Tuijien leikkausta ja muotoilua.

 

                         

Brabant tuija

Jokasyksyiseen tapaani aloitin tänään pihamme tuijien leikkauksen ja muotoilun. Tuijan juurelle asetin kevytpeitteen, sillä oksasilppua tulee leikatessa aina melkoiset määrät. Peitteen päältä leikkuujäte on niin paljon helpompaa tyhjentää odottamassa olevaan muovisaaviin.

Edessä uuden muotonsa saanut 'Brabant' kartiotuija.

Leikkasin tuijat myös viime syksynä. Keväällä napsin vain enää pisimpiä oksankärkiä.Ylimmästä kuvasta ehkä huomaa ettei tuijan leikkaustarve ollut siksi kovin suuri, mutta pitkiä oksan - ja latvan kärkiä oli lopulta kuitenkin yllättävän paljon.

Yllä toinen saman penkin leikattava odottamassa vuoroaan.

                          

Leikkaamisessa ehkä haastavinta on halutun muodon säilyttäminen. Jokainen tuija on lisäksi tietenkin oma yksilönsä. Vähän väliä joutuukin käydä vähän kauenpaa katsomassa sujuuko leikkaus toivotulla tavalla. 

Ei ole maksettu mainos.

Minulla on entuudestaan Boschin pieni oksaleikkuri ja kuvassa uusin hankinta. Leikkuriin on kolme ladattavaa akkua ja kun yksi tyhjenee voi kätevästi käydä vaihtamassa uuden tilalle, eikä työ turhaan keskeydy akun lataamiseen. Terä leikkasi myös pehmeästi eikä repinyt oksan kärkiä joten leikkuujäljestä tuli siisti. Leikkuri oli myös kevyt käsitellä ja kun leikattavia havuja on paljon asiaa osaa arvostaa.

Brabant on hyvin nopeakasvuinen ja ilman leikkausta siitä tulee melko harva ja tilaa vievä. Alkuun leikkasin pihamme tuijia sekatööreillä, eli oksasaksilla. Leikkaus vei tavattomasti aikaa ja jälkikään ei ollut niin siisti. 

Tässä kolmikko uudessa leikatussa lookissaan.

Yllä 'Tiny Tim' pallotuija.

Kolmen vierekkäin kasvavan Brabantin välissä on kaksi 'Tiny Tim' pallotuijaa. Nekin muotoilin samalla.

Toinenkin 'Tiny Tim' leikattuna valmiiksi.

             

Yllä  näkee miten kevyt leikkauskin vaikuttaa Brabantin kokoon. Tätä jonon viimeistä tuijaa olen leikannut vuosittain, mutta kenties aivan liian hellällä kädellä. Leikkaus oli hankalaa, kun korkeutta on  liikaa, enkä ylettynyt lainkaan muotoilemaan latvaosaa. Täytyy kokeilla A-tikkaita, josko niillä ylettyisi, putoamatta tai pyytää mies apuun.

Mukavaa viikon jatkoa.

Perhosorkidea kukkii

Sain vihdoin tämän mielestäni kauniin orkidean kukkimaan uudelleen. Olisiko se kenties lukenut lausumattomat ajatukseni siitä, että kauaa en enää pitkään kukkimattomana ollutta kukkaa katselisi, vaan heivaisin sen kompostiin. 

Onneksi maltoin mieleni, sillä vaikka orkideassa on tällä hetkellä ainoastaan yksi kukkavana, ovat sen viisi samettista kukkaa ilahduttaneet orkideoiden tapaan minua jo pitkään. 

Aikaisemmin olen saanut ainoastaan valkokukkaiset orkideat kukitettua uudestaan ja senpä vuoksi olenkin viime vuosina päätynyt lähes aina ainoastaan niiden hankintaan.

Orkidea on hyvin pitkän kukinta-aikansa lisäksi minusta siitä oivallinen kasvi, että se ei hevillä varista kukkiaan, vaikka sitä joutuisi siirtämään paikasta toiseen. Välillä olen vienyt orkidean nauttimaan hajavalosta lähelle ikkunaa, ja välillä taas nostanut sen sisemmäs huoneeseen eikä se ole ollut moisesta moksiskaan.

En ole myöskään lannoittanut orkideaani, vaikka minulla onkin varattuna sille vesiliukoista lannosta. Pyrin kastelemaan orkidean aina siinä vaiheessa, kun juuret alkavat näyttää hopeanharmailta vihreän sijaan. Onneksi orkideat myydään läpinäkyvässä muoviruukussa, josta on helppo seurata, koska on kastelun aika. Helppoa on myös se, että kastelusääntö pysyy samana vuodenajasta riippumatta.

Kastellessa upotan kasvin ruukkuineen toisessa astiassa olevaan kasteluveteen. Varon kuitenkin, ettei itse juurenniska pääse kastumaan ja peittymään veteen. Kun juuret näyttävät taas vehreiltä, nostan kasvin ylös ja annan ylimääräisen veden valua pois ennen suojaruukkuun takaisin laittamista. Tavakseni on tullut myös aina ensin keittää ja sitten jäähdyttää kasteluvesi käden lämpöiseksi.

Perhosorkidea on orkideoista ehkä se kaikkein helpoin kasvatettava. Aloittelijallekin se tuo  kasvatuksen suomaa onnistumisen iloa.

Jalokärhön kasvatus ruukussa

'Blekitny Aniol' eli 'Blue Angel'

Voi sanoa, että jalokärhön kasvattaminen ainakin yhden kesän ajan ruukussa ennen maahan istutusta todella kannattaa. Jopa useamman, jos vain sattuu omistamaan viileän pakkasettoman tilan, jonne kärhön voi siirtää talveksi. Usein vain tilan puute tahtoo olla haittana asiassa.

Syyskuussa 2018 ostamani vain muutaman euron taimi oli tyypillisesti pienessä ruukussa ja juuristo oli vielä hyvin vaatimaton. Kärhö pääsikin melko pian isompaan muoviruukkuun hyvään multaan. Ruukun kaivoin sitten syvälle kukkapenkkiin, jossa se lopulta vietti kokonaista kaksi talvea ihan hyvin.

Tänä keväänä nostin sitten kärhön ruukkuineen ylös penkistä. Osa juurista oli kasvanut jo ruukun pohjareikien läpi kiinni pohjamaahan ja niitä katkeilikin auttamatta varovaisesta kaivuustani huolimatta. Tällä kertaa siirsin kärhön paisuttamaan juuriaan isoon pitkänomaiseen ruukkuun terassin vierustalle, jossa sen kasvua oli helppo seurata. Lannoituksena käytin veteen sekoitettavaa täyslannosta, sekä lisäksi hieman pitkävaikutteista kanankakkaa. Helteistä johtuen kastelusta piti luonnollisesti pitää todella hyvää huolta. Syyskesällä pääsin sitten istuttamaan kärhön sen lopulliselle kasvupaikalle kasvihuoneen vierustalla olevaan lankkupenkkiin. 

Juuristo kasvatti kesän aikana vielä hämmästyttävästi kokoaan. Saatoin taas kerran todeta, että vaikka juuriston kasvatus vahvaksi viekin oman aikansa se kyllä kannattaa. Etenkin jos edessä sattuu olemaan hankala talvi niin vahvajuurinen kärhö selviää siitä huomattavasti paremmin.

Mukavaa viikonloppua. 

                                                                                                                                                                               

Siitä se pikku hiljaa muotoutuu

 

Nimittäin kasvihuoneen vierustan uusi penkki. Valitettavasti alkuperäissuunnitelmaa jouduttiin hieman muuttamaan. Alkuun oli nimittäin tarkoitus liittää uusi penkki kiinteästi jo olemassa olevaan vanhaan penkkiin. Kulkusilta olisi kuitenkin tällöin pitänyt poistaa kokonaan. Sillan poistaminenkaan ei olisi  täysin auttanut asiassa. Maan pinnan melko voimakas lasku oikealle metsää kohti oli toinen oleellinen haitta.

Nyt onkin mietittävä miten uusi penkki yhdistetään luontevasti vanhaan penkkiin. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin kuvassa vasemmalla olevan  kulkusillan leventäminen ihan uuden penkin reunaan saakka. Katsotaan mihin ratkaisuun tulen lopulta päätymään?

 

Tässä vanha kuva vuodelta 2017. Oikealla näkyy alue jossa uusi penkki nyt sijaitsee.

Tässä linjalangat vedettynä ristimittauksen jälkeen ja pystytolppa paikoillaan. Oman jännitysmomentin antoi se, että paikalta kaadettujen kuusien isoja juuria risteilee vielä runsaasti maan alla, vaikka itse kannot  kannonjyrsijä kävikin alueelta jo kauan sitten poistamassa. Selvä on, että jos tolppajalka olisi sattunut osumaan vankkaan juureen, homma olisi pitänyt alkaa alusta.  

Pohjamaa on paikalla osin hyvin savista ja kovaa ja ensimmäiset kaksi pystytolppaa upposivat maahan moskalla lyödessä vain vähän kerrallaan. Onneksi metsän reunassa maa oli pehmeää ja loput tolpat sujahtivatkin maahan helposti. Vatupassi oli jälleen kerran apuna, jotta tolpat saatiin suoraan.

Reunalaudat ruuvattuna paikoilleen. Koska laudat ovat maakosketuksessa päädyimme jälleen painekyllästettyyn lankkuun. 

Vielä tekemistä riittää, mutta onneksi lähipäivien sää näyttää melko lupaavalta.

Enpä olisi lyönyt paljosta vetoa

                        

Nimittäin siitä, että keväällä kylvämäni lamppuharjan, Callistemon siemenet lähtisivät lainkaan itämään. Siemenet olivat näet jo Riiasta kesäkuussa 2017 alesta hankittuja ollessamme siellä lomailemassa. Jostain ihmeen syystä siemenet vain jäivät vuosi toisensa jälkeen minulta aina kylvämättä.

 Siemenet kylvin pieneen purkkiin taimimultaan ja asetin purkin aivan ikkunan eteen keittiön työtasolle  voidakseni seurata mahdollista siemenien itämistä. Alkuun itäminen oli hyvin hidasta. Pitkään aikaan mullan pinnalla ei näkynyt minkäänlaisia elon merkkejä. Niinpä olinkin jo heittämässä toivoni, kunnes lopulta kaksi pienen pientä lehteä puski esiin mullasta. Kasvu on ollut edelleen hyvin hidasta. Rohkenin kuitenkin lannoittaa taimia hyvin laimealla kastelulannoksella loppukesästä ja se saikin aikaan pienen pientä piristystä kasvuun. 

Tässä Huiskulan sivuilta kopioitu kuva lamppuharjasta.

Lamppuharjaa olen nähnyt Välimeren maissa kasvamassa puutarhakasvina. Etenkin Madeiralla sitä näki usein. Se on todella kaunis ja muistuttaa muodoltaan hieman pulloharjaa. Toivon nyt vain, että saisin pidettyä kasvin talven yli elossa ja olisihan se huikeaa, jos joskus onnistuisi saamaan sen jopa kukkimaan.  

Toiselle kokeilulleni, eli siemenestä kylvämälleni avokadolle kuuluu ihan hyvää vaikka senkin alkutaival oli alkuun kovin kivikkoinen. Osan kesästä se vietti kasvihuoneen lämmössä, jossa se näytti viihtyvän hyvin. Täältä löytyy vanha juttuni kasvin alkutaipaleelta, jos se sattuu jotain kiinnostamaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

Pikkumiehen synttäreillä

    Mietteliäs pikkumies

Viime sunnuntaina olimme pikkumiehen 3- vuotis synttäreillä. Koronatilanteen johdosta annettuja ohjeita noudattaen vieraat oli kutsuttu juhlimaan synttäreitä perättäisinä päivinä, eli lauantaina ja sunnuntaina. Sunnuntaina vallitsikin oikea juhlasää, lämmin ja aurinkoinen.
               

Hieman mummin ja papan pikkumiestä taisi aluksi jännittää kaikkien keskipisteenä olo, sekä vanhempien ja meidän vieraiden esittämä yhteinen onnittelulaulu.

                       

Tarjolla oli niin lapsille kuin aikuisillekin monenlaista suussa sulavaa herkkua. Lahjat päivänsankarille kuuluvat tietysti aina syntymäpäivien juhlintaan, ja ne saivatkin pikkumiehen silmät iloisesti loistamaan.  

Serkkutytöt olivat tietysti myös mukana juhlimassa. Kameran kanssa heiluminen alkoi mummin murua kovasti hymyilyttämään.

  Iloinen esikoululainen 

   

Serkuksille, kuten päivänsankarillekin oli ohjelmassa myöskin ongintaa, jossa jokainen vuorollaan sai ongittavakseen jonkin pienen ja kivan lahjan. Syntymäpäivät olivatkin jälleen kaikkineen  mieleenpainuvat ja mukavat juhlat.                                        

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Syksyistä kukintaa.

Jaloangervoista viimeisinä kukintavuorossa ovat nämä kauniin väriset jaloangervot, joiden lajiketta en enää edes muista, sillä niin pitkään ne ovat olleet jo puutarhassa.

Kukinta on hieman myöhässä, mutta se ei todellakaan haittaa, sillä nyt näistä osaa nauttia, kun muu kukinta puutarhassa alkaa olla vähäisempää.



Taustalla olevat kärhöt 'Niobe' 'The President' ja 'Nelly Moser' ovat keskittäneet syksyn myötä kukintansa enää lähinnä latvaosiin.

Jaloangervo on kaunis lisä kukkakimpuissa ja kestää leikkonakin maljakossa aika kauan.

Tässä sama lajike taustallaan samansävyinen rantakukka. Rantakukan kukinta kestää todella pitkään ja sitä kannattaakin suosia jo pelkästään siitä syystä.

Kääpiöjaloangervo 'Pumila' , joka on vain noin 30 senttiä korkea, kukkii myös parhaillaan.

                             

Isohelokki 'Oenothera macrocarpa' on heinä-syyskuun kaunis kukkija. Sen kukat ovat suuret ja väriltään hyvin kauniin keltaiset. Minulla tämä kasvaa kasvimaan kasvilavassa. Auringonsuosijana paikka on sille sopivan aurinkoinen. 

'Yellow Orange' jaloruusu aukaisi vielä yhden ihanalta tuoksuvan kukkansa ilokseni samoin kuin.... 

Flammentanzkin

Syyspäivänhattu 'Rudbeckia nitida' on näyttävä kukkija korkeutensa ansiosta, joka on noin kaksi metriä. 

Anteeksi hieman suttuiset kuvat.

Henkiin kesän aikana herännyt 'Warszawska Nike' uhmaa sateita kukkimalla niistä piittaamatta samoin kuin....

'Nelly Moser'kin.

Tänään en enää päässytkään tekemään bloggausta vanhalla bloggerilla, mutta näyttäähän tämä käyvän  melko hyvin tällä uudellakin versiolla. Toiminnot vain ovat melko erilaiset kuin entisessä.

Mukavaa viikonjatkoa. Täällä myrskyn suhteen on rauhallista.