Lisää kärhöistä

Kärhöjen tunnistaminen on mielestäni joskus aika vaikeaa ja kuvien perusteella usein vielä vaikeampaa, jollei lähes mahdotonta. Ainakin minulle.

Loistokärhö 'Justa' on värinsä puolesta aika hyvin tunnistettavissa, mutta samaa ei voi todellakaan sanoa kaikista kärhöistä.

Etenkin kärhöjen esittelykuvissa vaihteleva laatu ja valo-olot kuvia otettaessa hankaloittavat usein tunnistusta.

Toinen seikka on se, että kärhön kukat vaihtuvat usein väriltään niiden vanhetessa. 'Dr Ruppel' on siitä hyvä esimerkki. Sen kukat ovat väriltään hyvin erilaiset riippuen siitä ovatko ne vasta puhjenneita eli uusia tai jo pitempään auki olleita. Yllä olevassa kuvassa Ruppelin uusia kukkia.

(Kuvat ovat puutarhastani äskettäin esimerkiksi otettuja)

tässä jo  pidempään auki ollut kukka ja....

 viimeisessä  kuvassa kukan väri on jo todella haalistunut.

Tässä kuvassa (yllä) on puolestaan jalokärhö 'Nelly Moser' jonka kukka muistuttaa heteitä lukuun ottamatta aika tavalla haalistuneen Ruppelin kukkaa. Liilat juovat terälehdissä ovat vain edellä mainitulla kärhöllä voimakkaamman väriset.

 Väriltään jo haalistumassa oleva Nelly Moserin kukka  (yllä ja alla).

Entäs sitten nämä kaksi hyvin paljon toisiaan muistuttavaa kärhöä. 'Rouge Cardinal' (yllä) ja....

Jackmanii  Group 'Niobe' (yllä).

Mielestäni kaksi aika vaikeasti tunnistettavaa jalokärhöä. Rouge Cardinalilla (alla) on ruskeanpunaiset heteenkärjet, kun taas Niobella heteet ovat vihreänkeltaiset.

Kävin poimimassa molemmista kärhöistä vielä yksittäisen kukan, josta hieman paremmin eroavaisuus on nähtävissä. Yllä siis Rouge Cardinalin kukka.

tässä puolestaan Nioben kukka. Joko uskot tunnistavasi edellä olevien kuvien avulla nämä kaksi kärhöä?

Lannoituksella lienee myös kukkien väriin oma osuutensa. Mielestäni se kirkastaa ja...

  lisää  joidenkin värien syvyyttä.

Tunnistamista haittaa joskus myös kukan terälehtien määrä. 

Tässä Westerplatessa terälehtiä on osassa kukkia kuusi (yllä) ja osassa ainoastaan neljä (alla). Aika veikeää, vai mitä.

Sitten Justan tavoin hyvin tunnistettava, karmiininpunaisin kukin kukkiva jalokärhö 'Ville de Lyon'. Sitä on onneksi mielestäni vaikea sekoittaa mihinkään muuhun jalokärhöön.

Kukkien muoto ja....

keltaiset heteet sekä...

kovapintaiset, hieman kuperat lehdet ovat niitä asioita, joiden avulla se on mielestäni helppo tunnistaa.

Uusien kukkien väri on hieman vanhempia heleämpi.

tässä osa lehdistä on kuivuudesta johtuen normaalia vaaleampia.

Pieni tuntematon tiukukärhö kasvamassa "Villen" kanssa rinnan samassa salossa. Aika soma parivaljakko.

Vielä siirteessä olevat, viime syksyn hankinnat, eli loistokärhö 'Hagley Hybrid sekä.....

loistokärhö 'Blue Angel' (Bleknity Aniol). 

Sitten suurta harmistusta....keväällä siirsin tämän 'Warszawska Nike' kärhön (kuva viime kesältä) kasvimaan lavakauluksesta lopulliseksi katsomalleni kasvupaikalle. Kärhö oli jo hyvässä kasvuvauhdissa, kunnes kauhukseni huomasin sen nuokkuvat varrenpäät ja alaspäin luupottavat lehdet. Muutaman päivän seurasin  tilannetta ja totesin sen muuttumattomaksi. Jouduin tarttumaan saksiin ja leikkaamaan kärhön ihan alas. Jännittää kuinka sen kanssa tulee käymään, sillä mitään elonmerkkejä ei ole edelleenkään siinä nähtävissä.

Sitten vielä kerran palatakseni kärhöjen yhtäläisyyksiin. 'Warszawska Nike' ja alla oleva 'Niobe' ovat hämmästyttävän samankaltaisia. Ota nyt siis näistä selvää.

Loppuun vielä muutama kärhökuva.

 

Summa summarum olen miettinyt eri kärhölajikkeiden yhtäläistä näköä jo pidemmän aikaa. Se ainakin on varmaa, että paljon löytyy piirteitä suositusta 1862 kehitetystä tummanviolettikukkaisesta 'Jakmanii'- lajikkeesta.

Kärhöt toivottivat kukinnallaan lomalta palaavat tervetulleiksi kotiin

Pitkästä aikaa taas täällä blogin puolella. Kuukauden kestänyt odotettu, kaivattu ja virkistävä mökkiloma on jälleen kerran takanapäin. Vaikka sää ei kaikilta osiltaan tällä kertaa ollutkaan ihan paras mahdollinen, oli perheen kanssa vietetty aika, sukulaisten tapaaminen ja meren äärelle pääsy  aivan yhtä hienoa kuin aina ennenkin. Saimme myös poimittua saaresta hulppean määrän mustikoita, eli 210 litran pakastimen ihan täyteen, joten nyt on aamupuuromarjat jälleen kerran turvattu.

'Westerplatte'

Ostimme muutamia vuosia sitten veljeni navetan maitohuoneeseen arkkupakastimen lomalla poimimiamme mustikoita varten. Mustikat laitamme pakastumaan minigrip - pusseihin ja kotiinpaluun koittaessa pussit ladotaan kylmälaukkuihin auton peräkärryyn, jossa ne täyteen pakattuna kestävät hyvin sulamatta pitkän kotimatkan.

Myöhään lauantai-iltana kotiin palatessamme jännitin ehkä eniten sitä miten kärhöt ovat ennätysmäisessä kuivuudessa pärjänneet. Nimittäin täällä meillä, kuten Keski- Pohjanmaallakin on ollut hyvin kuivaa ja vettä ei ole satanut pitkään aikaan.

Vaikka kärhöt joutuivat olemaan vedettä koko lomamme ajan odotti minua siitä huolimaatta hyvin mieluisa näky kotipihaan ajaessamme. Sen verran pimeää kuitenkin jo oli, etten päässyt heti valon vähyyden vuoksi kärhöjä kuvaamaan.

Aikaisin aamulla heräsin sitten ilokseni sateen ropinaan ja heti ensimmäisen sadekuuron laannuttua säntäsin oitis puutarhaan kärhöjä kuvaamaan, jotta saisin edes muutaman kuvan napattua, ennen seuraavan, odotettavissa olevan kuuron alkamista.

Vettä on onneksi satanut nyt ihan pitkin päivää ja toivottavasti sateet jatkuisivat tarpeeksi pitkään, sillä kaikkialla on lähes ruti kuivaa.

Täytyy sanoa, että kärhöjen runsas kukinta pääsi yllättämään minut taas kerran. Etenkin yllä olevissa kuvissa oleva 'Westerplatte'. Se aloitti kukintansa hyvin maltillisesti ja olin jopa hieman pettynyt kärhöön siinä vaiheessa, kun ensimmäiset kukat puhkesivat siihen hieman ennen lomalle lähtöämme. Mikä hieno näky se onkaan tällä hetkellä hyvin runsaine ja kauniin värisine kukkineen.

'Pink Fantasy' vietti monta vuotta väliaikaisessa paikassa kasvimaalla ja pelkäsin hieman kuinka se tulisi selviytymään siirrosta sille varatulle, lopulliselle kasvupaikalle.

Kuten kuvista näkyy siirto ei sitä suinkaan hätkäyttänyt.

Virolaista alkuperää oleva 'Piilu' istutettiin muutama vuosi sitten menetetyn tilalle.

Sitten yllä yksi takuuvarma, vuosittain aina yhtä runsaasti kukkiva viinikärhö puutarhassamme, eli 'Etoile Violette'.

Eipä kukintarunsaudessa jää jälkeen edellisestä tämäkään viinikärhö 'Julia Correvon'

Fantastinen kukkija on myös tämä tiukukärhö 'Arabella'.  

Kuvia siitä, kuten toki kaikista muistakin kärhöistä, tulee otettua aina hyvin runsaasti ja vähän joka puolelta. Selvähän se.

Arabellan kukinta kestää hyvin pitkälle myöhäissyksyyn joten siinäkin mielessä loistava kärhö.

Hupsista, nyt täytyy alkaa lopettelemaan, mutta lisää kuvia kärhöistä on luvassa hieman myöhemmin.

Mukavaa päivän ja viikon jatkoa kaikille.