Translate

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Jaloangervot pihassamme



En oikein itsekään osaa sanoa miksi pidän jaloangervoista niin tavattoman paljon. Onko se kenties niiden näyttävä, kaunis ja pitkäkestoinen kukinta, kiiltävä lehdistö, sateen, tuulen, talven sekä tautien ja tuholaisten kestävyys, lajikkeiden runsaus vai kaikki nämä hyvät ominaisuudet yhdessä.

Japaninjaloangervo 'Montgomery'

Muutamia vaatimuksia näillä kaunottarilla kuitenkin on. Kosteutta pidättävä, ravinteikas, hapahko ja  puolivarjoinen kasvupaikka. Seisovaa märkyyttä ne eivät myöskään siedä.
Tässä kaikki sitten olikin (vai tuleeko jollekin teistä kenties jotain mieleen?) Melko vähäinen lista, jos vertaa noihin kaikkiin loistaviin ja hyviin ominaisuuksiin.


Lisäksi hyviin ominaisuuksiin kuuluu se, että ne viihtyvät samalla kasvupaikalla hyvin pitkään sekä leviävät hyvin hitaasti ja hallitusti.


Jaloangervot ovat siis puolivarjoisen kasvupaikan perennoja. Aurinkoinenkin kasvupaikka käy, mutta silloin kasvualusta ei saa kuivua hellejaksojenkaan aikana. Tällaisia paikkoja puutarhassa on kuitenkin hyvin vähän, ehkä puutarhalammikon tai lammen rannalta tallainen paikka löytyy.


Meillä jaloangervoja on aika paljon ja joka vuosi haluan niitä yhä vain lisää. En enää edes muista koska olen ostanut ensimmäiset jaloangervoni, mutta kiinnostus niitä kohtaan on lisääntynyt sitä mukaa, kun olen niitä puutarhaamme hankkinut. Kaikkien ostamieni lajikkeiden nimistäkin osa on päässyt unohtumaan, kun en alkuaikoina laittanut niitä minnekään ylös. Alla oleva jaloangervo on yksi sellainen. Se voisi ehkä olla sulkajaloangervo A.Simplicifolia- ryhmään kuuluva, mutta sen melko korkea kasvukorkeus ei oikein täsmää, sillä kyseisen lajin angervot ovat melko matalakasvuisia. Sen kukat värittyvät valkoisen kautta hyvin hennon vaaleanpunaiseen ja kaartuva kasvutapa on mielestäni hyvin kaunis.


Alla olevassa kuvassa kasvutapa tulee paremmin esille.




Jaloangervojen juurakoiden päälle pitäisi tuoda ihan vuosittain ohut kerros kompostia, sillä juurakot kasvavat muutoin liian korkeiksi ja kuivuvat. Olen laittanut vaihtoehtoisesti niille myös kuusenkäpyhaketta ja se estää hyvin myös maanpinnan liiallista kuivumista. Suurin osa jaloangervoistamme kasvaa muurikivipenkissä aika kivan kokoisena, isohkona ryhmänä.


Japaninjaloangervot (A.Japonica- ryhmä) kukkivat aikaisemmin kuin tavalliset jaloangervot ja muistuttavat jaloangervoja ja näitä lajeja on ainakin minun vaikea erottaa toisistaan. Ne kukkivat melko varhain, parhaimmillaan jo kesäkuussa. Korkeudeltaan ne ovat siinä 30-50 senttisiä. Ne tunnistaa parhaiten kiiltävistä lehdistä ja punertavista lehtiruodeista. Ne viihtyvät aurinkoisemmilla kasvupaikoilla. Kukinnot ovat kivan kartionmallisia ja pitkiä.
 



         Astilbe Arendsii 'Look At Me' yllä on yksi suosikeistani.


Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin miten kukkien väri alkaa muuttua hyvin vaaleasta tummemmaksi.


Angervot sopivat happaman maan suosijoina hyvin havujen kavereiksi. Tässä ne ovat marjakuusi ja pallotuija taustanaan.


Rantakukan ja angervon väri on lähes yksi yhteen.

Haluan puutarhaamme paljon myös kiinanjaloangervoja (Astilbe chinensis), sillä ne kestävät parhaiten kuivuutta. Korkeutta niillä on 20-60 cm. Kukinta on kuitenkin hieman jaloangervoja myöhäisempi, eli heinä- syyskuu.

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa. Nautitaan kesälämpötiloista niin kauan, kuin niitä vielä riittää.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Laventelit.... nuo niin ihanat.



Kukapa ei pitäisi laventelin tuoksusta ja niiden kukkien ihanasta sinestä. Laventeli on kasvanut ja talvehtinut ongelmitta monet vuodet puutarhamme kasvimaan lankkukehikossa ja yläpihan muurikivipenkissä. Mennyt lämmin ja helteinen kesä oli etenkin laventelin mieleen ja ne ovatkin kukkineet tosi kauniisti ja pitkään ja taipuivat lopullisesti vasta täällä meillä vierailleisiin kahteen pakkasyöhön.


Kasvimaan lankkukehikoissa  meillä on Kekkilän hiekkapitoista puistomultaa kompostilla ja hevosenlannalla höystettynä. Perusmaanahan meillä on savi, joten savipitoista multaa emme ole siksi käyttäneet kasvualustana kasvimaalla.. Kasvimaa sijaitsee ihan tonttimme etelä/kaakon puoleisen pellon laidassa.


Laventelin sanotaan viihtyvän laihahkossa ja hyvin kevyessä, läpäisevässä mullassa ja aurinkoisessa kasvupaikassa sekä hyvin ojitetussa maassa. Omaan laventelipenkkiin olen siis kuitenkin ajoittain lisännyt hieman jopa kompostia eikä sillä ole ollut ainakaan meillä talvehtimisen kannalta epäedullista vaikutusta. Kasvimaan vieressä sijaitseva piirioja on hoitanut hyvin tuon jälkimmäisenä mainitun kasvupaikkavaatimuksen.


Laventelia kannattaa kylvää myös siemenistä ja se onnistuu melko helposti. Siementen sanotaan vaativan muutaman viikon kylmäkäsittelyn. Jos nyt oikein muistan olen onnistunut siemenkasvatuksessa myös ilman kylmäkäsittelyä.






Laventeli kasvaa sulassa sovussa yrttien kaverina.



Laventeli osaa myös itsestään kylväytymisen jalon taidon ja yllä olevassa kuvassa esimerkki siitä. Kuvankin perusteella näyttää siltä, että muurikivipenkin vieressä oleva sepelikkö on jopa mieluisampi kasvualusta kuin itse penkki. Laventeli on sopeutunut melko hyvin kasvamaan kääpiöpalsamipihdan (oikealla) kanssa.





Tässä kuvassa laventeli on soluttautunut ajuruohojen joukkoon.


Laventelipussin tyynyn alla sanotaan takaavan hyvät yöunet. En ole vielä kokeillut, mutta alakerran WC:ssä minulla on aina peilitasolla pienessä kukkaruukussa kuivattuja laventelinoksia. Valmiina on myös varsistaan riivittyjä ja kuivattuja kukkia tuoksupussiin laitettavaksi. Tiedä häntä, vaikka sujauttaisin yhden pussin myös tyynyni alle luvattujen, hyvien yöunien takaamiseksi.

Kuinka moni teistä blogikavereista on kokeillut laventelin kasvatusta? Olisi kiva ja mielenkiintoista kuulla mitä kokemuksia teillä on niiden suhteen.



perjantai 5. lokakuuta 2018

Puut istutettu



Viime tiistaina sain sitten istutettua Sydänmaan puutarhalta ostamamme riippahernepuun ja kirsikkapuun. Siirsin ja istutin alueelle myös pihan tienvarsipenkissä liian ahtaassa paikassa kasvaneen rungollisen pikkusyreenin. (Syringa meyer ' Palibin'.) Kuvassa oikealla.
Palibin oli yllätyksekseni kasvattanut perusrungonrungon alaosasta lähteviä rungon myötäisiä pitkiä oksia, joiden lehdet olivat huomattavasti suurempia, kuin puun yläosassa. Hetken asiaa hämmästeltyäni päätin poistaa oksat. Puu on lukemani perusteella kestävämpään runkoon vartettu ja arvelin oksien lähteneen kasvuun rungon varttamiskohdan alapuolelta eli kasvavan siis perusrungosta. Poistamieni oksien kohdalle kiedoin varmuudeksi muutaman kerroksen tuorekelmua. Nyt sitten tuleva kevät näyttää, kuinka pikkupuun käy.


Hankkijalta jaloangervoja ostaessani oli siellä tarjolla myös jalokärhöjä. Melkoisia raaskuja, mutta  euron kappalehinnalla niitä kannattaa kuitenkin kokeilla kasvattaa. Ostin kolme jalokärhö 'Hagley Hybrid':diä, yhden 'Jan Pavell II' ja yhden 'Blekitny Aniol' eli 'Blue Angel' loistokärhön.


Mukavaa alkanutta viikonloppua. Täällä meillä on satanut lähes koko päivän.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Hieman edistystä



nimittäin kasvihuoneen oikeanpuoleisessa sivustassa olevan kasvikehikon istutuksiin.


Alustavan suunnitelmani mukaanhan lankkukehikon kulmiin olin ajatellut istuttaa jaloangervoja. Kuinka ollakaan niin sopivasti viime viikon loppupuolella paikallisen Hankkijan puutarhapisteessä sattuivat jaloangervot suureksi ilokseni olemaan alennuksessa, ainoastaan euron kappale.


Niinpä ostinkin neljää erilaista jaloangervon lajiketta yhteensä 32 kappaletta, eli lähes kaikki vielä tarjolla olevat.


Istutuksiin tuli 60-70 cm korkeita valkokukkaisia Astilbe 'Brautschleier tarhajaloangervoja ja samaista vaaleanpunakukkaista 40-60 senttistä tarhajaloangervo 'Look At Me' :tä.


Purppuraheisiangervo sai puolestaan kaverikseen 80 senttistä vaaleanpunaista 'Erika' jaloangervoa, tummanroosaa 'Bremeniä' ja samaa valkoista Brautschleieriä kuin toisessakin kulmauksessa.


Alesta löysin myös syyshortensia 'Wim's Red'iä, joita ostin kaksi kappaletta. Ne täyttänevät kasvaessaan kivasti tämän oman kulmauksensa.


Istutusten juurelle laitoin katteeksi happamasta maasta pitäville jaloangervoille, samoin kuin syyshortensioille hyvin sopivaa, hakettamaani loistavaa kuusenkäpyhaketta.


Eilen hurautimme sitten mieheni kanssa auton ja peräkärryn kanssa Riihimäelle Sydänmaan puutarhataloon hakemaan istutussuunnitelmassani olevia 'Accolade' eli  Kevätsuudelma-  koristekirsikkapuuta (kuvassa oikealla) ja riippahernepuita. Riippahernepuun valikoimista löytyi valitettavasti enää  vain runkomitaltaan saman korkuisia taimia, joten jouduin tyytymään vain yhteen kolmen sijasta. Haluan ehdottomasti rungoltaan eri mittaa olevia taimia, jolloin ne näyttävät mielestäni luontevammilta ja kauniimmilta valmiissa istutuksessa. Nämä taimet olivat nyt 30 % alennuksessa.


Mukaan valikoitui myös muutama sipulipussi, eli tulppaaneista pinkki kerrottukukkainen Angeligue, tummanpunakukkainen Queen of Night, puhtaan valkokukkainen Calgary ja  punakukkainen valkoisella reunuksella kehystetty Apeldoorn.

Krookuksista taas puolestaan violettikukkainen Flower Record, keltakukkainen Grand Yellow ja valkokukkainen Jeanne D' Arc. Lisäksi vielä yksi pussi purppuranpunaista Gladiator jättilaukkaa. Nämäkin kaikki olivat 30% alennuksessa.

Mukavaa viikonjatkoa.


torstai 27. syyskuuta 2018

Keltaiset kukkijat puutarhassamme

Paluun kesään voi tehdä näinkin helposti, eli kuvien avulla. Lomailun takia paljon pihan tapahtumista ja kukinnasta jäi kuvien muodossa julkaisematta täällä blogissa.

 Niinpä nyt ensin katsaus osaan menneen kesän  keltaisiin kukkijoihin puutarhassamme.


Suikerovihma on maanmyötäisesti kasvava varpumainen ja keltakukkainen, maanpeittokasviksikin soveltuva kasvi. Minulla se kasvaa kohopenkissä. Se on ollut hyvin kestävä ja ilostuttanut minua kukinnallaan jo vuosikaudet.


Toinen todella runsaskukkainen kukkija kultahelokki.




Ja isompikukkainen ja kestävä isohelokki. Kasvutapa on lamoava ja yksittäinen kukka ei kestä kauaa, mutta uusia kukkia puhkeaa jatkuvalla syötöllä. Sen nuput ovat jännän pitkulaiset ja mielestäni hyvin kauniit samoin kuin lehdetkin.


Itsestään kylväytyneet  auringonkukat. Pihamme kukkapenkeissä sijainneista ruokinta-automaateista  maahan tippuneet siemenet kukkivat näin näyttävästi.










Syyspäivänhattu.


Onko tämä kenties Preeria-auringonkukka?


Ja kukas se siellä? No, mummin ihana pieni puutarha-apulainenhan se.


Mitäs täällä oikein kasvaakaan?


Tarha-alpi


Syyspäivänhatun yksittäisiä kukkia.




Orvokkejakaan ei ole syytä unohtaa.


Ethän huomaa, että penkin reunuksen nurmikko on leikkaamatta?