Jaloangervot

Jaloangervot ovat aloittelemassa kukintaansa. Ne virkistyivät selvästi sadekuuroista, mutta olen myös kastellut niitä melko paljon.

Pidän jaloangervoista niiden kauneuden lisäksi siitä, että ne eivät leviä holtittomasti, eivätkä raivaa itselleen tilaa muilta kasvikumppaneiltaan. Ovat terveitä, eivätkä lakoa sateissa eikä tuulissa. Myöskään minkäänlaisia tuholaisia en ole niissä koskaan havainnut. Eli mainio kasvi kaikkineen.

Tarhajaloangervo’ Look at Me’ taitaa olla viimeisin hankkimani angervo. Se on melko matalakasvuinen ja sopii hyvin vaikka perennapenkin etureunaan.

                            

Lehdet ovat myös kauniin vihreät.

Ihana valkokukkainen ’Brautschleier’. Korkeutta sillä on noin 50- 70 cm ja kukat ovat hieman alaspäin nuokkuvat. 

.

Muistaakseni jaloangervo Silvery Pink.

  Tässä penkin kulmassa ovat taaimmaisena jaloangervot Ryby Red, niiden edessä Younigue Lilac ja ihan etummaisena Montgomery.

Osa jalokärhöistäkin on alkanut avata kukkiaan, mutta runsain kukinta on vielä edessä.

The President ja Niobe.

                                                                     ’Warsawska Nike’ 

Blogini jää nyt pienelle tauolle. Oikein mukavaa heinäkuun jatkoa kaikille.

Värililjat aloittivat

Värililjat ovat alkaneet avata kukkiaan. Tämä lohenpunainen alkoi kukintansa ensimmäisenä.

                             

Minulla on kahta keltakukkaista värililjaa. Tässä niistä kirkkaan keltainen lajike, joka....

kukkii havupuupenkissä.

Nämä kuvassa (yllä ja alla) olevat liljat ovat hieman tummemman keltaisia, vaikka sitä ei kuvasta juuri huomaa.

Nämä liljat kukkivat tienvarren päätypenkissä kallionauhus Desdemonan vieressä.

Tästä liljasta on vain yksi kukka avautunut.

Havupenkin sormustinkukkia. 

Tänään täällä meillä piti säätiedotuksen mukaan sataa lisää vettä. Tummia pilviä alkoikin hiljalleen kasautua taivaalle ja ehdin jo iloita varmasta sateesta. Kuinkas taas kävikään. Vettä tuli lopulta vain mittättömän vähän ja sillä ei kasvien kannalta ollut mitään merkitystä.

Mukavaa viikonloppua.

Ihana maariankello

Kylvin viime kesänä ihanaa, kaksivuotista maariankelloa. Luulin ihan ettei yksikään niistä taimettunut ja unohdinkin ne sitten tyystin. Kuvatessani harjaneilikoita silmäni sattuivat ihan sattumalta osumaan niiden taakse osittain piiloon jääneisiin valkokukkaisiin maariankelloihin.       

Lumivalkoiset kellokukat ovat mielestäni todella kauniita ja raikastivat iloisenkirjavia neilikoita.

Harjaneilikat kukkivat edelleen täyttä päätä ja niiden miellyttävä tuoksu osuu nenään ohi kulkiessa.

Sitten vielä etupihalle, jossa portaiden kahta puolta olevissa ruukuissa kesädaaliat kukkivat nyt hyvin runsaina.

Hopeavitja on myös kasvanut pituutta, yltäen ihan ruukun alaosaan.

Daalioiden yksittäinen kukka kestää tosi pitkään kauniina, ja kun kukkineen kukan sitten poistaa, on jo kohta toinen aukeamassa tilalle.

Olen jo useampana vuonna hankkinut daaliat samalta ulkomaalaiselta kesäkukkien kasvattajalta, ja aina kukinta on ollut yhtä runsasta ja pitkälle syksyyn kestävää.

Istuttaessani daaliat laitoin niille mullan sekaan pitkävaikutteista merilevä- kanankakkalannosta. Lisäksi olen kastellut daalioita myös punaisella, veteen sekoitettavalla kastelulannoitteella.

Kukkien värit ovat minulle hyvin mieluiset ja tanakat varret pitävät kukat hyvin pystyssä.

Yksittäisen kukan koko on melko suuri.

 Sitten vielä lopuksi iloiseen asiaan. Täällä satoi eilen vihdoin viimein vettä. Sademittarin mukaan 12 mm. Enemmänkin olisi saanut sataa, mutta hyvä näinkin.

Tuoksuherneet ja hortensiat

Omista, syksyllä kerätyistä siemenistä kylvetyt tuoksuherneet ovat kukkineet jo hyvän tovin.

Istutin ne melko myöhään keväällä takapihan portin kahta puolta oleviin kukkalaatikoihin kelloköynnösten kanssa samoin kuin viime vuonnakin. Ulos istutusta ne odottivat ensin kasvihuoneessa.

Yllä olevaan laatikkoon istutin lisäksi myös pari kesämalvikin taimea. Nekin omista viime syksyn siemenistä kerättyjä ja kasvatettuja.

Eipä ihme, että tuoksuherneet ovat hyvin suosittuja kesäkukkia, sillä onhan niiden ihana tuoksu lähes vailla vertaa ja kukkien väritkin ovat tosi kauniita ja hyvin toisiinsa sointuvia. Mitä enemmän kukkia kerää maljakkoon, sitä runsaammin ne kukkivat.

Esikasvatin kaikki tuoksuherneet melko aikaisin keväällä. Kukinnasta pääsee nauttimaan näin huomattavasti aikaisemmin, kuin suoraan maahan kylväessä.

Tuoksuherneiden taimia oli sen verran runsaasti, että niitä riitti useampaan paikkaan istutettavaksi.

Mietin taas kerran, että etenkin tällaisena hyvin helteisenä kesänä ruukkukukkia on ihan liikaa kasteltavina. Enpä näytä koskaan oppivan.

Lieneekö lämpö ja helteet saaneet aikaan sen, että normaalisti elo- lokakuussa kukkivista penkin viidestä syyshortensiasta kolme on aloittanut kukintansa takapihan pienemmässä lankkupenkissä.

Vasemmalla puolella kukkiva palavarakkaus.

                          

Käytävän toisella puolella olevassa isommassa lankkupenkissä myös 'Wims' Red' syyshortensia on nupuillaan.

 

Etupihan havupenkin 'Annabelle'kin on alkanut tehdä kukkapallojaan normaalia aikaisemmin. Kaikkineen hyvin merkillinen kesä.