Translate

torstai 17. lokakuuta 2019

Isoposliinikukka kukkii



Isoposliinikukka (Hoya carnosa) päätti ilahduttaa kukinnallaan vielä näin myöhään syksyllä. Kukan olen saanut alkuaan entiseltä naapuriltani jo 1980-luvulla. Alkuperäisestä kukasta otin uusia taimia muutama vuosi sitten, kun se sai yllättäen riesakseen tuholaisia. Vain yksi ainoa taimista (kuvissa oleva) lähti niistä kasvuun.


Kukkia siinä on nyt vain kaksi, mutta nekin ovat ilahduttaneet etenkin myöhäisen kukinta-ajankohdan vuoksi. Isoposliinikukkaa voi hyvällä syyllä sanoa upeaksi köynnöskasviksi pitkien rentojen varsien johdosta. Minulla se kasvaa kukkapylväässä, mutta amppeli on toinen mainio vaihtoehto.


Isoposliinikukan kukka on vahamainen ja yksittäinen kukka on kuin punaisella keskustalla koristeltu tähti. Lehdet ovat ehytlaitaiset, kiiltävät sekä kauniin vihreät. Ne ovat myös melko paksut ja kovapintaiset. Itse kukan ruukku saa olla pieni ja ahdas. Minulla se kasvaa saviruukussa jonka olen sitten upottanut isompaan suojaruukkuun.

Posliinikukka on valoisan ja aurinkoisen paikan kasvi. Ohjeet hieman näyttävät vaihtelevan. Osassa ohjeita neuvotaan välttämään liikaa aurinkoa, etenkin jos haluaa lehtien pysyvän kauniina. Tietenkin asia on näin etenkin keväällä. Toisaalta muistan jostain lukeneeni, että runsaan kukinnan saavuttamiseksi kasvupaikan pitäisi olla jopa niin aurinkoinen, että lehdet lähes palavat. Äidilläni oli aikoinaan lapsuudenkodissani isoposliinikukka huoneen peräseinällä, jonka ikkuna avautui suoraan etelään ja huone oli näin ollen hyvin aurinkoinen. Muistan miten aina lapsena ihailin posliinikukkaa sen kukkiessa hyvin runsaasti ja kauniisti. Sen sijoituspaikka lieneekin ollut lähes optimaalinen.

Isoposliinikukka on siis ehdottomasti valoisan ja aurinkoisen paikan kasvi. Se menestyy toki myös varjossa, mutta kukintaa on tietenkin turha odottaa. Se toimii kuitenkin tällöin mainiona viherkasvina.



Kastelun kanssa täytyy toimia hieman varoen. Liika kastelu kellastuttaa lehdet ja saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa koko kasvin kuoleman.  Kukinnan aikana (joka on huhti-lokakuu) se vaatii kuitenkin melko runsaasti vettä, mutta kastelua kannattaa vähentää sitä mukaa, kun valo syksyä kohti mentäessä vähenee.


Valkoinen orkidea on myös kukkinut olohuoneessamme jo monta viikkoa. Se aloitti kukintansa toistamiseen  pidettyään välillä lepokautta.


Parhaillaan posliinikukan ja orkidean ohella olohuoneessa kukkii myös kaunis sinikukkainen soilikki (Steptocarpus)



Tänään on satanut lähes koko päivän vettä ja ulkona näyttää aika harmaalta ja ikävältä. Vedetään siis villasukat jalkaan ja sytytetään kynttilä pimeyttä karkoittamaan.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Lintujen talviruokinta



Aloitimme lintujen talviruokinnan runsas viikko sitten, kun tintit alkoivat kolistella ikkunapeltejä kuin kysyäkseen eikö olisi jo aika alkaa tarjoilla siemeniä. Kuvassa enemmistönä on pikkuvarpusia. Lisäksi kaksi viherpeippoa ja sinitiainen.



Pahoittelen heti alkuun kuvien huonoa laatua. Kuvat on otettu keittiön ikkunan läpi ja ovat siksi sameita ja epätarkkoja.


Kuvaaminen oli muutoinkin aika hankalaa, sillä varsinkin näin ruokinnan alkuvaiheessa linnut ovat  varovaisia. Heti kun nostat kameran kuvataksesi, linnut lehahtavat pelästyneinä karkuun.


Yhtenä aamuna kukkapenkissä ruokinta-automaatin alla odotti melkoinen yllätys.


Piti melkein hieraista silmiään ennen kuin uskoi näkemäänsä. Ainakin toistakymmentä peltopyytä oli herkuttelemassa maahan pudonneilla auringonkukan siemenillä. Osa häiriintyi sen verran kuvaamisesta, että kipitti nopeasti karkuun osan jäädessä kaikessa rauhassa jatkamaan ruokailua.


Pienet pallerot olivat kerrassaan hellyttävä näky. Iloksemme olemme nähneet joukkion samassa paikassa ruokailemassa jo toisenkin kerran, joten kovin kaukana ei niiden uskoisi majailevan.

Joko te olette aloittaneet lintujen talviruokinnan? 

perjantai 11. lokakuuta 2019

Kasvihuoneen syksy



Nyt kun kasvihuone on jo jonkin aikaa ollut tyhjennettynä kasveista oli sinne aika saada myös hieman syksyisempää ilmettä ja viihtyvyyttä syysistutusten avulla.


Viime viikolla asioidessani mieheni kanssa paikallisella Tokmannilla sain hankittua samalla reissulla myös muutamia edullisia Callunoita.


Tarjolla olisi ollut myös kellokanervia, jotka ovat kyllä kauniita, mutta kestävyydeltään heikompia, kuin callunat.


Calluna kestää mainiosti sään vaihteluita ja pysyy pitkään kauniina kunhan kastelusta vain muistaa huolehtia ihan pakkasiin saakka. Taustalla näkyy ulkoa suojaan nostamani kelloköynnös jota en vielä hennonut viskata kompostiin, sekä oikealla puolella oleva sorvarinlaakeri.


Ostin myös pari värjättyä kanervaa ja niistä saikin kivaa ja pirteää ilmettä asetelmaan.


Kukkapenkistä kävin noukkimassa muutamia vielä yllättävän hyväkuntoisia vuorenkilven lehtiä  muhkeuttamaan asetelmaa.


Hankin myös aiemmin pari pienilehtistä lankaköynnöstä, joista toinen pääsi koristamaan pientä pöydällä olevaa koria.


Musta, kolmella korilla varustettu pyörä sai myös callunoita kaunistuksekseen sekä....


 asetetelmiin yhtenäisyyttä luomaan vuorenkilven lehtiä sekä …..


muutamia kuivaamiani unikon siemenkotia.


Valkoiseen ikkunanvieruskoriin tuli upeita ruskavärejä saaneita keiju- ja rinneangervon kuihtuneita kukkavarsia, vuorenkilven samansävyisiä, kauniisti värittyneitä lehtiä, sekä tuoreita marjakuusen oksia.



Puiseen ämpäriinkin tuli rinneangervoa ja lisäksi kauniita pihlajanmarjaterttuja.



Toinen lankaköynnöksistä odottamassa sopivaa paikkaa joka.....



lopulta löytyi....


puupölkyn eli ruhmon päältä.


Isältäni aikoinaan saamani  neljä varpuluutaa....


 pääsivät nojailemaan samansävyisen ruhmon kylkeen.




Prismoin varustettu kynttelikkö luo illan pimetessä kivaa tunnelmaa kasvihuoneeseen.


Pinteeseen joutunut pöllö näyttää sangen kauhistuneelta. Lapsenlapseni ihmettelikin kasvihuoneessa käydessään miksi lintu on teljetty häkkiin. Sai tietenkin mummilta asiallisen ja selventävän vastauksen kysymykseensä.


Mehitähdet ovat selvinneet hyvin muutamana yönä olleista pikkupakkasista.


Omenasadostaan selvästi iloitseva elämää nähnyt vanha puutarhatonttu.


Illan alkaessa hiljalleen hämärtyä sytyttelin lisää tuikkuja tunnelmaa luomaan.


Ikkunanlaudalle pääsivät mieheni aikoinaan kansakoulussa sorvaamat puiset kynttilänjalat. 


Mieheni muutama päivä sitten virittelemä kausi/ jouluvalosarja on jo valmiina katossa odottamassa. Ihan vielä ei kuitenkaan ole niiden aika.


Hämärän jo laskeuduttua.

Kovasti tekisi taas pitkästä aikaa mieli lillumaan kasvihuoneen vierustalla olevaan kylpytynnyriin, mutta sadekuurot ovat nyt harmillisesti esteenä.


Hyvää alkanutta viikonloppua kaikille.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Ruskaa pihallamme

Pihallamme osa puista ja pensaista on pukeutunut syksyiseen ruskapukuunsa.


Uusitulla allas-alueella kasvavan tammen lehdet ovat värittyneet upean keltaisiksi samoin kuin....


 tuohituomenkin, jonka lehdet ovat alkaneet jo putoilla ja.... 


värittää lehdillään myös pihaantulotietä.


Alapihan marjaomenapensaalla on samoin lämpimän keltainen asu yllään.


Tuurenpihlaja saa aina hyvin kauniin ruskavärin.


Valitettavasti kuvauspäivä vain oli melko pilvinen.


Pylväspihlajan lehdet puolestaan ovat saaneet voimakkaan, hieman likaisen ruskean värin.


Kasvimaalla olevan kultahelokkin väritys on kauniin ja lämpimän punainen samoin kuin....  


 marja-aroniallakin.


Idänvirpiangervo keltavihreässä lookissaan.


Tonttimme rajalla, naapurin puolella olevat koivut ja haavat ovat myös värittyneet kauniin keltaisiksi.


Mukavaa alkanutta viikkoa. Nautitaan lämpimistä ruskan väreistä.