Parvekkeen hämäränhyssyä

Syyskranssi

Tänään sidoin syksyn ensimmäisen kranssin. Puutarhamme tuijia leikatessani sain havusilpun lisäksi joitakin hieman pitempiä oksanpätkiä havumateriaaliksi kranssiin.

 Viime kesänä kasvatin ja kuivasin asetelmia ja kransseja silmälläpitäen hyvin kaunista ja värikästä iso-olkikukkaa. Kranssiin tuli lisäksi kuivattua hopeamarunaa ja syyshortensian kukkia ja jo ainakin pari vuotta sitten kuivaamiani purppurapunalatvan kukintoja.

 

Pieni kauan sitten puutarhasta talteen leikkaamani vanha oksankäkkyrä pääsi myös asetelmaa koristamaan. 

Pohjana on pitkään palvellut ja jo muodoltaan hieman venähtänyt kranssi. Sidontalankakin on jo useampaan kertaan käytetty, mutta hyvin sekin kesti sitomisen katkeamatta.

Pohja valmiina odottamassa lisämateriaalia. Olisin halunnut kranssista hieman tuuheamman, mutta nyt tuijanoksia ei ollut enempää käytettävänä.

Ripustin kranssin kuvattavaksi ensin olohuoneen ison senkin oveen josta vein sen sitten....

lopulliselle paikalleen yläkerran parvekkeen seinälle roikkumaan. Siellä ainakaan "tintit" eivät pääse sitä heti muokkaamaan.

Mukavaa viikonloppua.

Vähäinen ruska

Tänä syksynä ovat ruskavärit puutarhassamme harmittavan vähäiset. Oikeastaan ainoat jotka tällä hetkellä loistavat kauniin keltaisilla lehdillään, ovat tontin kulmassa olevat kaksi tammea ja niiden juurella kasvavat, lähes kauttaaltaan keltaisiksi värittyneet kuunliljojen lehdet.

                 

Edessa isompi tontinrajapenkin tammista, kuvattuna pihan suunnasta. Taustalla näkyvät naapurin puolella kasvavat koivut, haavat ja pihlajat, jotka tuovat hieman lisäväriä maisemaan.

Sähköpylväspenkin marja-aronia on sekin pikku hiljaa saamassa kirkkaan punaista väriä lehtiinsä.

Monirunkoiset, tavallisista Brabanteista pikku hiljaa pallomaisiksi muotoilemani tuijat.

Kaikki puutarhan muotoilua vaatineet havut olen nyt saanut leikattua tältä syksyltä valmiiksi. Kuten aiemminkin olen kertonut, tuijien monirunkoisuus on ollut kompastuskivenä pallomaisen muodon aikaansaamisessa. Etenkin oikeanpuolimmaisen tuijan kohdalla lopputulos ei, useampien vuosittaisten leikkausten jälkeenkään, ole ihan halutunlainen.  

 Olen karsinut myös etupihan muurikivipenkin Fastigiattojen ja Brabantin rungot osittain esille. Tuumin asiaa tosi pitkään ennen kuin lopulta uskalsin toteuttaa aikeeni. Keventyneeseen lopputulokseen olen kuitenkin jotakuinkin tyytyväinen. Enpä hoksannut ottaa ennen alaoksien karsimista kuvia tuijista. 

Tässä vanha kuva, jossa oikealla puolella porttia näkyvien tuijien alaoksat poistin kokonaan.

                             

Todella vähäiseksi käy

Nimittäin puutarhan kukinta. Eilen kiertelin kameran kanssa katsomassa mitä kukkivaa vielä näin lokakuussa puutarhastamme löytyy. Kierros oli nopeasti läpikäyty ja olikin todettava, että kasvien kukinta on käytännössä kutakuinkin ohi.

Jalokärhöistä aina myöhään kukintana aloittava 'Jan Pawel II' vielä sinnittelee ja muutama avautumaton nuppukin näkyy ihan kärhön latvassa.

Tienvarsipenkissä sekä myös sisääntulon viereisessä kukkapenkissä muutamat, pientä pakkastakin pelkäämättömät orvokit, kukkivat muutamin kukin.

 

Muurikivipenkin maksaruoho on yllättäen aloittanut kukinnan uusintakierroksen.

Muutama ruusunkukka myös vielä löytyi.

                                     

Sisääntulon viereisessä penkissä nurmikon puolella, kukkii hieman ränsistyneen näköinen punakukkainen elokuunasteri, sinikukkaisen syysasterin (alla), vasta aloittaessa. On aina hieman arvoitus, ehtivätkö syysasterit kukkia kunnolla ennen kovempia pakkasia, vaikka se kestääkin melko hyvin syyshalloja.

Pensasmaiset ja tanakkavartiset syysasterit ovat mielestäni ihan kauniita kukkimattominakin. Tummanvihreät lehdet ovat myös plussaa ja korostavat kauniisti kukkien väriä. Syysasterien oikealla puolella kasvaa matalia pallotuijia ja kuvan vasemmassa kulmassa näkyvä pesäkuusi.

                     

 Loppuun vielä kuvia parista ruukuussa kukkivista ruukkuruususta. Valkokukkaisen ruusun sain vanhimmalta pojaltani äitienpäivänä ja se aukaisee yhä muutamia yksittäisiä kukkia ihailtavaksi, samoin kuin....

myöskin äitienpäivänä toiseksi nuorimmaiseltani saatu ruusu jonka siirsin pari päivää sitten takapihan uudesta pergolasta kasvihuoneen suojaan.

Kaksi sinnikästä pelargoniaa kukkii myös edelleen. Toinen kasvihuoneessa ja toinen ulkoa autotalliin talvehtimaan nostettu.

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa.

Tuijien muotoilu

Kuten eilisessä postauksessani mainitsin, niin tänään oli vuorossa tienvarren tuijien muotoilua. Tässä ensimmäisen muotoiltava 'Brabant'- tuija ennen leikkausta. 

Koska leikateessa havusilppua tulee aina melkoisesti, tapaankin levittää kevytpeitteen tuijan juurelle, josta silppu on sitten helppo ja kätevä kipata isoon muovisaaviin.

Minulla on jo useamman vuoden ollut käytössäni tämä akkukäyttöinen ja melko kevyt pensasleikkuri ja tarvittaessa myös viimeistelyyn kätevä pienempi leikkuri.

Tässä ensimmäinen tuija valmiiksi muotoiltuna.

Jos tuijia haluaa muotoilla, kannattaa leikkaukset tehdä säännöllisesti ihan vuosittain, jotta tuloksesta saa parhaan mahdollisen. Omat tuijamme kasvoivat alkuun vapaasti useamman vuoden ja muotoonleikkaukset aloittaessani oli se haastavampaa, kuin jos leikkaukset olisi aloittanut ajoissa. Silloin haluttu muoto on minusta huomattavasti helpompi saada aikaan.

Tuijia ei kannata kuitenkaan leikata liikaa yhdellä kertaa, jos ei halua niistä kovin rujon näköisiä. Tuija kyllä korjaa liian kovakätisenkin leikkauksen ajan kanssa, sillä se kykenee uinuvista silmuistaan kasvattamaan rungosta uutta kasvua. Siihen kuluu kuitenkin luonnollisesti useampi vuosi aikaa.

Puutarhassa täysin vapaasti kasvaessaan 'Brabant' kasvaa helposti liian isoksi ja hampsuiseksi, sillä kunnolla juurruttuaan sen kasvuvauhti on melko nopea ja saattaa yllättää kasvattajansa.  

Kolmesta rivissä kasvavasta Brabantista, kuvassa etualalla näkyvän havun muotoilin jo myöhään keväällä, (saattoi olla jopa kesäkuun puolella). Kesän helteinen ja vähäsateinen sää sai aikaan sen, että tuija ruskistui paikoin hieman ikävän näköisesti. Loppukesän ja etenkin syksyn sateiden myötä se on alkanut kuitenkin hiljalleen vihertyä ja tänään leikatessani sitä lisää, se alkaa näyttää jo melko hyvältä. 

Hieman muotoilua sai myös Brabanttien takana olevassa penkissä kasvava timattituija 'Smaragd', joka on luonnostaan hyvin tuuhea ja hidaskasvuisempi kuin kaikki muut tuijat. 

Tässä koko tuijarivistö valmiiksi muotoiltuna.

Tuijien juurelle tapaan hakettaa ja lisätä aina tarvittaessa niiden suosimaa hapanta kuusenkäpyhaketta. 

 Oksasilppua tuli taas melkoisesti.