Ihana perhetapahtuma

Taas kerran olemme saaneet kokea suurta iloa ja onnen tunnetta ihanan perhetapahtuman johdosta. Tällä kertaa toiseksi vanhimman poikamme perheeseen syntyi viime sunnuntaina terve, suloinen poikavauva. 

Nyt perheen 3-vuotias pikkumies sai ihan ikioman pikkuveljen.

Nyt meillä on kaikkiaan seitsemän ihanaa lastenlasta ja voi sanoa, että olemme mieheni kanssa heistä kaikista hyvin kiitollisia. Vielä emme kolme päivää vanhaa pikkuista ole livenä nähneet, mutta kuvien välityksellä olemme päässeet häneen jo tutustumaan. 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille.

 

Uusi ihana perhetapahtuma

Iloinen, odotettu ja ihana perhetapahtuma on taas kerran osunut kohdallemme. Keskimmäisen poikamme perheeseen on syntynyt viime keskiviikkoaamuna suloinen poikavauva, joka on nyt järjestyksessä viides lapsenlapsemme ja perheen esikoinen. Kävimme tietysti tapamme mukaan heti syntymää seuranneena päivänä pikkuista katsomassa laitoksella. Voi sanoa mummin ja papan olevan todella rinta rottingilla onnesta ja kiitollisuudesta.

Sydämellisesti tervetuloa pikkumies perheeseemme.

Jälleen iloinen perhetapahtuma

Näitä iloisia perhetapahtumia meillä nyt suureksi onneksi riittää. Nimittäin nuorimmaisen poikani perheeseen on vuorostaan syntynyt pieni suloinen tyttövauva viime sunnuntaina ja sopivasti isäinpäivän kunniaksi. Kävimme tietysti heti pikkuista tulokasta katsomassa vastasyntyneiden osastolla. Taas kerran on mummin rinta ollut rottingilla onnesta ja ilosta pienen, suloisen ihmeen johdosta.

 

Uusi perheenjäsen.

Olen nyt sitten kolminkertainen, hyvin onnellinen mummi, sillä vanhimman poikani perheeseen on syntynyt uusi perheenjäsen, pikkuinen prinsessa tämän kuun alussa. Eilen olimme sitten katsomassa häntä eka kerran Turussa ja voitte uskoa, että olin todella täpinöissäni, kun ajelimme kohti määränpäätä. Ensivierailulle pääsy venyi pitkäksi, kun flunssaa sairastettiin vuoron perään molemmissa perheissä ja silloin emme tietenkään voineet mennä vastasyntynyttä katsomaan. Perille päästyämme pikkuinen oli juuri unten mailla, joten vielä sain odotella hänen heräämistään, ennenkuin sain pikkuisen lopulta syliini. Näistä ihanista onnenhetkistä olen todella kiitollinen.

 Tämän kuvan julkaisuun sain vanhempien luvan.

Ikimuistoiset onnenhetket

Elokuun viimeisenä päivänä keskimmäinen kolmesta pojastani vihittiin avioliittoon Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Vihkitilaisuus oli kaunis, herkkä ja mieleenpainuva sään suosiessa juhlijoita. Itse juhlatilaisuus oli Lauttasaaressa meren äärellä kuinkas muuten. Vanhempien, kaasojen ja bestmanien puheet, erilaiset ohjelmanumerot, loistava ruoka, kahvitarjoilu juhlakalujen kakunleikkuu traditioineen tietenkään morsiusparin häävalssia unohtamatta, siivittivät nuorenparin, meidän vanhempien ja 70 kutsuvieraan ikimuistoista hääjuhlailtaa hyvän musiikin ja tanssin myötä.

Virallinen valokuvaaja oli mukana hääjuhlassa kuvaten sekä kirkossa, että juhlapaikalla koko illan.

Niin onnelliset.

Molemmat pojistamme toimivat bestmaneina veljelleen.

Hääkakku odottamassa.

   Veljeskolmikko

Haluan toivottaa paljon onnea ja menestystä elämäänne Marko ja Johanna ja kiitos vielä kerran unohtumattomasta hääjuhlasta.

Kukkaseppele pikkuiselle.

Poikani pyysi minua tekemään pikkuneidille kukkaseppeleen kastetilaisuuteen ja toiveena oli seppele luonnonkukista. Juhlat olivat kesäkuun alussa ja sopivia luonnonkukkia oli aika vähän tarjolla. Niinpä hain seppeleeseen kukat ja sidontamateriaalin naapurini kukkakaupasta.

Tein ensin pikkuisen päänympärystä hieman isomman renkaan ohuesta rautalangasta, jonka päihin tein pienet väkäset joiden avulla lukitsin renkaan. Litistin vielä väkäset pinseteillä täysin kiinni ja  muotoilin renkaan mahdollisimman pyöreäksi. Sitten vain kieputin kukkateippiä tiiviisti renkaan ympärille.

Nippu "hengettömiä" joiden avulla tein ensin pieniä muutaman kukan nippuja, jotka sitten kiinnitin renkaaseen.

Kukkina käytin hyvin pitkään kestävää pikkukrysanteemia ja valkoista harsokukkaa.

 Sekaan täytyi saada jotain hyvin hentoa vihreää ja siihen käytin luonnossa kasvavaa taskuruohoa, jota keräsin (luvallisesti) naapurini ulkovaraston seinustalta. Pöydällä olevaa morsiusleinikkiä hain omasta kukkapenkistä. Valkoista kukkaa olisi kuitenkin tullut liikaa, joten jätin sen pois.

 

 

Seppeleestä halusin mahdollisimman kevyen ja sen täytyi myös soveltua hyvin pikkuisen kastemekkoon.

 

Perheonnea

Iloinen ja niin odotettu perhetapahtuma sai täyttymyksensä, kun nuorimmaiselleni ja hänen vaimolleen syntyi eilen illalla suloinen ja terve tyttövauva. Voitte vain arvata miten isovanhempien sydämet ovat taas pakahtua onnesta tämän ihanan perheenlisäyksen johdosta. Viime vuoden marraskuussahan syntyi ensimmäinen lapsenlapsemme, joka on poika ja nyt sitten saimme sukuumme myös tytön. Tänään iltasella kävimme pikkuista katsomassa sairaalassa ja saimme mieheni kanssa pitää pientä, suloista kääröä sylissämme. Olihan taas niin liikuttava hetki. Kuvaa pikkuisesta en vielä uskaltanut laittaa, ennenkuin saan luvan vanhemmilta.


Muuten pihahommat ovat vieneet kaiken liikenevän aikani. Olen siistinyt kukkapenkkejä, haravoinut nurmikkoa, leikellyt pensaita ja valmistellut kasvimaata uutta satokautta varten. Olen myös tehnyt uusia havu-, ruusu- ja pensashankintoja, mutta niistä sitten myöhemmin.
Mieheni on vastaavasti aloittamassa uuden terassin/pation rakentamista ja puutavara on jo pihalla valmiina odottamassa.


Toivottelen kaikille blogiystävilleni oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua. Nautitaan lämpimästä säästä, jota nyt meille vihdoin suodaan. Toivotan myös uuden lukijani Arielin lämpimästi tervetulleeksi blogini seuraajaksi.

Pikkumies

Oikein hyvää alkanutta vuotta vielä kaikille. Talvesta ei sitten ole vieläkään tietoa ja mittari huitelee koko ajan muutaman asteen lämpimän puolella. Aika ihmeellistä.
Pikkumies on ollut vierailulla täällä isovanhempiensa luona jo pari kertaa syntymänsä jälkeen ja tässä kuvia vierailusta.

Kolme ja puoli viikkoa tässä täynnä pikkuisella.

 

Onnelliset vanhemmat.

Suloisen  pikkutontun ensimmäinen joulu.Tässä kuvassa jouluvierailulla ja ikää kuusi viikkoa.

Meistä tuli onnelliset isovanhemmat

Viime viikon torstaina poikani soitti minulle aamulla ja kertoi, että ovat lähdössä vaimonsa kanssa  synnytyslaitokselle. Minä tietenkin olin aivan innoissani ja onnesta mykkyrällä. Vihdoinkin odotus olisi kohta ohi ja uusi perheenjäsen tulossa maailmaan. Onneen sekoittui myös samalla huoli siitä, että toivottavasti kaikki menisi hyvin ja lapsi olisi terve. Illalla kahdeksan jälkeen poikani sitten viimein soitti ja ilmoitti ilosta ja onnesta uhkuen, että terve poika oli syntynyt ja kaikki (ensisynnyttäjän) huomioon ottaen mennyt hyvin. Voi sitä onnen ja ilon määrää. Lapsi on meidän ensimmäinen lapsenlapsemme ja kauan ja hartaasti odotettu. Lauantaina sitten ajoimme mieheni, nuorimman poikani ja hänen vaimonsa kanssa uutta tulokasta katsomaan TYKS:siin. Suloinen pieni miehenalku ja muistutti kovasti isäänsä.

 Isin sylissä.

Tummaa tukkaa on runsaasti.

Juhla arjen keskellä

Arkisen aherruksen keskellä on välillä aina todella mieluisia ja merkityksellisiä juhlia. Olimme eilen mieheni kanssa nuorimman poikamme juhlatilaisuudessa Helsingin Otaniemessä hänen valmistuttuaan diplomi- insinööriksi.  Monen vuoden urakka on hänen osaltaan ohi ja vakituinen työpaikkakin jo hankittuna opiskelujen ohessa. Lämmin onnittelu vielä kerran Mikko, jos satut tämän lukemaan.

Tässä muutama kuva tilaisuudesta.

 Dekaanin puhe valmistuneille.

 Retuperän VPK hauskutti yleisöä pitkään.

 

 

 Itse juhlakalu nuorikkoineen.

Kahvit nautimme tilaisuuden lopussa upean mansikkakakun kera ja illan päätteeksi kävimme vielä ravintolassa syömässä ja nauttimassa toistemme seurasta. Ikimuistoinen ja hieno ilta.

Elämäni onnenhetkiä

Minusta on tullut kaksinkertainen, erittäin onnellinen ja ylpeä anoppi , sillä kaksi pojistani meni naimisiin tänä vuonna. Nuorin poikani vihittiin helmikuussa ja esikoiseni heinäkuussa.

 Voit halutessasi klikata kuvan suuremmaksi.

Kuva otettu Suomen Joutsenella