Talven kauneutta

Nyt täällä Etelä-Suomessakin on saanut nauttia aivan huikaisevan kauniista talvisista maisemista ja ihanasta tammikuisesta auringonpaisteesta.

Lenkillä käydessä lumihuntuun kaikkialla verhoutuneet lehti- ja havupuiden oksat ja niihin osuvan auringonpaisteen aikaan saamat sadat tuikkivat pienet timantit ja puhtaana levittäytyvä valkoinen hanki ovat silmiä hivelevä näky. Voi vain huokailla kuinka upea talvinen maisema onkaan parhaimmillaan.

Mukavaa, rentouttavaa ja auringonpaisteista viikonloppua kaikille.

Lämpimän punainen ritarinkukka

Nyt kun luonto ulkona on melko väritön, antaa punakukkainen amaryllis kivasti energiaa ja väriä olemassaolollaan sisätiloihin.

Tämän kukan sain miniältäni toissa jouluna lahjaksi. Kesäksi kätkin kukkineen sipulin kukkapenkkiin keräämään kasvuvoimaa uutta kukintaa silmällä pitäen. Syksyllä ilmojen kylmetessä kaivoin sipulin esiin ja vein sen autotallin suojaan.

Hyvissä ajoin ennen joulua toin sipulin huoneenlämpöön ja päätin kokeilla kukitusta ilman multaa. Ensiksi puhdistin sipulin juuret puhtaiksi mullasta juoksevan veden alla ja samalla poistin myös täysin kuolleet ja mustuneet juurenosat.

Minulla oli kaapin perällä sopivasti vanha hyasinttilasi. Asetin sipulin siihen ja vettä sen verran, että ainoastaan sipulin juurien kärjet olivat kosketuksissa veteen. Hämmästyin miten nopeasti juuret alkoivat venyä pituutta. Pari kertaan jouduinkin niitä hieman katkomaan, jotta ne edes jotenkin mahtuisivat lasiin.Toivoin kukinnan ajoittuvan jouluksi. Alussa hyvin hidas ja tuskastuttavan kauan kestävä varren ja kukkanuppujen kehittyminen antoi viitteitä siitä, ettei toiveeni tulisi ehkä toteutumaan. No eipä tämän hetkinenkään kukinta-aika ole lainkaan hassumpi.

Jos kasvu alkuun olikin hyvin hidasta, niin nyt kukkavarressa löytyy pituutta. Jouduinkin laittamaan kukan laseineen isompaan, kartionmuotoiseen lasimaljakkoon, jotta se pysyisi edes jotenkin pystyssä.

Kunhan kaikki nuput ovat auenneet katkaisen kukkavarren ja se saa jatkaa kukintaansa maljakossa leikkokukkana.

Ilman multaa kasvatus tuli osaltani nyt siis testatuksi. Ainoaksi huonoksi puoleksi osoittautui lopulta ainoastaan tuo varren venyminen aivan suhteettoman pitkäksi.

Ulkona on ihanan talvista. Nautitaan siis siitä ja päivä päivältä lähestyvästä keväästä.

Jalokärhöt

Kuten teistä niin moni varmaan tietääkin ovat jalokärhöt olleet lähellä sydäntäni jo yli kaksikymmentä vuotta. Kasvatus on mielestäni todella mielenkiintoista. Välillä niiden kanssa onnistuu, välillä taas ei. Koskaan et voi tietää uuden kärhön hankkiessasi kuinka juuri se yksilö tulee puutarhassasi viihtymään. Tuleeko siitä kenties vain yhden kesän ilo, vai saatko nauttia siitä ja sen kukinnasta monia vuosia tai jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Molemmista edellä mainituista asioista minulla on vuosien varrella tullut kokemuksia. Usein olen sanonutkin, että vaikka tekisi mielestään kaiken  mahdollisen taatakseen kärhölle pitkän ja kukkarikkaan elämän, niin siltikin epäonnistumisia tulee aina välillä vastaan jossain vaiheessa ja ne kuuluvat asiaan.

Kasvatuksen osittaisesta vaativuudesta ja epäonnistumisista huolimatta jalokärhöt antavat puutarhurille todella paljon iloa ja kun kärhöt saamastaan hoidosta kiitollisina sitten aloittavat upean kukintansa unohtuu viimeistään siinä vaiheessa kaikki niiden eteen tehty vaivannäkö ja ne palkitsevat moninkertaisesti kasvattajansa. Lukemattomat ovat jo pelkästään ne kastelu- ja lannoituskerrat, muusta hoidosta puhumattakaan, jotka niiden eteen on tehty puutarhassamme, mutta mitäänhän ei saa ilman, ettei sen eteen joutuisi myös tekemään enemmän tai vähemmän työtä.

Ohessa pieni animaatiopätkä viime kesältä.

Katsaus menneeseen vuoteen 2018

Tammikuun 22 päivänä näytti näin lumiselta ja kauniilta.

Helmi-maaliskuu oli käsitöiden tekoaikaa.

Pääsiäinen

Huhtikuussa pieni apulaiseni tomerana ja innoissaan mummin apuna istutuspuuhissa.

Huhtikuussa takapihan metsäsaarekkeen reunasta eli kasvihuoneen oikeasta sivustasta kaadettiin isoja kuusia uuden istutusalueen tieltä. Lunta oli vielä paikoin pihamaalla ja pellolla. Kuun lopussa oli tehtävänä  murtuneen muurikivireunuksen purkaminen ja oikaiseminen.

Toukokuussa vierailimme Paraisilla hakemassa vanhakantaisten daalioiden kasvattajalta joriinin juurakon ja saimme samalla ihastella upeita maisemia.

Sipulikukat aloittivat myös kukintansa.

Toukokuussa teimme myös mieheni ja nuorimmaisemme perheen kanssa lomamatkan Wieniin.

Alppiruusut kukkivat runsaasti ja näyttävästi kastelun ja lannoituksen ansiosta.

Maanpeitekasvien kukkiessa oli näky aivan ihana.

Hups….sitten ollaankin jo kesäkuussa.

Mieheni nikkaroi kaksi puukatosta ja minulle kolme kasvilaatikkoa. Havujen ympäröimä puinen puutarhaportti myös osin uusittiin. Kasvihuoneessa tomaatit venyttivät versojaan ja ensimmäisiä herkullisia kurkkuja päästiin jo maistelemaan.

Uusitulle entiselle allas-alueelle tein muurikivireunusta myötäillen laattakäytävän. Huvimajan kunnostus saatiin tehtyä myös loppuun ja kasvihuoneen vierustan pohjustustyöt puolestaan alkoivat.

Pionit ja ruusut kukkivat.

Heinäkuu on kasvien  kukinnan osalta meillä aina se paras kuukausi. Liljat....

perennat ja kesäkukat....

sekä jalokärhöt kukkivat kilpaa toistensa kanssa.

Elokuu ja daaliat joista osa aukaisi kukkansa jo heinäkuussa, sekä mummin ihana pieni apulainen.

Jaloangervot jaksoivat kukkia ennätysmäisen kuumasta kesästä ja kastelemattomuudesta huolimatta aika kivasti.

Asterit, malvikit, syysleimut ja kärhöt. Lankuilla kehystetty istutusalue valmiina ja sen mullalla täyttö ja reuna-alueiden hiekoitus on alkanut kuvassa oikealla alhaalla.

Syyskuu ja lomamatkamme Kreetalle vanhimman poikamme perheen kanssa.

Lomamatkan jälkeiset syksyn istutustyöt aloitettu. Muutamat kukkasipulipussitkin hankittuna.

Lokakuun ruskaa.

Marraskuista tunnelmaa.

Joulukuu.... mihin se vuosi 2018 oikein katosi niin valtavan nopeasti.

Mukavaa alkanutta viikonloppua. Toivottavasti jaksoit mukana postauksen loppuun saakka.