Translate

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Gladiolukset

Gladiolukset ovat näyttäviä  ja kestäviä kukkia ja siitä kiitollisia, että ne aukaisevat kukkansa hyvin vielä maljakossakin. Olen haalinut juurakoita sekä suomesta, että lomamatkalta Madeiralta.

Tänä kesänä olen saanut odottaa tavallista kauemmin gladiolusten kukintaa ja osa onkin vielä tiiviisti kukat supussa. Odottavat varmaan edes hieman enemmän lämpöä ja aurinkoa. Olenkin tuonut kukkia sisälle sitä mukaa, kun ne ovat aukaisseet nuppujaan. Kasvupaikkana gladioluksilla on kasvimaalla olevat viljelylaatikot.



 










 Tänään sisälle sateelta pelastamani keltaiset gladiolukset. Väri ei ole ihan mieleiseni, mutta piristää kyllä sateista päivää kummasti. Mukana on myös keltaista syyshohdekukkaa.



 Vasemmanpuoleinen gladiolus on yksi suosikeistani.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Viikonloppu Riikassa

Vietimme pidennetyn viikonlopun Riikassa mieheni kanssa ja olin todella positiivisesti yllättynyt kaupungin toinen toistaan upeammista, kauniista ja historiallisista rakennuksista, kirkoista, museoista ja puistoista. Ruokapaikat ja kahvilat olivat tunnelmallisia ja ruoka todella maittavaa ja hyvää. Kaupungin siisteys myös yllätti positiivisesti. Englanninkielellä asiointi sujui hyvin ja iloisen hymyn sai palkaksi jo siitä, että lausui kiitoksensa Latviaksi, eli paldiens.


Riian art noveau rakennukset ovat ainutlaatuista arkkitehtuuria.








 


Hienoja yksityiskohtia












Mustapäiden talo


"Stalinin hammas"


Tuomiokirkko


Euroopan suurimmat urut sijaitsevat tuomiokirkossa



Riikan kadunvarsilla oli myynnissä mitä ihanampia kukkakimppuja ja asetelmia. Riikalaiset vievätkin kuulemma aina vieraisille mennessään tuliaisiksi kukkia.
    


















keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Daaliat

Tämä kesä ei ole ollut paras mahdollinen daalioille ja turha edes mainita miksi. Aurinkoa ja lämpöä rakastavat Joriinit eli syyshehkut ovat juroneet ja osoittaneet mieltään viileän ja sateisen kesän johdosta ainakin meidän pihallamme. Minulla on todella vanhaa kantaa oleva tummanpunainen daalia ja olen odottanut jännityksellä ehtisikö se edes kukkia ennen ensimmäisiä yöpakkasia. Eipä taida, tasan kaksi kukkaa on vasta auenneena.




Turun tori on myös vanhaa kantaa oleva kestävä daalia jonka sain vaihdossa vanhakantaisia lajeja keräävältä harrastajalta. 

 



Valkoinen kaktusdaalia
Kaksi alimmaista daaliaa ovat uudempaa lajiketta ja siksi lyhytikäisiä.




                                                  

tiistai 18. syyskuuta 2012

Syntynyt väärään maahan

Kuinka lyhyt meidän kesämme ja kasvukautemme onkaan puutarhan suhteen.Varsinkin tällaisen kesän jälkeen, kuin mennyt kesä on ollut, huomaa havahtuvansa kerran jos toisenkin ajatukseen, että olenko syntynyt väärään maahan. Huolimatta siitä miten ihana suomen kesä voi parhaimmillaan olla, tosiasiahan on kuitenkin, että omaamme hyvin lyhyen suven. Tuntuu, että vasta ihan äskettäin touhusin kevättöiden kimpussa, istutin, muokkasin, kastelin ja lannoitin puutarhaani ja hups, äkkiä huomaan olevani syksyssä. Aina ulkomailla lomaillessani harmittelen tätä samaa asiaa ja huokaisen mielessäni ja joskus ääneenkin, että olisipa meidänkin kesämme enemmän kuin viralliset kolme enemmän tai vähemmän lämpöistä, tuulista ja sateista kuukautta.

Työmatkalla Marseillessa oleva mieheni soitti varhain aamulla ja kertoi istuvansa aamupalalla hotellin terassilla pitkälti kahdenkymmenen asteen lämmössä ja totesi sarkastisesti, että tähän voisi jopa tottua. Minä ainakin tiedän ilman sarkasmin häivääkään, että ottaisin ilolla vastaan pitemmän suven. Ulkomaillako asuen? No tuskin sentään.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Nyt se sitten tapahtui

Mietin hyvin pitkään siirtymistä Vuodatuksesta Bloggeriin ja nyt sitten lopulta sain sen tehtyä. Varmaan tässä menee jonkin aikaa totutteluun, perehtymiseen ja tutustumiseen mitä kaikkia ominaisuuksia on tarjolla.

torstai 13. syyskuuta 2012

Allu on poissa.


Naapurissamme asusti aivan ihastuttava koirapersoona Alfred eli Allu. Allu rakasti yli kaiken palloja ja palloleikkejä ja ystävyytemme olikin jollain tapaa sinetöity, kun naapuriin kerran saapastellessani koira tuli  uteliaana minua tervehtimään ja kohta jo  palloa suussaan kantaen eteeni sen näköisenä, että leikitäänhän. Ja mehän leikimme silloin ja monet, monet kerrat sen jälkeen. Minä heittelin Allulle palloa ja se juoksi hakemaan sitä minulle takaisn aina yhtä riemuissaan. Alfred oli siitä poikkeuksellinen yksilö, että toisin kuin useimmat lajitoverinsa, se piti kovasti vedestä ja vesisuihkuun syöksymisestä. Missä vaan joku liikkui vesiletkun kanssa sinne ryntäsi Allu. Naapurit kertoivat, että koira myös saunoi mielellään ja istui kuulemma sangen tyytyväisenä lauteilla.

Allu kunnostautui lyhyen elämän huomioon ottaen monella tapaa esim. syömällä myrkyllisen rupisammakon ja ainakin yhden tennispallon. Molemmista uroteoista seurasi eläinlääkärillä käynti. Kaikkinensa Allu oli eloisa,kiltti ja kaikesta uudesta ja oudosta sangen kiinnostunut. Niinpä sokki oli melkoinen, kun naapuri heinäkuun loppupuolella tuli kertomaan käärmeen pistäneen (mitä ilmeisemmin) koiraa ja elvytyksestä huolimatta ja lääkärin ehtimättä paikalle, menehtynyt. Suru oli suuri isäntäperheessä ja meillä täällä naapurissa. Pieni vipeltäjä ja kaikkien lemmikki oli poissa.



Allu pihassamme vierailulla.



Allu kaivoi usein vimmatusti pihallamme olleita myyräkasoja ja hääti näin monta kutsumatonta vierasta puutarhastamme.

 

tiistai 11. syyskuuta 2012

Pionien siirto


Aina sanotaan, että pioneille tulee antaa kasvurauha, eivätkä ne pidä jakamisesta eikä siirtelystä. Ajankohdalla  lienee myös oma merkityksensä ja  syksyä suositellaan näihin puuhiin.

Joka tapauksessa minä jouduin siirttämään omat pionini kukkapenkin etureunasta keskemmälle penkkiä viime viikonloppuna.

Aikoinaan pihaa laittaessamme pionit istutettiin kapeaan, leveydeltään noin 60 senttiseen, pitkähköön penkkiin, johon ei  muita kasveja tullutkaan. Ajan myötä penkkiä sitten suurennettiin huomattavasti leveämmäksi ja suuremmaksi ja muodosta tehtiin kolmiomainen.


Alla kuvat penkistä kesäkuun alussa.







Penkkiä katsotaan pihan molemmilta puolin, joten keskellä tulisi olla korkeimmat kasvit ja matalammat portaittain kohti penkin reunaa. Näinhän meillä ei ole tähän asti ollut ja nyt asiaan sitten tuli parannus.

Siirron yhteydessä pionista katkesi väkisinkin isoja ja paksuja juurakon pätkiä, vaikka yritin saada paakun maasta mahdollisimman isokokoisena ja ehjänä. Nyt hieman jännittää miten toistakymmentä vuotta vanhoille pioneilleni käy, vai käykö kuinkaan. Se jää nähtäväksi.



Pionit ennen siirtoa.



Siirrettäviä oli kolme kappaletta.



Varret valmiiksi katkottuna helpottamaan siirtoa.



Lisäsin pohjamaahan hieman kompostia, kalkkia ja kourallisen PK- lannosta ja sekoitin hyvin. Sitten istutin kasvit uudelle paikalleen. Istutuksessa on hyvin tärkeää, että pioni tulee oikeaan syvyyteen. Silmujen päälle saa tulla multaa vain 3-5 senttiä muuten pioni juroo, eikä kuki. Lopuksi kastelin juurakot perusteellisesti. Kastelu auttaa parhaiten myös mullan tiivistämisessä kasvin ympärille.