Vuonna 2019 hankittu 'Pepi' päärynäpuu on kukkinut nyt muutaman päivän ajan hyvin kauniisti. 'Pepi' on osoittautunut hyväksi lajikeeksi ja tuotti satoa jo heti ostoa seuranneena keväänä. Pepi on itsepölyttyvä, eli partenokarppinen. Päärynät ovat maultaan hyvän makuisia ja lajike on osoittautunut lisäksi hyvin satoisaksi.

Päärynät valmistuvat yleensä elo-syyskuulla riippuen hieman kesän säistä. Päärynän kypsyyden kanssa saa olla hieman tarkkana, sillä vielä melko kovapintaiseltakin vaikuttava päärynä saattaa maistaessa ollakin jo kypsä. Kypsän päärynän kanta myös irtoaa poimiessa oksasta paremmin. Yksi merkki kypsyydestä on myös se, kun puu alkaa tiputtaa ensimmäisiä hedelmiään maahan.
Meillä päärynäpuu kasvaa kasvihuoneen edustalla, melko aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa. Paikka onkin osoittautunut olevan sille ihan sopiva. Pihallamme on näet aika vähän tarjolla tuulensuojaisia paikkoja hedelmäpuille.
Loppuun pari kuvaa takapihalla kukintansa aikaisin aloittavista alppiruusuista.
Yllä lamoalppiruusu 'Elviira', joka on hyvin arka lajike, vaatien varjoisan kasvupaikan. Se onkin suojattava kevätauringolta aina hyvin. Tänä keväänä se tosin jäi ilman havukatetta. Onkin suorastaan ihme, että kaksinkertainen varjostusverkko suojasi sitä tällä kertaa riittävästi.
Kukinta on vuosittain melkoisen vaihtelevaa. Välillä Elviirassa on vain muutama hassu kukka suurimman osan nupuista ollessa täysin kuivuneita. Nyt sentään muutamia kukkia on kuvattavaksi asti.
Mustilassa risteytetty tarhalamoalppiruusu 'Mauritz'in kukat ovat väriltään ehkä hieman tummemman punaiset, kuin yläkuvan Elviiralla. Tämän kukinta osuu aika lailla Elviiran kukinnan kanssa samaan aikaan.