Vihreälehtinen komeakuunlilja
Kuunliljat ovat mitä mainioimpia perennoja puutarhassa. Meidän osin savipitoisessa puutarhamaassa ne ovat viihtyneet tosi hyvin. Niitä onkin meillä penkkejä reunustamassa kymmeniä.
Kuunliljan upeus tulee esille kauniin lehdistön lisäksi siinä, että kahdesta viimeisimmästä, hyvin helteisestä kesästä huolimatta ne kasvoivat normaaliin tapaansa hyvin rehevästi vailla kuivuudesta ja kuumuudesta johtuvia ongelmia. Se jos mikä on mielestäni mainio asia.
Rehevien kuunliljojen alla eivät myöskään rikkaruohot pääse rehottamaan, ja isolla pihalla ne antavat laajoihin kukkapenkkeihin myös yhtenäistä ilmettä ja seesteisyyttä.
Kuunliljat soveltuvat ja viihtyvät parhaiten puolivarjoisessa - tai varjoisessa paikassa. On myös lajikkeita jotka viihtyvät jopa auringossa. Tällöin niiden lehdissä täytyy vain olla paljon valkoista tai keltaista.
Sinikuunlilja 'Elegansissa on valkoiset, melko lyhyessä kukkavarressa olevat kukat. Se onkin kaunis kukkiessaan. Kuunliljojen upeat ja rehevät lehdet ovat kuitenkin niiden paras puoli ja ne ovatkin parhaimmillaan ennen kukintaa itse kukinnan ollessa mielestäni melko toisarvoinen asia.
Tässä kahta kuunliljaa mm. pylvästuijien, pesäkuusen, nauhusten, kultahelokin ja rantakukan kanssa.
Komeakuunlilja 'Francee' (yllä). Taustalla tuoksuköynnöskuusama.
Kuunliljoista on saatavilla nykyään todella paljon eri lajikkeita. Toisaalta hyvä, mutta valitettavasti runsas ja liiallinen jalostus toi mukanaan myös virustauteja lähinnä ulkomaisten taimien mukana. Tauti myös leviää herkästi työvälineiden sekä hyönteisten välityksellä. Pahimmin sen sanotaan vaivaavan kirjavalehtisiä lajikkeita. Olen myös lukenut, että virustauti voi olla jopa vuosia piilevänä ennen sen varsinaista puhkeamista. Torjunta on kuulemma myös mahdotonta kerran saastunnan saaneella kasvilla. Kannattaakin siis tarkistaa ostaessa kuunliljan kunto ja jättää jo valmiiksi heikon ja surkean näköiset yksilöt ostamatta.
Tässä kirjoukonhattu (vasemmalla) kuunliljojen kanssa.
Tässä kirjokuunliljaa (Hosta Undulata) penkin reunassa keväällä kasvun ollessa vielä alussa.
Tässä kirjokuunlilja lähempää kuvattuna.
Jalokuunlilja 'Stiletto' on pienikokoinen, hieman hidaskasvuinen kuunlilja, joka ei vaadi paljon tilaa. Sen lehdet ovat kapeat ja lievästi aaltoilevat. Lehtien ulkoreunassa on valkoinen raita.
'Stiletto' näyttää viihtyvän hyvin melko aurinkoisessakin paikassa.
Kuunliljat sopivat mielestäni sangen hyvin yhteen useiden perennojen kanssa. Vasemmalla kirjokuunliljaa penkin reunassa ja sen jatkona ylläkuvassa olevaa kukkivaa 'Stilettoa'.
Tässä sama perennapenkki hieman eri kulmasta kuvattuna.
Hyvin usein kuunliljat ovat säästäneet minut monelta ongelmalta, kun olen hakenut perennapenkin reunaan sopivaa, yhtenäistä ilmettä antavaa ja monen kasvin kanssa yhteensopivaa kasvia. En voi sanoa olevani vähimmässäkään määrin mahdollisimman monilajisten kasvien keräilijä, vaan ennemminkin yritän luoda melko paljon samaa kasvia istuttamalla harmonisia ja rauhallisia puutarhanäkymiä.
Kuunliljojen lehdistä saa syksyisin niiden palelluttua myös runsaasti hyvää kompostiainesta.
Kuunliljat lähtevät keväisin melko hitaasti kasvuun ja se on niiden haittapuolia.
Kuunliljoja on erittäin helppo lisätä jakamalla. Keväällä ennen lehtien puhkeamista muutaman vuoden ikäisen juurakon voi sitä lainkaan maasta ylös nostamatta jakaa suoraan lapiolla kahtia. Syntyneeseen kuoppaan kun lisää hyvää multaa, niin kuunliljan saa kasvamaan tosi nopeasti entiseen kokoonsa.
