiseen paikkaan.
Jälleen kerran pihallamme jouduttiin kaivuutöihin. Kuvautimme viime kesänä talomme ympärillä olevat salaojat ja ne olivat onneksi puhtaat, mutta talon kulmalta tontimme reunaojaan johtava purkuputki oli tukkeutunut sen verran pahasti, että emme ottaneet mitään riskiä sen lopullisesta tukkeutumisesta, vaan käännyimme jo viime syksynä asian tiimoilta tutun kaivurin puoleen. Tontilta on kaadettu salaojaputken läheisyydessä kasvaneita isoja koivuja ja niiden juuretkin olivat varmaan osin tukkineet salaojaa puiden ollessa vielä kasvamassa.
Maanantaina kaivuri sitten soitti ja ilmoitti tulevansa kaivuutöihin, jos päivä vain meille sopisi. Hän kävi ensin katsastamassa työmaan aamupäivällä ja kertoi itse kaivamisen alkavan vasta myöhemmin iltapäivällä. Täytyy kyllä todeta, että suoraan sanoen hirvitti ajatella, kuinka hurjan näköiseksi piha kaivuun myötä mahtaisi muuttua.
Mieheni kartoitti ennen kaivuuta missä salaojan purkuputken pää suurimmalla todennäköisyydellä sijaitsisi, sillä ihan sen varmaa kohtaa ei voinut edeltä käsin täysin tietää. Sekin oli yhtenä jännitysmomenttina löytyykö putkenpää ylenmäärin nurmea kaivamatta.
Onneksi putki löytyi ongelmitta ja kaivuu tonttin reunaojaa kohti voi alkaa. Tässä vaiheessa alkoi näyttää aika hurjalta. Urakoitsijan työpäivän täytyttyä jäi työmaa odottamaan seuraavaa päivää, eli tiistai aamua. Heti aamu seitsemän jälkeen työt jatkuivat.
Kaivannon pohjalle ja salaojaputken päälle tuli kalliomursketta ja se kaivurin täytyi tuoda nurmikon poikki kuorma-autolla. Murskeen päälle levitettiin kaivuusta jäänyttä maa-ainesta. Pintamullan ja ruohotuppaat urakoitsija oli kaapinut kaivannon sivustalle odottamaan pintaan levitystä. Kopistelimme enimmät mullat turppaista ja siirsimme ne tontimme laidalla olevaa kuoppaista ojanreunaa paikkaamaan. Kiinnitimme turppaat vielä puutikuilla ojan reunaan, jotta ne pysyvät juurtumiseen saakka valumatta paikallaan. Paljon turppaita ei onneksi ole tarvinnut kastella, sillä sade on nyt tehnyt sen puolestamme.
@
Tässä kaivanto pintamultaa vailla valmiiksi täytettynä. Meille jäi turppaiden siirto ojanvarteen ja kaivannon pinnan tasaaminen. Sitten kello kävikin jo ilta seitsemää ja oli aika lähteä nauttimaan työpäivän jälkeen kehojamme vetreyttävän saunan löylyyn.
Vaikka nurmikon alla olikin paksu kerros hyvää ruokamultaa levitettäväksi, piti pussimultaa myös laittaa 25 säkkiä lisää, eikä sekään ihan riittänyt, vaan varastossa olleista multapusseista piti ottaa vielä lisää täydennystä. Koska mullan pinta tuosta vielä painuu, piti sitä kohottaa kaivuun kohdalta noin 10 cm korkeammalle.
Työmaa saatiin onneksi jo näin siistiksi tiistai-iltana ja näkymä oli todella erilainen kuin aamulla.
Eilen mieheni levitti lisää uutta multaa kaivannon pintaan, sekä tasoitti pinnan jyrällä tasaiseksi. Sitten oli enää siementen kylvö jäljellä. Nyt tiedossa on pitkään päivittäistä alueen kastelua. Huoh.
Omenapuiden kukinta on nyt alkanut. Kuvat ehdin ottaa juuri parahiksi, ennen kovaa kuurosadetta.
'Punainen Melba' on ollut aina runsassatoinen ja omenien makukin on hyvin herkullinen.
Vielä on paljon myös aukeamattomia nuppuja.
'Samo', toinen pihamme omenapuista, kukkii myös parhaillaan, mutta sen kukinta ei ole ihan yhtä runsas kuin 'Melban'. Senkin omenat ovat tosi maukkaita, mutta puu on valitettavan altis muumiotaudille.
Luulin jo ihan jääväni tänä keväänä paitsi puutarhamme marjaomenapuun kukinnasta, sillä se on tavannut usein pitää kukinnassaan välivuoden. Nyt se kuitenkin yllätti iloisesti kukkimalla toista peräkkäistä kesää näin kauniisti.
Viime vuoden kesäkuussa hankittu 'Wabiscaw' purppuraomenapuu on myös aloittelemassa kukintaansa.
Paikka naapurin rajalla olevassa penkissä ei ole kovin aurinkoinen ja mietinkin puuta istuttaessani mahtaako paikka olla tarpeeksi valoisa, mutta hyvin se näyttää ainakin toistaiseksi viihtyneen.
Täällä meillä on satanut eilen ja tänään vettä, mutta kaikki sade on otettu kiitollisuudella vastaan.
Tämä yhdistelmä on minusta värikkyydessään aika ihana.
Kerroin viime postauksessa, että viime syksynä istutettuja tumman liiloja 'Negrita' tulppaaneja olisi pitänyt nousta kukkimaan angervopenkin pihanpuoleisesta reunasta. Luulin jo ihan niiden ostohetkellä vahingossa vaihtuneen kerrottukukkaisiin Sunlovereihin. Tänään sitten nuppujen avautuessa hihkuin ääneen, kun huomasin niiden olevan kaipaamiani Negritoja.
Ai että tykkään tästä kaksikosta.
Penkin muut tulppaanit alkavat olla kukintansa loppusuoralla.
Juuri aukeamassa oleva kukka.
Loppuun vielä muutama kuva puutarhassa kukintaansa lopettelevista narsisseista.
