Pikkuneidin synttäreillä.

Eilen isäinpäivänä olimme pikkuneidin nelivuotissynttäreillä.

Ilme kertoo, että hieman taitaa jännittää edessä oleva kynttilöiden puhaltaminen sekä.....

vieraiden laulama onnittelulaulu.

Joko kohta saa puhaltaa?

 Keskittynyttä valmistautumista.

Isosiskokin hieman avittaa kynttilöiden puhaltamisessa.

Juhlijoita oli paljon paikalla ja tarjolla oli monenlaista herkkua. Synttärilahjat näyttivät myös olevan pikkuneidille mieluisat, joten juhlat olivat kaikilta osin mukavat ja onnistuneet.

Piristävä juhla arjen keskellä.

Santahaminassa oli sopivasti talveen ja tammikuun lopulle ajoittuva juhlava ja perinteikäs juhlatilaisuus. Ilta kului rattoisasti hyvän ruoan, juoman, puheiden ja maakuntalaulujen siivittämänä. Loppuillasta pääsi myös testaamaan vipattavaa tanssijalkaa varusmiessoittokunnan tahdissa. Pukuna ylläni oli taas minulle ominaisesti musta asu, jonka ystävällinen tuttu putiikinpitäjä toi minulle Ranskasta jo paljon ennen joulua.

 Puvun vyötärökoriste.

Kutsu itsenäisyyspäivän juhlaan

Hieman on aiheuttanut kiirettä ja vipinää kutsu, joka saapui muutama viikko sitten Tasavallan presidentin kansliasta. Aikaa, kun ei ole ihan hirveästi esimerkiksi puvun hankintaan.Teettäminen on aika työlästä, joten ostin  puvun, jota en kuitenkaan lopulta kelpuuttanut. Joten katsotaan??? Kengät onneksi löytyivät melko vaivattomasti. Iltalaukun suhteen taas ei käynyt ihan yhtä helposti. Puvustani haluan mahdollisimman yksinkertaisen. Koruillahan voi sitten halutessaan lisätä asun näyttävyyttä.

Aina itsenäisyyspäivän koittaessa muistan suurella lämmöllä ja kunnioituksella edesmennyttä isääni, joka omalta osaltaan taisteli neljättä vuotta sodassa maamme itsenäisyyden puolesta, sekä kaikkia sotiemme veteraaneja. He mahdollistivat meille sen, että voimme nyt elää vapaassa Suomessa ja juhlia itsenäisyyspäiväämme.