Vierailulla avoimissa puutarhoissa.

Tänään oli Avoimet puutarhat- tapahtuma ja niinpä mekin mieheni kanssa kartoitimme käyntikohteita ja vierailimme lopulta neljässä eri puutarhakohteessa Tämä ihastuttava englantilaisen rouvan Cottage Garden- tyyppinen kaunis ja hyvin kukkaisa puutarha Loviisan Solheimissä, oli ensimmäisenä tutustumisvuorossa.

Koko talon pituinen pitkä terassi, sekä alas johtavat raput olivat toinen toistaan ihanampien, isojen ruukkukukkien, amppelien ja parvekekukkalaatikoiden täyttämä.

Terassin edustalla olevassa penkissä kasvoi muun muassa runsaasti erilaisia kauniita ruusuja ja liljoja. Puutarhan esittelyssä omistajan apuna olivat kaksi lähistöllä asuvaa, aivan ihastuttavaa rouvaa. Kuvassa heistä toinen vastaamassa kysymyksiimme ja kertomassa meille lähemmin kohteestamme.

Nurmikon poikki rantaan johti erilaisin köynnöksin verhoiltu köynnösporttikuja ja....

kaunis, huoliteltu sorakäytävä.

Rannan kauniisti kaartuvia mäntyjä.

Talon takapihalla kiipeili parruissa kauniita kärhöjä ja alueen kehystämää verkkoaidan reunustaa, sekä itse alueen keskustaa halkoivat runsaina erilaiset kesäkukka- ja perennapenkit.

Liljoja, syysleimuja, väriminttuja ja kosmoskukkia kauniisti sävy sävyyn istutettuina. Oppaamme kertoi, että kesäkukan siemenet omistaja tilaa Englannista.

 Alueen takaosassa sijaitsi myös kasvihuone sekä hyötytarha kasvilavoineen. 

Kaunis kiitos puutarhan omistajalle, että pääsimme vierailemaan tässä kauniissa ja hyvin inspiroivassa kohteessa.

Daalioiden kukintaa

 

Vanhakantainen Turun tori

Daaliat ovat varmasti hyvin monen mielestä oikeita loppukesän kaunottaria. Harmillista niissä on oikeastaan vain se, että ne joutuu joka syksy ensimmäisen pakkasen vierailun jälkeen nostamaan ylös maasta, jos haluaa niistä muutakin kuin pelkästään yhden kesän ilon. Lisäksi ne vaativat lämpötilaltaan sopivan säilytys- eli varastotilan, jonka sanotaan olevan ihanteellisimmillaan noin 7-9 +astetta. 

Turun torin olen saanut vanhakantaisten daalioiden kasvattajalta Paraisilta.   

                          

Pitkään kestäneet helteet eivät ole onneksi daalioitani suuremmin haitanneet. Voisi melkein todeta, että päin vastoin. Kastelusta on luonnollisesti pitänyt huolehtia. Lannoittanut olen aika vähän, mitä nyt istuttaessa sekoitin kanankakkarakeita mullan joukkoon sekä pari kertaa antanut veteen sekoitettavaa täysravinnetta.

"Brunäs"

Samalta kasvattajalta olen saanut myös yllä olevan, samoin vanhakantaisiin daalioihin kuuluvan, Brunäsin. Kukan oikeaa väriä on lähes mahdoton saada kuvattua oikeanlaisena. Yllä olevassa kuvassakin se on hieman liian kirkkaan punainen. 

                         

Niin kuin kasvattaja minulle Brunäsin antaessaan totesi sanoen "tämä onkin oikea daalioiden daalia" niin sanoihin on kyllä ollut helppo yhtyä. Korkeutta, näköä ja kokoa on ihailtavasti.            

                         

Daalioiden sanotaan olevan hyviä maljakkokukkia, mutta itse en ole onnistunut saamaan niitä kovin kauaa pysymään maljakossa kauniina. 

Vaikka daaliat ovat hyvin hallanarkoja, en ole enää vuosiin yrittänyt suojata niitä pakkaselta, sillä  suojauksesta huolimatta ne ovat joltain osin aina kuitenkin päässeet mustumaan.

Tapaankin hallan uhatessa leikellä niitä ihan surutta maljakkoon. 

                                   

Valo siivilöityy hyvin kauniisti terälehtien lomasta.

Sitten omiin äidiltä perittyihin vanhakantaisiin, jotka aloittavat kukintansa hieman myöhäisemmin kuin kaksi edeltävää. Daalia pääsi suureksi ilokseni Luken, eli alkuperäiskasvien daalia- kokoelmaan.

Daaliaa oli kasvatettu vuosikymmeniä isäni lapsuuskodissa. 

Nämä valkoiset daaliat, vaikka eivät vanhakantaista lajiketta olekaan, ovat talvehtineet ja kukkineet hyvin jo useamman vuoden. 

Yllä oleva kaktusdaalia taas on tämän kevään hankintoja samoin kuin kaksi seuraavaakin.

Mielestäni väriltään hyvin kauniita daalioita.

Sisääntulon ruukussa kasvavat kesädaaliat ovat kukkineet myös ilahduttavan kauniisti niiden hankinnasta saakka. 

Kaverina valkoista siniviuhkaa sekä....

                        

hopeaputousta.

Mukavaa viikonlopun jatkoa.

Kärhöjen kuulumisia

Valitettava tosiasia on, että kärhöt ovat kärsineet meillä selvästi viime talvesta. Osan kasvu on ollut jopa hitaampaa kuin etanan kävely kurvissa. Rouge Cardinal on kyllä kasvanut lähes normaalisti, mutta kukkia on mielestäni vähemmän kuin ennen. Tukinaru pääsi lisäksi vielä katkeamaan ja kärhö taittui kaksin kerroin. Yritin sitten mieheni avustamana sitoa sen takaisin suoraan parhaan taitoni mukaan.                        

'Warszawska Nike'

                            

   

'Warszawska Nike'

Meillä on ollut myös katastrofaalisen kuivaa jo monen monta viikkoa. Vettä on tullut juhannuksen jälkeen kokonaisuudessaan vain noin runsaat 20 mm. 

                          

        

      Kärhöjä onkin joutunut nyt kastelemaan hieman normaalia enemmän.                

                         

Samassa salossa 'The President'in kanssa kukkiva 'Niobe' lähti huomattavasti normaalia myöhemmin kukkimaan, kuin kumppaninsa.

                         

"Ville" eli 'Ville de Lyon' on aina yhtä ihana.

'Etoile Violette'

Kuvasta ei huomaa, mutta Violetten kukat ovat pienemmät kuin ennen.

                           

'Madame Julia Correvon' on kyllä kasvanut korkeutta, mutta senkin kukinta on pahoin myöhässä ja ainakin vielä vähäisten kukkien koko on samoin, kuin Etoile Violettella, pienempi. 

                 'Hagley Hybrid' on kaunis, mutta kukkia saisi olla hieman enemmän.        

                              

Entäs 'Justa' sitten. Tämä on ollut hitauskasvussa se aiemmin mainitsemani etana.

Loistokärhö 'Dr Ruppel'. Ei tietoakaan vielä kukinnasta.

Tiukukärhö Arabellakaan, ei ole yltänyt nyt kukinnassa lähellekään normaalia kukkarunsautta.

 

 Mantsuriankärhö sitä vastoin on kukkinut aivan upeasti. Lehdet ovat peittyneet lähes kokonaan ihanasti tuoksuvaan kukkapilveen ja kukinnan loppumisesta ei näy vielä jälkeäkään.

Mukavaa viikonloppua.