Puksipuut

Puutarhassamme on jo vuosikaudet kasvanut puksipuita. Nyt talvi näyttää olleen niille otollinen ja lehtivioituksia on tullut tuskin lainkaan. Alkuaan hankin vain yhden ainokaisen puksipuun, sillä osa lajikkeista on hyvin arkoja ja ne menestyvät meidän oloissamme huonosti. Hankkimani yksilön sanottiin olevan kestävä, kuten se on osoittautunut olevansakin.

Puksipuuta eli koiranpensasta näkee paljon Välimeren maiden puutarhoissa mitä erilaisimpiin muotoihin leikattuna. Minullakin siinsi silmissä ajatus upeasti muotoilluista puksipuista jotka olisivat näyttävänä yksityiskohtana puutarhassa. Vaan kuinkas kävikään. Vielä tähän päivään mennessä en ole saanut muotoiltua puksipuulle litistettyä palloa kummempaa muotoa. Ei ole syntynyt lintua, enempää kuin muutakaan eläinhahmoa.



Puksipuun kasvu on näet todella hidasta tai sitä se on ollut ainakin meillä. Toinen syy on se, että usein keväinen suojaus epäonnistui tuulisella ja aurinkoisella kasvupaikalla. Useammin, kuin kerran suojaksi laittamani suojaverkko löytyi aivan muualta, kuin puksipuuta suojaamasta kovan  tuulen lennätettyä sen pois paikoiltaan kivipainoista huolimatta. Kevätauringolle erittäin arka puksipuu ei arvattavasti tästä lainkaan tykännyt ja jouduin usein poistamaan auringon kuivattamia, vioittuneita osia välillä kovallakin kädellä.

Kahdessa ylimmäisessä kuvassa olevat puksipuut ovat lähtöisin ensimmäisestä hankinnastani, eli etupihan kolmiopenkissä alkujaan kasvaneesta puksipuusta. (Yläpuolella olevassa, vuonna 2012 otetussa kuvassa etu vasemmalla.) Siirsin lopulta melko suureksi kooltaan saamani puskan aurinkoisesta ja tuulisesta paikasta varjoisampaan kasvupaikkaan. Puskan keskusta oli kaljuuntunut ja jaoinkin siirtoa seuranneena vuonna kasvin suosiolla useampaan osaan.

Olen ottanut puksipuista myös latvapistokkaita, (jotka ohjeista poiketen) istutin kevään sijasta loppukesällä, työntämällä pistokkaat suoraan penkkiin. Syyskesän luontaisesti kosteat olot tuottivat toivotun tuloksen ja osa pistokkaista lähtikin onnistuneesti, mutta hitaasti kasvamaan.

Puksipuun sanotaan viihtyvän auringosta varjoon. Ulos istutettaessa puolivarjoinen ja tuulelta suojainen paikka on kuitenkin paras. Puksipuu pitää myös läpäisevästä ja kalkkipitoisesta kasvualustasta.

Olisi kiva tietää, onko jollain teistä kenties kokemuksia puksipuusta ja sen kasvatuksesta?

Mukavaa vappua.

Kurtturuusujen hävitystä ja kompostin seulontaa

Kevät etenee melko viileänä, mutta onneksi aurinko sentään paistaa lähes päivittäin. Puutarhatöitä tehdessä on asiassa sentään se hyvä puoli, ettei lapiolla huhkiessa tule ainakaan liian kuuma.

Aloitimme mieheni kanssa kurtturuusujen poistamisen sisääntulotien reunasta maan ollessa vielä sopivan kosteaa juuripaakkujen ylös kaivamiseen. Onneksi kurtturuusujen sivujuuret kulkevat melko pinnassa ja niiden esille kaivaminen ja katkaisu helpottaa huomattavasti itse pääjuurakon ylös kaivamista.

Katkoimme jo viime syksynä kaikki kurtturuusujen varret ihan maan pinnasta saakka poikki ja se myös helpotti juurakoiden ylös kaivuuta tosi oleellisesti. Meillä kurtturuusua on onneksi melko vähän, joten kaivuu- urakasta ei tullut liian työlästä. Samassa aidanteessa kasvaa myöskin kottareiden takana näkyvä mustialanruusu sekä penkin toisessa, talonpuoleisessa päässä (ei näy kuvassa) hansa ja keijuruusuja. Vähän haikein mielin luovun kurtusta. Sen tuoksu on todella hyvä ja kimalaiset vierailevat sen kukissa enemmän kuin mielellään. Mutta minkäs teet. Määräykset ovat määräyksiä ja niitä on vaan mukisematta jokaisen noudatettava.

Parina päivänä olemme tyhjentäneet ja seuloneet myös talouskompostia. Koska kompostin seosaine on suurelta osin turvetta, sekoitamme mukaan aina noin 700 g kalkkia kottikärrylliseen kompostia. Puutarhakompostien tyhjennys ja seulonta on vielä edessä ja siinä riittääkin sarkaa useammalle päivälle.

Lisää krookusten kukintaa

Krookukset ovat ihania ja nyt niiden kukinnasta on saanut nauttia erityisen pitkään.Tämä parivaljakko on minulle erityisen mieluinen.

Yllä (muistaakseni) lajike Jeanne d' Arc.

Mahtaako joku teistä tietää tämän kaunottaren lajiketta?

Keltasahramin lähes käsiä lämmittävää väriä.

  

Sinivuokon sineä muurikivipenkissä.

Ensimmäiset tulppaanit aloittivat myös kukintansa.

Loppuun vielä kuva Gladiator jättilaukan tuppaista.

Puutarhatyöt ovat käynnistyneet täällä meillä nyt toden teolla ja pihalla kuluu tunti jos toinenkin ihan huomaamatta. Päivityksiä tulee siitä johtuen hieman harvakseltaan.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille.

Osa krookuksista aloitti kukintansa

Vihdoin osa puutarhamme krookuksista aloitti kukintansa.

Lähes joka kevät krookusten kukkiessa mieleen nousee takuuvarmasti ajatus siitä, että  krookuksia pitää hankkia paljon, paljon lisää. Miksi asia kuitenkin aina syksyllä jotenkin haihtuu mielestä?

Krookusten pienille sipuleille kun on tosi helppo löytää tilaa kukkapenkistä tai pensaiden alustoilta.

Kimalaiset näyttävät vierailevan hyvin mielellään krookuksissa. Lauantaina katselimme mieheni kanssa pitkään, pihapenkillä auringonpaisteessa istuskellessamme ja kahvia juodessamme, kimalaisen vierailua kukissa. Tuli tosi ihana ja niin keväinen fiilis iloista surinaa ja touhua seuratessa.

Onneksi on kevät ja kesäkin häämöttää jo ihan lähellä. Nautitaan kaikilla aisteilla heräävästä luonnosta.

Hyvää pääsiäistä

Tämän pääsiäisen kaikki tulevat varmasti muistamaan maailmanlaajuisesti hyvin poikkeuksellisena ja suurelta osin myös hyvin surullisena ja rajoitteellisena. Meillekin pääsiäinen merkitsee sitä, että lapsia ja lapsenlapsia emme nyt tule tapaamaan muutoin kuin virtuaalisesti Face Timen välityksellä.

Tämä pääsiäinen mennään meillä lisäksi nyt täysin ilman pääsiäiskukkia koronan takia. Ei ole tarkoituksenmukaista lähteä varta vasten kauppaan niiden takia. Ruokatarvikkeetkin kun olemme tilanneet verkkokaupan välityksellä suoraan kotiovelle toimitettuna.

Pääsiäistunnelmaa kotiin saa onneksi luotua ilman kukkiakin.

 

  Oikein hyvää pääsiäistä teille kaikille.