Tuoksuköynnöskuusama levittää parhaillaan huumaavaa tuoksuaan puutarhaan talomme nurkalla olevassa penkissä.
En ole tukenut sitä mitenkään vaan se saa rehottaa ainakin toistaiseksi ihan vapaasti.
Samassa penkissä kasvavat kuunliljat ovat paisuneet taas muhkeiksi tyynyiksi. Pidän kuunliljoista todella paljon. Ne kun ovat kauniita ja näyttäviä ihan koko kesän.
Lajike on muistaakseni 'Minuteman'.
Hankin viime kesänä kolme atsaleaa. Revontuliatsalea Northern Hi-Lights ilahdutti niistä ainoana yhdellä kukallaan. Kuten olen kertonutkin, jänikset olivat käyneet napsimassa atsaleoiden suojaamattomia oksankärkiä talven aikana enkä siitä syystä uskonut niistä yhdenkään kukkivan.
Pionit ovat paisuttaneet nuppujaan myös lupaavasti. Kuvassa sisääntulon viereisen penkin kiinanpioni 'Sarah Bernhardt'
Valkokukkainen, aina hyvin talvehtiva daalia, jonka lajiketta en suureksi harmikseni enää muista, on muurikivipenkin reunalla hyvässä kasvussa.
Keltakukkainen japaninhanhikki Potentilla megalantha ja jo kukintaansa lopetteleva japaninakileija sekä niiden takana juuri ja juuri erottuva punakukkainen verikurjenpolvi 'Max Frei'.
Riippahernepuu kukkii takapihan lankkupenkissä.
Angervotyynyjä etupihan sähköpylvään juurella.
Keväällä pyysin miestäni leikkaamaan nämä huvimajan vierustalla kasvavat ja jo sisäosistaan hieman ränsistymään alkaneet rinneangervot ihan alas. Alkuun ne lähtivät hyvin hitaasti kasvamaan, mutta nyt sateen myötä ne ovat alkaneet vihdoin pulskistua.
Syksyllä on taas leikkausta ja muotoilua tiedossa näille vierekkäin istuttamilleni metsäkuusille.
Hyvästä, lumisesta ja kaiken kaikkiaan suotuisasta talvesta varmasti johtuu, että kaikki pihamme kärhöt ovat lähteneet hyvään kasvuun.
'Ville de Lyon' on kolmas hankkimani Ville. Yhden menetin, yksi kasvaa kasvilavassa kasvimaalla ja kolmas on tämä yllä kuvassa oleva.
Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon'kin (yllä), joka yleensä on hieman hidas kasvuun lähdössään on kivunnut salkoaan pitkin jo melko korkealle.
Viinikärhö 'Etoile Violette'a ei taida kuitenkaan kukaan puutarhamme kärhöistä selättää tälläkään kertaa kasvuvauhdissa. Se on totutusti ollut aina ykkösenä joka kesä.
Loistokärhö 'Rouge Cardinal', joita minulla on puutarhassa istutettuna kaksi kappaletta.
Kauniin vaaleanpunaisin ja suurin kukin kukkiva loistokärhö 'Pink Fantasy' viime kesänä tehdyssä kehikossaan.
Puolalainen todella runsaskukkainen viinikärhö 'Polish Spirit'
Tulotien reunalla muurikivipenkissä vierekkäin samassa salossa kasvavat loistokärhö 'Niobe' ja 'The President' sekä saman penkin myöhäinen kukkija....
loistokärhö 'Nelly Moser'
Vaalean sinikukkainen tarhaviinikärhö 'Justa' ja saman penkin ....
Tommolan tilalta aikoinaan ostettu sinikukkainen kellokärhö, joka on aloittamassa kukintaansa.
Paljon muitakin kärhöjä on jo kurkoittelemaassa maasta ja niiden talvesta selviämisestä olen myös todella iloinen.
Sain mieheltäni neljäkymmentä ruusua. Ruusun joka vuodesta.
Huomenna tulee tasan neljäkymmentä vuotta siitä, kun sanoimme mieheni kanssa toisillemme tahdon. Aika ja vuodet ovat kuluneet kuin siivillä tähän päivään.
Olen hyvin kiitollinen miehelleni kaikista yhdessä vietetyistä, onnellisista ja muistorikkaista vuosista ja toivon niitä olevan edessämme vielä paljon lisää. Koronatilanteesta johtuen 40 -vuotishäämätka siirtyy siihen saakka, kunnes matkustaminen on taas turvallista.
Alppiruusujen kukinta on varmasti alkukesän yksi odotetuimpia tapahtumia. Niiden kukkiessa pitää kameran kanssa olla valppaana ottamassa kaunottarista kuvia niin läheltä kuin kaukaakin. Ihan joka suunnasta ja kantilta, jotta niiden loiston saa mahdollisimman hyvin kuvien avulla vangittua ja talletettua kuvagalleriaan. Siellä niiden pariin on helppo palata kukinnan ollessa auttamatta ohi.
Onneksi toissapäiväisten ukkoskuurojen aikana puutarhamme kukintavuorossa olevat alppiruusut eivät olleet ehtineet vielä avaamaan kuin muutamia kukkiaan.
Täytyykin toivoa, ettei kovan tuulen kanssa tulevia ukkossateita tulisi enää lisää kukinnan aikana.
Haaga on ehkä suurin suosikkini pihamme alppiruusuista. Se on kotimainen lajike, hyvin kestävä ja sen kukat ovat mielestäni lähes täydellisen väriset. Se kukkii myös runsaasti.
Se on helppo tunnistaa sen ylimmän terälehden tummemmista täplistä.
Haaga kasvaa meillä takapihan puolivarjoisessa, hieman alaspäin viettävässä alppiruusupenkissä, joka on osoittautunut sille, kuten muillekin penkin alppiruusuille sopivaksi.
Kasvutapa on pyöreän säännöllinen.
Samassa penkissä Haagan lisäksi on kahdeksan muutakin alppiruusua. Aikainen Elviira on jo kukintansa lopettanut. Se on hyvin oikukas ja vaihtelevasti kukkiva ja vaatii aina todella hyvän kevätsuojauksen. Kukinta oli tällä kertaa hyvin vaatimaton samoin kuin .....
marjatanalppiruusu 'Mauritzillakin' yllä.
Alppiruusujen juurella meillä kasvaa pikkutalviota, taponlehteä, suikeroalpia ja varjoyrttiä juuristoa varjostamassa ja pidättämässä pohjamaan kosteutta.
Aikaisin keväällä tapaamme virittää myös varjostusverkot kaikkien rodojemme suojaksi. Rodolannosta ne saavat melko säännöllisesti ja tietenkin myös kastelua aina tarpeen mukaan.
Haagalla korkeutta on puolestatoista metristä noin pariin metriin.
Haagan vasemmalla puolella kukkii kotimainen lajike 'Helsinki University'. Sen nupuista suurin osa on vielä avautumatta, joten laitan siitä kuvia vielä myöhemmin.
Kukat ovat auetessaan hieman vaaleamman punaiset kuin Haagalla, mutta muutoin se muistuttaa erehdyttävän paljon edellä mainittua.
Helsinki Universitynkin terälehdissä on kauniit tummat täpläkuviot.
Sitten 'P. M. A Tigerstedt', joka kukkii penkin oikeassa laidassa. Se on suurikokoinen, harvahko ja pystykasvuinen lajike. Kukat ovat lähes valkoiset ja niissä on lisäksi kaunis tummanpunainen laikutus. Lajike on myöskin kotimainen ja hyvin kestävä samoin, kuin korkein alppiruusuistamme eli....
'St Michel' eli Mikkeli. Sen kukka on lähes valkoinen terälehtien hennon vaaleanpunaisella höystettynä. Se on myös hyvin näyttävä sekä kestävä. Yläterälehdessä sillä on vihertävä täplitys.
Tässä, kuten alla olevissa kuvissa näkyy hyvin sen korkeus muihin penkin alppiruusuihin verrattuna.
Mikkelin kukinta on runsastunut kasvun myötä vuosi vuodelta. Enpä olisi uskonut sen pienenä taimena ollessa, että se joskus tulee yltämään talomme räystään korkeudelle saakka.
Uutta kasvua näyttäisi tulleen lisää tänäkin vuonna.
Haagan edessä, penkin etureunassa kukkii laajalle alalle oksiaan kurottava Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva puistoalppiruusu 'Catawbience'. Se on ihan ensimmäisiä hankkimiamme alppiruusuja ja varmasti monelle hyvin tuttu.
Alppiruusupenkissä kasvaa vielä tämä uskomattoman kaunis, matalakasvuinen Yakushiman alppiruusu 'Fantastica'. Se sai pari vuotta sitten siirron muiden alppiruusujen joukkoon etupihan penkistä, missä se jäi liikaa varjoon ison tuijan juurella. Parhaillaan siinä on enää vain kaksi säilynyttä oksanhaaraa, tehden vain tämän yhden ainoan kukan. Toivon kovasti sen ajan kanssa vielä tuuhistuvan entiselleen.
Sää on edelleen hyvin helteinen ja tällä hetkellä mittari näyttää meillä varjolämpötilaksi +28 astetta. Täytyy myöntää, että minulle hieman liikaa auringossa oleskeluun.
