Näiden kukintaa aina odotan. En myöskään lakkaa koskaan kehumasta jaloangervojen hyviä ominaisuuksia, joista olen kirjoittanut ennenkin täällä blogissani. Ne ovat terveitä, sateessa ja tuulessa tukematta pystyssä pysyviä, kauan kukkivia, monilajikkeisia ja todella kauniin lehdistön omaavia perennoja, jotka vuosi vuoden jälkeen uskollisesti nousevat penkeistä takuuvarmasti minua ilahduttamaan kauniilla kukinnallaan. Kun hieman perehtyy näisen kaunottarien kasvuvaatimuksiin, saa kyllä moninkertaisesti palkan vaivannäöstään. Ja kuten ennenkin olen sanonut, minkäänlaisia kasvintuhoajia esim.kirvoja, kemppejä tai luteita en ole niistä koskaan löytänyt hakemallakaan. Siis loistava kasvi kaikin puolin. Kuivuus on kuitenkin asia, jota tämä upea perenna ei siedä ja kasvualustan tulee olla hapahko ja runsasmultainen. Puolivarjossa kukinta on runsainta.
Kovat helteetkään eivät ole verottaneet kukintaa ja lehdet ovat pysyneet rehevinä, vaikka jaloangervoni ovat saaneet vettä vain sen mitä taivaalta on satanut.
Eri lajikkeita hankkimalla olen saanut kukinnan kestämään hyvin pitkään.
Kukat vielä aukeamatta.
Tämän jaloangervon kasvutavasta pidän erityisen paljon.
