Pionit sateen armoilla

Pionien kukinta pihallamme on alkanut ennätyksellisen hitaasti ja syytä tuskin on turha mainita. Jatkuvat sadekuurot välillä tihuttaen, välillä raivoisalla voimalla piiskaten ovat kolean sään ohella tehneet tehtävänsä. Osa pioneista on pitänyt nuppunsa tiiviisti kiinni, osa taas alkanut mustuttamaan nuppujaan. Varsinkin kerrottukukkaisilla lajikkeilla tämä on selvästi nähtävissä. Voitte vain arvata miten asia harmittaa. Viileyskään ei pioneja niin haittaisi, mutta jatkuvasti märkänä oleva kasvusto kyllä. Olen virittänyt jopa sateensuojia pionien ylle, mutta huonoin tuloksin, sillä tuuli on nakellut suojat mennessään. Mieheni ihmetteli yhtenä päivänä töistä tullessaan mihin yksi sateenvarjoistamme oli mahtanut kadota. Huikkasin, että tuolla se näyttää kellottavan kukkapenkin laidalla nurin niskoin tuulen viskaamana. Olin virittänyt sen pionipuskan suojaksi sateen uhatessa.

Muutama kukka sentään on auennut minua sulostuttamaan.

Rubra Plena vasta availee kukkiaan.
 

Kaikissa vuosien varrella ostamissani pioninjuurakoissa ei ole ollut lajikenimiä. Täässä yllä olevat olen hankkinut Helsingin puutarhamessuilta virolaiselta myyjältä. Puolikerrottun arvelen ehkä olevan Wladyslawan.

Tämä kaunotar kukkii normaalina kesänä tosi kauniisti ja kukat kestävät melko pitkään.

Tämä on samoin nimetönnä ostettu, mutta olisiko Jan Van Leeuven? Tunnistaako kukaan kyseiseksi pioniksi?

Nyt pioneja hennoo leikellä maljakoihin surutta. Melko nuppuisenakin kerätyt kukat avautuvat hyvin.

Tästä linkistä löytyy kuvia pioneistani edellisiltä vuosilta.

Haaste Karolinalta

Sain tämän haasteen Karolinalta jo kauan sitten ja nyt vihdoin ehdin siihen vastaamaan. Olen jo aiemmin vastannut samaiseen haasteeseen, joten anteeksi jos tulee paljon toistoa aiempaan.

Kysymykset ja  lyhykäiset vastaukset kuuluvat seuraavasti:

1.Mikä blogin pitämisessä on mukavinta?

Vuorovaikutus kaikkien blogissani vierailevien kanssa on tosi mielenkiintoista ja antoisaa. Tulee myös pidettyä tavallaan päiväkirjaa oman puutarhan tapahtumista, kasvusta ja mahdollisista vuotuisista muutoksista puutarhassa.

2,Millaisista blogeista pidät?

Puutarhablogit tietenkin ovat lähinnä sydäntäni, mutta sisustus- ja käsityöaiheiset myös kiinnostavat.

3. Ihanin paikka jossa olet käynyt?

Vakea sanoa, sillä upeita paikkoja on ollut paljon. Mieleenpainuvin on ehkä ollut 30-vuotishäämatka Sveitsin alppimaisemiin. Matka oli täydellinen. 

4. Mikä on lempiharrastuksesi ja miksi?

Puutarhanhoito. Siinä näkee kättensä jäljen, kasvun ihmeen, kasvien monimuotoisuuden, yllätyksellisyyden ja voi kokea todellista onnentunnetta, kun saa upottaa sormensa pehmeään multaan.

5. Jos saisit valita millaisen työn tahansa, mitä tekisit?

Olisi hienoa olla kuuluisa kirjailija tai taidemaalari.

6. Onko kesälomasuunnitelmia?

Vietän kesäloman mökillämme meren äärellä.

7. Oletko jo heittänyt talviturkin?

En.

8. Millaisessa paikassa/ ympäristössä /ilmastovyöhykkeellä asuisit, jos voisit valita mitä hyvänsä?

Olisi varmaan kiva asua subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä. Sopivasti lämpöä ja kosteutta.

9. Mitä ja millaisia kasveja inhoat? Rikkaruohoja ei nyt kelpuuteta vastaukseksi.

Kaikki liian agressiivisesti kasvavat kasvit ovat ikäviä.

10. Entä mitkä ovat suosikkikasveja?

Havut, kärhöt ja perennat sen enemmin yksilöimättä.

11. Paras jäätelö.

Mascarpone jäätelö (metsämarja ja pistaasi)

Haastan samoin kysymyksin seuraavat bloggarit:

Ruusu-Liisa
Selätön puutarhuri
Ritvan elämää

Kukkaseppele pikkuiselle.

Poikani pyysi minua tekemään pikkuneidille kukkaseppeleen kastetilaisuuteen ja toiveena oli seppele luonnonkukista. Juhlat olivat kesäkuun alussa ja sopivia luonnonkukkia oli aika vähän tarjolla. Niinpä hain seppeleeseen kukat ja sidontamateriaalin naapurini kukkakaupasta.

Tein ensin pikkuisen päänympärystä hieman isomman renkaan ohuesta rautalangasta, jonka päihin tein pienet väkäset joiden avulla lukitsin renkaan. Litistin vielä väkäset pinseteillä täysin kiinni ja  muotoilin renkaan mahdollisimman pyöreäksi. Sitten vain kieputin kukkateippiä tiiviisti renkaan ympärille.

Nippu "hengettömiä" joiden avulla tein ensin pieniä muutaman kukan nippuja, jotka sitten kiinnitin renkaaseen.

Kukkina käytin hyvin pitkään kestävää pikkukrysanteemia ja valkoista harsokukkaa.

 Sekaan täytyi saada jotain hyvin hentoa vihreää ja siihen käytin luonnossa kasvavaa taskuruohoa, jota keräsin (luvallisesti) naapurini ulkovaraston seinustalta. Pöydällä olevaa morsiusleinikkiä hain omasta kukkapenkistä. Valkoista kukkaa olisi kuitenkin tullut liikaa, joten jätin sen pois.

 

 

Seppeleestä halusin mahdollisimman kevyen ja sen täytyi myös soveltua hyvin pikkuisen kastemekkoon.

 

Minne kesä katosi?

Niin, minne  kesä oikein katosikaan. Auttaisiko huhuilu ja huutelu sitä palaamaan takaisin.  Mittarin näyttämät vaivaiset yhdeksän lämpöastetta, pohjoistuuli ja taivaalta vuoroin satavat rae- ja vesikuurot eivät houkuttele tuonne ulos intohimoisintakaan puutarhaihmistä. No nytpä sitten on aikaa istahtaa hetkeksi tietokoneen ääreen ja luoda pikainen katsaus pihalle kuvien kautta.

Laukat ovat perhostenkin mieleen, kuten kuvasta voi havaita. Pihlajaperhoset (Aporia crataegi)ovat tosi kauniita ja vielä melko harvinaisia.

Fantastica (yaku) on todella kaunis kukkiessaan. Se sietää aurinkoisemman paikan kuin rodot yleensä.

Sormivaleangervolla (Rodgersia aesculifolia) on upeat lehdet. Taustalla heleämmän vihreälehtinen liuskavaleangervo Rodgersia podophylla ei mielestäni vedä vertoja edellä mainitulle.

Catawbiense sadepisaroita lehdillään.

Terassi valmistuu hitaasti, mutta varmasti, vaikka sateet  koettelevat tekijän hermoja.

Kesä etenee

Kesä tuntuu etenevän niin vauhdilla, ettei mukana tahdo pysyä. Tänne blogin puolelle ehtii nyt myös aika harvakseltaan, sillä kaikki vapaa aika kuluu nyt tuolla pihamaalla. Täällä meillä on satanut pari päivää lähes aamusta iltaan ja se on keskeyttänyt pihatyöt harmillisesti. Tässä kuitenkin muutama, ennen sateita pihaltamme napattu kuva.

 Rönsyleimu on takuuvarma ja runsaasti vuosittain kukkiva maanpeittokasvi. Kukinnan ollessa parhaimmillaan kukat peittävät lehdet lähes tyystin alleen.

Valkoinen ja siniliila rönsyleimu ovat hyvä väripari. Taustalla hopeamaruna.

Punainen rönsyleimu. Kukat ovat vetäytyneet osittain suppuun sateen takia.

Mätäsleimu on sammalleimun tavoin hyvin runsaasti kukkiva. Se tekee matalia, tyynymäisiä kasvustoja ja pääsee oikeuksiinsa heleänvihreän kartiovalkokuusen juurella.

Ristikki tekee samoin kauniita puolipallomaisia kukintomättäitä. Pidän kovasti sen orvokinsinisestä väristä, joka erottuu kivasti penkinreunalta.

Kultatyräkki on yksi lempikasvejani ja kuinka ollakkaan sekin muoto on pallomainen. Kasvu on alussa melko hidasta, mutta tämän kasvin kohdalla odotus mielestäni palkitaan.

Patjarikko

Kurjenmiekka

Alppiruusut kukkivat

Alppiruusut pihallamme aloittivat  kukintansa 29 asteen lämpötilan innoittamana ja avasivat kukkansa lähes yhtä aikaa  Catawpienceä lukuun ottamatta. Näky on kieltämättä upea ja silmää hivelevä.

 

Tässä se mainitsemani kukkimaton, eli Elviira. Viime vuonna sen kukinta oli runsas, nyt se näyttää huilaavan.

  Ruusukvitteni kukkii myös parhaillaan.

 Sammalleimu

Lopuksi vielä toivotan lämpimästi tervetulleeksi blogini uudet lukijat Arielin ja Sadun.