Translate

tiistai 31. tammikuuta 2023

Talvilomalla Vuokatissa



 Runsaan viikon kestänyt mukava synttäri-ja aktiiviloma Sotkamossa on takanapäin. Säät olivat suosiolliset ja aktiviteetteja riitti ihan jokaiselle päivälle. Majoituspaikkamme rivitaloneliö oli uudehko, erittäin siisti ja täysin varusteltu sisältäen tarvittavat kodinkoneet ja lisäksi tilavan kuivauskaapin kenkien ja ulkovaatteiden kuivatukseen. Päivän päätteeksi oli kiva päästä myös asunnossa olevaan saunaan.

 Takapihalta pääsi suoraan loistavasti hoidetuille hiihtoladuille, joissa voi hiihtää sekä perinteistä että vapaahiihtoa. Laskettelurinteet ja kauppa olivat myös ihan vieressä, eli kävelymatkan päässä. Keskimmäinen poikamme perheineen oli mukana lomallamme. He viettivät päivät pääasiassa laskettelurinteessä. Perheen viisivuotiaskin laski hyvin taidokkaasti ja kaatumatta läpi niin sinisiä, kuin punaisiakin laskettelurinteitä. 


Heikkilän majalta avautuva näkymä järvelle.

Mieheni kanssa kävimme sivakoimassa pääasiassa perinteisillä hiihtoladuilla. Ensimmäisenä lomapäivänä hiihdimme noin kahdeksan kilometrin päässä olevalle Heikkilän majalle, jossa nautimme kahvit ja kuumat mehut. Majalta takaisin tullessamme latu kulki hyvin laskuvoittoisesti takaisin kohti hiihtokeskusta. Melkoisen vauhdikkaat ja mäkiset sekä entuudestaan tuntemattomat hiihtoladut kieltämättä hieman hirvittivät tällaista tasaisen maan kasvattia. Jyrkimmistä rinteistä tulinkin auraten alas, koska koetin noudattaa fysioterapiltani saamani ohjetta olla varovainen vasemman polveni kanssa. Polvi on kyllä kuntoutunut jo hyvin Bakerin kystasta, mutta kaatumisen suhteen piti olla varovainen.


Heikkilän maja

Toisena lomapäivänä kävimme mieheni kanssa lumikenkäilemässä Eino Leinon seitsemän kilometrin mittaisen patikointireitin. Reitti oli suurelta osalta määränpäähän lähes pelkkää nousua. Takaisin tulo oli jo sitten enemmän laskuvoittoista. Osin hyvin vaativaa, koska reitillä oli jyrkimmissä kohdissa rinnettä lumisia, kapeita ja osin jäisiä portaita, joita pitkin lumikengät jalassa laskeutuessa sai olla kyllä sananmukaisesti ihan kieli keskellä suuta. Onneksi portaiden vieressä oli kaiteet joista voi ottaa tukea.


Lumikenkärinne

Kolmantena päivänä lähdimme läheiseen Katinkullan kylpylään rentouttamaan kipeitä lihaksiamme erilaisissa hierovissa porekylvyissä sekä testasimme vuoroin luola,- höyry- ja perussaunaa. Kävimme lisäksi kylpylän ulkopihalla sijaitsevan savusaunan ihanan pehmeissä löylyissä ja uskaltauduin jopa elämäni ensimmäisen kerran käymään savusaunan vieressä olevassa avannossa. Avantoon menin saunan ja avannon vieressä olleen lämmitetyn kylpytynnyrin kautta. Kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvin positiivinen ja olotila avannosta noustessa oli todella huikea. Kävinkin lopulta kastautumassa avannossa kolmeen eri otteeseen.


Kylpylästä suuntasimme vielä viihtyisään Vanhan Aseman vohvelikahvilaan. 



Neljäntenä loma- ja syntymäpäivänäni mieheni ilahdutti meitä kaikkia kotileipomo ja pitopalvelu Herkkusuusta etukäteen tilaamallaan kakulla. Mieheni oli nähnyt melkoisesti vaivaa, sillä erittäin herkullinen ja maittava kakku piti aamulla hakea 20 kilometrin päästä majapaikastamme. Kaikki kolme poikaamme perheineen olivat lisäksi varanneet minulle ja miehelleni lahjaksi hemmotteluloman Hotel Spa Resort Järvisydämestä haluamaamme ajankohtaan. Mieheni synttärit näet ovat vain kolme päivää myöhemmin kuin omani.

Pitihän minunkin kokeilla kelkalla ajoa.

 Aamupalan ja kakkukahvittelun jälkeen vuokrasimme rivitalon lähellä olevasta moottorikelkkaliikkeestä moottorikelkan poikani suunnistaessa viisivuotiaan kanssa laskettelumäkeen. Ajoimme tarkoin merkattua moottorikelkkareittiä Heikkilän hiihtomajalle nauttimaan jälleen leivoskahvit.

Perjantaina oli vuorossa taas sama kuudentoista kilometrin hiihto Heikkilän majalle. Takaisin palasimme kuitenkin tällä kertaa samaa reittiä jota pitkin olimme majalle tulleetkin.

Lauantaina kiinnitimme taas lumikengat jalkoihimme ja nousimme ensin lomamme aikana vain viikonloppuisin auki olevalle kahvila Vaaran Tuvalle, jossa joimme päiväkahvit ja söimme herkulliset "Vaaran munkit". Miniämme poikkesi viisivuotiaansa kanssa rinteestä myös kahvittelemaan ja mehulle kanssamme poikani ollessa hoitovuorossa nuorimman, puolitoista vuotiaan kanssa rivarilla. Tuvalta  jatkoimme kaksin vielä reittiä pitkin kohti Keimanvaaraa, joka olikin päivämme kääntöpiste josta kenkäilimme sitten samaa reittiä takaisin meitä odottamassa olevan saunan lämpöön.


Tykkylumisia maisemia lumikenkäreitin varrelta.


Keimanvaaran nousua.

Sotkamon loma sisälsi paljon aktiivista liikuntaa ja vastapainoksi myös mukavia yhteisiä ja ikimuistoisia rentoutumishetkiä. Automatka kohteeseen ja takaisin kului myös, paluumatkan pientä lumen tupruttelua lukuun ottamatta, tosi hyvässä säässä.




lauantai 21. tammikuuta 2023

Aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa



Eilen aurinko paistoi taas pitkästä aikaa. Maisema läheisille pelloille oli kaunis ja ikuistamisen arvoinen.


Omenapuut ovat taas huurteisen lumen verhoamat.






 Aamulla auringon noustessa metsäsaarekkeen takaa.

Vuoden 2022 villasukkasaldo


 

Kertut

Viime vuoden sukkasaldo ei ollut kovin runsas, mutta jotain sentään sain neulottua niin pieniin, kuin hieman isompiikin jalkoihin.


Vemmelsääri-sukkia tuli kudottua  eniten.





               



Erilaisia neulekuvioita yhdisteltyinä, sekä ristiin vahvistettu kantapää.


Tähänkään sukkaan minulla ei ollut mitään varsinaista sukkamallia.



Varioidut kissasukat.


Näissä ohuesta langasta neulotuissa sukissa on netistä löytynyt kettukuvio.


Netistä löytynyt pandakuviomalli tämäkin.


Kettusukat


Loppuun pari kuvaa tämän vuoden puolella tekemistäni villasukista. Malli on "Villit vantuut & vallattomat villasukat" kirjasta napattu vanttuiden ohjeen bambikuvio. Näistä tuli hyvin mieleiset ja kuvion osalta helposti sukiksi toteutettavat. 


perjantai 20. tammikuuta 2023

Talvi tuli takaisin



Eipä ihme että sanotaan Suomen ilmaston olevan hyvin vaihteleva. Eilen aamulla herätessä oli edellisen päivän lumeton maisema muuttunut täysin erilaiseksi. Lunta oli satanut ainakin viisitoista senttiä ja puut ja pensaat olivat kauttaaltaan kauniin lumikuorrutteen peitossa.



Kuvat on otettu aamulla yläkerran ikkunasta etupihalle päin.
               


Lumitöitä saikin sitten tehdä ihan olan takaa. Lumi alkoi töitä tehdessä mennä hiljalleen nuoskaiseksi ja raskaaksi. Eilen ei muuta liikuntaa sitten tarvittukaan, sillä pihan kolaamiseen kului minulta ja siipaltani kaikkineen kaksi tuntia.

Onneksi meillä on paljon paikkoja, jonne lumen saa suht' hyvin kolattua.

Autokin oli hautautunut osin lumeen. Osa lumesta oli tippunut jo alas auton ympärille mojovaksi kasaksi.


torstai 19. tammikuuta 2023

Menneen kesän kohokohtia 3





Menneen kesän mökkiloma oli hyvin odotettu ja kaivattu.



Kalla on mielestäni aivan mainio mukulakukka. Kalla kukki pitkään ja uusia torvimaisia kukkia puhkesi tasaisesti pitkin kesää. Kallan kasvuvaatimuksista on lähes täysin toisistaan eriäviä ohjeita. Toisissa ohjeissa kasvin sanotaan vaativan paljon kosteutta ja toisissa taas kehotetaan kastelemaan todella vähän ja istuttamaan mukulat vähäravinteiseen multaan. En osaa sanoa kumpi tapa on oikea. Omiani kuitenkin kastelin ja lannoitin melko säännöllisesti.



Daaliat, nuo loppukesän niin upeat kaunottaret. 


Syysleimut kukkivat eri penkeissä vähän ympäri puutarhaa.


Loppukesän kukintaa.

 
Pallohortensia 'Annabelle' kukki valtavin, suurin pallokukin. Ihana kasvi.


Takapihan lankkupenkin pinkki lilja. Toivon tämän selviävän hyvin talvesta.

keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Menneen kesän kohokohtia 2



Jaloangervoille viime kesän kuivuus ja helle oli selvästi haittaava asia. Lajikkeesta sekä hieman myös paikasta riippuen niiden kukinta olikin nopeasti ohi. 


Värililjat säästyivät aika hyvin liljakukoilta. Olisiko siihen kenties auttanut niiden ylle runsaasti ripottelemani valkosipulijauhe.


Ruusuillekin viime kesä oli ehkä hieman liian helteinen. Kastelija ainakin oli lujilla.


Päivänliljat 'Crown Fire', Pink Damask, 'Kwanso' ja 'Stella d' Oro'. 

Jalo-, viini- ja mantsuriankärhöjen kukinta oli runsas, mutta monen pihamme kärhön kukinta ei yltänyt parhaimpaansa. Taisi kärhökaunottarillekin pitkäjaksoiset helteet olla  kuten kasvattajalleenkin myös liikaa.



 Monet kesä- ja ruukkukukat sitävastoin porskuttivat ja nauttivat lämmöstä ja auringosta.


Kelloköynnökset ja kesädaaliat kukkivat todella runsaasti ja niistä oli iloa pitkälle syksyyn.

tiistai 17. tammikuuta 2023

Menneen kesän kohokohtia




Nyt, kun tammikuu on valitettavasti näyttänyt ikävämmät kasvonsa ja ulkona on hyvin harmaata ja valotonta lumen sulattua lähes kokonaan runsaiden vesisateiden johdosta, mieli tahtoo väkisinkin palata kesän lämpöön ja aurinkoon. Tässä kollaaseja viime kesältä 2022.


Alppiruusujen kukinta on aina meillä kevään yksi odotetuimmista tapahtumista samoin.....

kuin pionien kukintakin.




Kääpiömantelin, omenapuun, magnolian ja isotuomipihlajan kukinta on melko nopeasti ohi ja siksi siitä onkin syytä ottaa kaikki ilo irti.

Patjarikon, hopeahärkin ja maksaruohon kukinta tuo kivaa väriä alkukesän päiviin. 

Lisää kesästä laadittuja kollaasikuvia tulossa vielä jatkossa.