Istutuspöytä

Istutuspöytä on nyt valmis. Tai......työkaluja varten tulevat koukut vielä puuttuvat. Valmistumista hieman hidasti vesivanerin sahausta varten tarvittavan  pyörösahanterän metsästys. Terä löytyi onneksi lopulta Lahdesta.

Istutuspöydässä on kivasti tilaa taimien ruukuttamista varten ja pöytätason reunat estävät mullan valumisen lattialle.

Alahyllylle saa kivasti mahtumaan tyhjiä taimiruukkuja, josta ne ovat helposti saatavilla. Pöydässä on myös pieni ylätaso, johon saa laitettua jotain pientä tarpeellista.

Muutamat mehitähdet pääsivät jo kasvihyllykölle.

 

 

 

Pieni kahvittelupöytä hakee vielä hieman paikkaansa.

Kasvihuone sai myös kynttelikön.

 

  

 Amppelit odottavat valmiina.

Syntymäpäivillä

Viime sunnuntaina olimme pikkuneidin 2-vuotis synttäreillä, jonne oli saapunut runsaasti juhlijoita.  Neiti oli aidon ihastunut kaikista saamistaan lahjoista ja availi pakettejaan silmät onnesta hehkuen. Tässä pieni päivänsankari odottamassa synttärikakun kynttilöiden puhaltamista.

Krookukset

Krookukset ovat nyt kukkineet pihallamme harvinaisen pitkään viileistä säistä johtuen. Siis jotain hyvää sentään kylmyydestä.

Pidän kovasti näiden kahden yhdistelmästä.

Hyvää sunnuntain jatkoa teille blogiystävät.

Saha on laulanut.

Kasvihuonekausi on kohta edessä ja niinpä mieheni aloitti viikonloppuna tekemään minulle sinne kasvihyllykköä ja istutuspöytää. Istutuspöytä mitoitettiin minulle sopivaksi, eli sopivan korkuiseksi ja levyiseksi työskennellä. Olin mieheni apuna puutavaraa sahattaessa, joten onneksi voin olla edes vähän hänelle avuksi. Kumpikaan töistä ei ole vielä valmis, mutta kokonaisuuden voi jo hyvin hahmottaa.

Halusin hyllyköstä tarpeeksi ison, jotta siihen mahtuu kunnolla kasveja kasvamaan, mutta toiveena oli myös se, että tietty keveys silti säilyisi. Minusta mieheni onnistui tässä hyvin. 

Ylin hylly on latiasta mitattuna 170 cm ja hyllyjen leveys 70 cm. Ylin hylly on 25 cm syvä ja seuraavat 10 cm:n porrastuksella.

Puutavara oli osin valmiiksi pohjamaalattu, mutta maalattavaa riittää silti.

Istutuspöydän korkeudeksi tuli kaikkineen 140 cm ja leveys on 104 cm. Syvyydeksi tuli 65 cm ja pöytätaso on 84 cm korkeudella. Tason alle tulee vielä hylly ja  itse työtaso tulee vesivanerista.

Pihalla

Nyt on pihatyöt sitten aloitettu oikein voimallisesti. Olen siistinyt kukkapenkkejä, leikannut ja muotoillut havuja, haravoinut ja polttanut viimeisiä puiden kaadosta tulleita risuja ja roskia, kulottanut ojanpenkkoja ja ollut mieheni apuna asentamassa kasvihuoneen räystäsaluslautoja. Pian  pitäisi aloittaa kompostimullan seulonta ja kärräys kukkapenkkeihin. Kasvihuoneen sisustaminenkin on vielä edessä. Miksi keväällä aina tuntuukin, että kaikki työt räjähtävät käsiin yhtä aikaa ja tunnen olevani, kuin päätön kana sinkoilemassa paikasta toiseen. Työt kasautuivat myös kevätflunssan takia, joka oli onneksi melko lievä. Halusin sen pysyvänkin lievänä, joten maltoin mieleni ja parantelin flunssaa lepäämällä kunnolla.

Pihalla ei vielä kummoisia kasvun ihmeitä ole tapahtunut. Muutama krookus on aloittanut kukintansa, mutta osa on vielä vaiheessa.

Tulppaanit ovat myös vielä alkutekijöissään, mutta avanneet sentään jo lehtitötterönsä. Kukintaa saa odottaa vielä melkoisen tovin. 

Laventeli näyttäisi selvinneen taas kerran talvesta. Kuvassa se näyttää vielä kovin surkealta, mutta latvoja leikellessäni näyttivät varret olevan elossa. Laventelia kasvaa pihalla useammassa eri paikassa ja nähtäväksi jää ovatko kaikki selvinneet talvesta.

Nyt saivat koivut lähteä.

Pääsiäisalusviikolla oli pihaltamme kahden ison koivun vuoro lähteä. Samassa rytäkässä kaadoimme myös ison kaksihaaraisen saarnivaahteran ja puolilahon pihlajan pellon laidalta. Saarnivaahterasta en olisi millään halunnut luopua, mutta lähellä sitä kasvaneet marjapensaat alkoivat yksi toisensa jälkeen kärsiä sen läheisyydestä ja kuivattaa versojaan, sillä puun isot juuret soluttautuivat niiden juurialueelle ryöstäen pensailta veden ja ravinteet. Eipä siinä sitten ollut paljon vaihtoehtoja asian suhteen.

Kuvassa olevat kaksi vasemmanpuoleista koivua siis kaadettiin ja oikeanpuoleinen koivu saa ainakin toistaiseksi jäädä jatkamaan kasvuaan. Pitäähän pihalla yksi kotikoivu sentään olla.

 Kuten kuvasta näkee lunta on vielä runsaasti pihalla puunkadon aikaan.

Oksia koivuista tuli paljon ja karsinnan jälkeen kannoimme risut läheiselle pellolle poltettavaksi.

Osa puista jo valmiina vietäväksi lateeseen kuivumaan.

 

Tässä vaiheessa näky on hieman sanoisinko......... lohduton.
 

Aiemmin kaadetun ison männynrungon mieheni sahasi samalla pätkiksi moottorisahalla ja pilkkoi samantien klapeiksi. Enää pala runkoa ja oksat ovat jäljellä.

Kahden koivun, männyn, pihlajan ja ison saarnivaahteran oksien raahaaminen pellolle poltettavaksi kysyi yllättävän paljon voimia. Ainakin minulta. Onneksi on tullut käytyä hyvin säännöllisesti punttisalilla ja siitä oli kyllä nyt ehdottomasti apua.

Kanto muistuttamassa kaadetusta männystä, jossa oli muuten 79 vuosirengasta.

 Tässä saarnivaahtera vielä pystyssä.

Pidin sen habituksesta kovasti.