Tässäpä ajatuksia minusta puutarhurina.
Olen aina ollut hyvin kiinnostunut koristekasveista ja kaikesta niihin liittyvästä. Niinpä omakotitalon hankittuamme odotinkin enemmän kuin innoissani pääsyä suunnittelemaan ja perustamaan ihan omaa pihaa ja puutarhaa. Muuttaessamme 4000 neliön tonttimme oli hyvin puustoinen ja nurmikkoala vähäinen, joten liikkeelle lähdimme ylimääräisen tiheän puuston karsimisella. Mieheni kaatoi poistettavat puut alkuun käsisahalla, mutta pian moottorisaha hankittiin avuksi. Pikku hiljaa ja alue kerrallaan raivasimme vuosien myötä tilaa laajentuville nurmialueille ja perennapenkeille. Suurimman osan puutarhan perustamistöistä tein mieheni kanssa käsivoimin, kannonraivaus ja salaojitus pois lukien. Työtä riitti moneksi vuodeksi ja etenkin alkuvuosina lähes kaikki liikenevä vapaa-aika kuluikin pihatöitä tehdessä. Jotta kaikkea ei olisi tarvinnut tehdä kantapään ja erehdyksen kautta, hakeuduin jo ennen taloomme muuttoa vuodeksi opiskelemaan puutarhaoppilaitokseen puutarha-alaa.
Halusin puutarhan istutusalueista ja perennapenkeistä melko suuria ja selkeälinjaisia. Tavoitteenani oli etenkin alkuun saada perennapenkkeihin perinteikkäitä ja talvenkestoltaan varmoja ja hyviksi havaittuja kasveja. Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan istuttamaan aina kutakin kasvia riittävän monta kappaletta, jotta vaikutelma pysyisi harmonisena. Paljolti olin ostotaimien varassa ja säästeliäänä tyydyinkin maltillisesti odottamaan hankkimieni kasvien kasvua ja leviämistä niille varatuille paikoille.
Halusin myös panostaa heti alkuunsa mahdollisimman hyvään, rikkaruohottomaan kasvualustaan. Ketäpä ajatus jatkuvasta painista hankalia kestorikkaruohoja vastaan houkuttaisi. Niinpä perennapenkkien pohjatyöt pyrin tekemään mahdollisimman tarkasti ja satsasin laadukkaaseen ja hyvään ostomultaan, joka kyllä kannatti kukkaron laihtumisesta huolimatta. Kukkapenkkien kesä kesältä vain laajentuessa ja tärkeimpien pihatöiden hieman hellittäessä päädyin hoidon helpottamiseksi rajamaan myös mahdollisimman paljon perennapenkkejä betonimuurikivillä. Onneksi mieheni on aina ollut suurena apuna etenkin raskaammissa pihatöissä kuten tässä edellä mainitussakin.
Havukasveista pitävänä oli myös alusta asti selvää, että niitä tultaisiin pikku hiljaa hankkimaan myös pihallemme. Niistä sai myös kasvun myötä melko nopeasti kaivattua näkösuojaa naapuritontin rajaa vasten.
Koska halusin perennapenkkeihin myös korkeita, pystykasvuisia ja vähän tilaa vieviä kasveja tulivat tässä avukseni erilaiset kärhöt, joita vuosien kuluessa ja taitojen hieman karttuessa hankin vuosittain lisää.
Tuli myös aika, jolloin en enää voinut ummistaa silmiäni täysin retuperällä olevan kasvimaan suhteen. Lavakaulusten ollessa parhaillaan suuressa huudossa päädyin lopulta itsekin niihin. Eipä muuta kuin kääntyä mieheni puoleen tässäkin asiassa. Niinpä kasvimaa sai mieheni tekemät lankkureunaiset kasvikehikot ja kivituhkalla päällystetyt käytävät.
Tässäpä hyvin lyhyesti kerrottuna vuosia kestäneestä matkastani oman pihamme puutarhurina.
Haaste lähtee seuraaviin blogeihin.
Parasta aikaani
Kukkia ja Haaveita
Hiidenkiven puutarha
