Aina sanotaan, että pioneille tulee antaa kasvurauha, eivätkä ne pidä jakamisesta eikä siirtelystä. Ajankohdalla lienee myös oma merkityksensä ja syksyä suositellaan näihin puuhiin.
Joka tapauksessa minä jouduin siirttämään omat pionini kukkapenkin etureunasta keskemmälle penkkiä viime viikonloppuna.
Aikoinaan pihaa laittaessamme pionit istutettiin kapeaan, leveydeltään noin 60 senttiseen, pitkähköön penkkiin, johon ei muita kasveja tullutkaan. Ajan myötä penkkiä sitten suurennettiin huomattavasti leveämmäksi ja suuremmaksi ja muodosta tehtiin kolmiomainen.
Alla kuvat penkistä kesäkuun alussa.
Penkkiä katsotaan pihan molemmilta puolin, joten keskellä tulisi olla korkeimmat kasvit ja matalammat portaittain kohti penkin reunaa. Näinhän meillä ei ole tähän asti ollut ja nyt asiaan sitten tuli parannus.
Siirron yhteydessä pionista katkesi väkisinkin isoja ja paksuja juurakon pätkiä, vaikka yritin saada paakun maasta mahdollisimman isokokoisena ja ehjänä. Nyt hieman jännittää miten toistakymmentä vuotta vanhoille pioneilleni käy, vai käykö kuinkaan. Se jää nähtäväksi.
Pionit ennen siirtoa.
Siirrettäviä oli kolme kappaletta.
Varret valmiiksi katkottuna helpottamaan siirtoa.
Lisäsin pohjamaahan hieman kompostia, kalkkia ja kourallisen PK- lannosta ja sekoitin hyvin. Sitten istutin kasvit uudelle paikalleen. Istutuksessa on hyvin tärkeää, että pioni tulee oikeaan syvyyteen. Silmujen päälle saa tulla multaa vain 3-5 senttiä muuten pioni juroo, eikä kuki. Lopuksi kastelin juurakot perusteellisesti. Kastelu auttaa parhaiten myös mullan tiivistämisessä kasvin ympärille.