Translate

torstai 25. syyskuuta 2014

Sinivalkoista kullalla höystettynä

Ulkona sataa ja tuulee ja nyt pihalle ei tee mieli mennä, kuin ihan pakosta. Niinpä ajattelinkin raottaa hieman tavallisuudesta poiketen olohuoneemme vitriinikaapin sisältöä. Meistä ihmisistä kait lähes jokaisella on jokin keräilykohde. Minulla se on posliini ja nimenomaan sinivalkoinen posliini on sydäntä lähellä. Sitä olen keräillyt sekä itse, että myös saanut paljon lahjaksi mieheltäni. Toki kaikki posliini kiinnostaa ja kerään myös erilaisia kahvikuppeja. (Niistä juttua joskus myöhemmin) Kerään sekä uutta, että vanhaa hyväkuntoista posliinitavaraa. Valikoimani on vielä melko vähäinen, mutta pikku hiljaa hyvä tulee.



 Etualalla oleva sokerikko ja saman sarjan kahvi /teekannu ovat mieheni työmatkalta tuliaisina saadut. Isompi kahvikannu, sokerikko ja kala ovat taas lahjoja minulle hänen kollegaltaan.


Oikealla olevassa kalassa on kansi ja sisälle voi laittaa esim. karkkeja. 


 Etualan kahvikupit asetteineen ovat myös mieheltäni ja samaa sarjaa, kuin yläkuvan sokerikko ja kahvikannu.


Siniset Arabian maisema lautaset ja taustalla näkyvä fasaani lautanen ovat lapsuudenkodista saatuja ja siksi niin rakkaita. Vasemmalla oleva lasten kuppi lautasineen on taas oma löytö antiikkiliikkeestä. Olin joskus lapsuudessani saanut samanlaisen joululahjaksi vanhemmiltani. En kuolemaksenikaan muista mikä kuppini kohtalo oli, mutta olin tosi iloinen, kun satuin löytämään tämän vastaavan ja tosi hyväkuntoisen kupin asetteineen. Etualan teekannu ja teekuppi kahvilautasineen ovat mieheltäni.


Samoin tämä iso kahvikannu.






Yllä vasemmalla on isäni minulle aikoinaan lahjoittama mustikkaruuku, joka on posliinitaiteilija Suvi Kousan 2002 maalama ja siihen liittyy taiteilijan kertoma tarina, joka oli hyvin koskettava. Taiteilijan isä oli  ennen kuolemaansa sairaalassa ollessaan pyytänyt, että kunpa hän saisi vielä kerran maistaa mustikoita. Mustikoita hän ei valitettavasti ehtinyt saada ennen menehtymistään, mutta tämän mustikkaruukun taiteilija maalasi isänsä kuoleman jälkeen.



Mustikkaruukun takana oleva ovaali tarjoiluvati on taas oma löytöni ja samaista maisema sarjaa.




Ylläolevat  kupit ovat myös lahjana saatuja.


Samoin, kuin tämä koboltinsininen kahvikuppisarja.


Olisi kiva tietää onko teillä blogini lukijoilla mahdollisesti jokin keräilyharrastus. Ihan mikä tahansa ja jos on, niin kerrtoisitte siitä vaikka kuvien kera blogissanne. Jään mielenkiinnolla odottamaan.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Terassi

Uusi terassi pihallamme on kaiteita ja pilareita vaille valmis. Ne kuten terassin pintakäsittelykin jäävät ensi kesään. Terassin pintakäsittelyä ei suositella tehtäväksi kuin vasta sitten, kun painekyllästetyt laudat ovat kunnolla kuivuneet.




Terassia kiertää kahden laudan levyinen kehikkoreunus.


 Mieheni paikalle suunnittelema irtoporras.
 

Terassipöydän penkit saa nostettua sateen yllättäessä kätevästi ylös.




Terassin koko on noin 7 x 7 metriä.

 




Tässä terassia kiertävä kehyslaudoitus näkyy selvimmin.










maanantai 8. syyskuuta 2014

Mitä onko nyt syksy?

Tämä kysymys herää kyllä väistämättä mieleen, sillä lämpötila on nyt monta päivää ollut yli kaksikymmentä astetta ja ilma muutenkin aurinkoinen ja lähes tuuleton. Pihalla kukinta jatkuu edelleen, mutta enin loisto alkaa kieltämättä olla jo takana päin.



The Fairy kuitenkin kukkii edelleen melko runsaasti ja tavoilleen uskollisesti.


 

 Sommerwindissä on vielä myös nuppuja odottamassa aukeamista.

 

 Kurtturuusu on huonosta maineestaan huolimatta siitä kiitollinen, että se on remontoiva kukinnaltaan ja mehiläiset ja kimalaiset rakastavat sitä. Se tekee myös paljon upeita ruusunmarjoja, joiden maku on hyvä. Marja onkin oikea terveyspommi C vitamiinin suhteen.


Easy Elegance ruusu koreilee lempivärissäni.



Kärhöt jaksavat vielä kukoistaa.














Desdemona kallionauhus on mielestäni yksi kaikkein kauneimpia nauhuksia.


 Se loistaa kuin lyhty hämärtyvässä illassa.





 Syysleimut




 



 Näistä tulee vähän levoton tunnelma, mutta näin syksyllä iloisuus ei haittaa. No myönnän, että yksivärisyys olisi tyylikkäämpää.






Kosmoskukasta ...


ei myöskään väriä puutu.


Syyspäivänhattu on kaunis jättiperenna ja se ei pahemmin tukea tarvitse. Kuuluu mielestäni ehdottomasti syyskukkijoiden parhaimmistoon.




Rantakukka sopii altaan reunalle.Tämä lähti minulla jostain syystä tosi hitaasti kasvuun ja meni vuosia että se sai kokoa lisää.


 Jaloangervot, ihanat ja pitkään kukkivat jaksavat yhä ilahduttaa.




 Harmaamalvikki.

Suloinen sulkajaloangervo ' Sprite' yllä.


 Kääpiöjaloangervo aloittaa kukintansa melko myöhään.








Endless Summer. Kukan väriä voi itse säädellä. Happamassa maassa kukista tulee sinertäviä ja emäksisessä taas punertavia. Tänä vuonna valitsin siis värin näin.


" Raaskuna" tarjouksesta ostamani hortensia ehti sentään tehdä yhden kukan.


Vanhakantainen daalia.






Äidiltäni aikoinaan saatu,myöskin vanhaa kantaa oleva daalia on silmäteräni ja lämmin muisto äidistäni.














Marja-aronia täynnänsä marjoja. Marjoissa on antioksidantteja esim. viisi kertaa enemmän, kuin mustikassa. 

Toivottavasti te lukijani olette säästyneet flunssalta. Minä sairastan parhaillaan ja tuntuukin olevan tosi sitkeää laatua oleva tauti.