Muurikivipenkin keltapäivänliljat ovat nyt aloittaneet kukintansa ja loistavat kuin aurinko, piristäen kummasti etenkin pilvisinä päivinä. 

Niiden taustalla vasemmalla jo aiemmin kukintansa aloittaneet kellokärhöt. 

Nämä luovat hyvin voimakkaan kontrastin keskenään.

Sitten katse yhteen lempikasviini, eli mooseksenpalavapensaaseen. Pidän tästä tosi paljon ja se on osoittautunut hyvin helpoksi ja kestäväksi perennaksi, joka kukkii lisäksi pitkään. Nuput itsessään ovat hyvin kauniit, kukkien väristä nyt puhumattakaan. Lehdet ovat kiiltävät ja väriltään syvän vihreät. 

Hopeatäpläpeippi sointuu kivasti mooseksenpalavapensaaseen. Pensaan oikealla puolella taustalla näkyy. syysleimuja ja värililjoja. Vasemmalla on daaliapuska.

 Huovilan kartanon taimimyynnistä aikoinaan ostettu lehtoängelmä kukkii tienvarren päätypenkissä  yhdessä Teresanruusun kanssa.

Kukkien väri on mielestäni lähes täydellinen.

Uusimaani rinteeseen istutetuista patjaharsoista kaksi kukkii jo hyvin kauniisti.   

Olen istuttanut patjaharsoja pari kertaa ennenkin, mutta aina talvi on ne vienyt. Nyt olen toiveikas, että rinteessä ne menestyisivät.

Kurjenmiekat ja päivänliljat jatkavat edelleen kukintaansa alapihan omenapuupenkissä.

Ketoneilikkakin pukeutui punaiseen asuunsa.

Ukkosta ja runsasta sadetta

 

Tänä aamuna heräsimme ukkosen jylinään ja sateeseen. Ukkonen, tosin jo vaimeampana, näyttää jylisevän edelleen alueemme yllä ja runsaita sadekuuroja on tullut pitkin päivää yksi toisensa jälkeen. Sateen hieman tauotessa ehdin napsia muutamia kuvia taka- ja etupihan kasveista.

Kasvihuoneen edustalla olevat ja omista siemenistä kylvetyt samettikukat ovat kooltaan jo melkoisia. Nuppujakin niistä löytyy, mutta eivät nämä säät ainakaan edesauta niiden aukeamista. Matalammassa lajikkeessa kukkia on jo muutamia auenneina.

Kuva niistä lähempää. 

Hankkijalta  kesäkuun alussa ostamani kaksi harmaa-ajuruohoa kukkii nyt kauniin värisin kukin ojanvarsipenkissä. 

                           

Nappasin kuvan myös ojanvarressa olevasta, todella vanhasta hurmehappomarjasta. Pyrin leikkaamaan sen joka toinen vuosi ihan alas, sillä en halua siitä isoa pensasta lähinnä pienimpien lastenlastemme vuoksi, sillä oksat ovat todella piikikkäitä ja tarttuvat ohi kulkiessa helposti vaatteisiin ja ihoon kiinni.

Niinhän siinä sitten kävi, kuten arvelinkin. 'Sarah Berndhardt' pionissa oli useita isoja nuppuja alkanut homehtua, kun aamulla niiden tilannetta kävin tarkemmin tutkailemassa.

 Ravistelin enimmät vedet kukista ja otin kuvat Sarahin yön aikana avaamista kahdesta kukasta sekä....

vierellä olevasta 'Karl Rosenfield'istä.

Etupihalla jalo- ja viinikärhöt ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvässä kasvussa. Viinikärhö 'Mme Julia Correvon' on kiivennyt salossaan olevia tukilankoja pitkin ylös hyvin tasapainoisesti ja kauniisti. Ei kestä enää kauan, kun se alkaa olla lähes nelimetrisen tolpan huipussa.

Sitten etupihan muurikivipenkkiin, jossa on Tommolan tilalta viime kesänä hankittu upealehtinen syyskimikki Actaea simplex 'Pink Spike', jonka niin toivon menestyvän puutarhassa pitkään.

Sitten jo aiemmin otettuja kuvia sinikukkaisista jaloritarinkannuksista, jotka ovat myös kukintavalmiudessa. Nähtäväksi jää tulevatko ne lakoamaan kovan sateen saattelemana kohti mullan pintaa. 

En kuitenkaan tapaa tukea ritareita mitenkään, jos huonosti käy ja ne lakoavat, niin sitten lakoavat. 

Loppuun vielä kuva mielestäni hyvin kauniista havualueen kääpiöpalsamipihdasta, kesäisen heleässä värissään.

Malttamatonta odotusta

Pionien kukat vain eivät ota auetakseen. Ihmekös tuo, kun joka välissä taivaan hanat ovat auenneet ja vettä on vihmonut taivaalta enemmän tai vähemmän. 

On toki aurinkokin aina välillä paistanut ja lämpötila kivunnut ihan mukaviin lukemiin, mutta ei varmaankaan pioneille tarpeeksi asti.

Etupihan kolmiopenkin kiinanpionit ovat sentään hieman jo raottamassa nuppujaan aivan kuin kuulostellen, joko kukat voisi vihdoin aukaista kokonaan.

Malttamattoman odottajan pitäisi kyllä varsin hyvin tietää, että kerrottukukkaiset pionit eivät pidä sateesta, ja kukat ränsistyvät tällöin nopeasti, joten hyvä vain, että nuput ovat pysyneet visusti kiinni. Mutta silti..... odottavan aika tuntuu niiiin pitkältä.

Onneksi olen saanut monessa blogissa ihailla omiani aikaisempien lajikkeiden kaunista kukintaa. Se lievittää kummasti malttamattoman odottajan tuskaa.

Pergolan verkkoseinämät valmiina

 

Nyt kaikki maalaamani pergolan raudoitusverkot ovat asennettuina paikoilleen.Verkkojen maalaaminen vei yllättävän paljon aikaa ja vesisateet hidastivat osaltaan myös maalausprojektia. Maalaus kuitenkin ehdottomasti kannatti ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Pergolan joka kulmaan tuli kahden puolen pystypilareita 50 cm leveät ja täyskorkeat verkot. Kaikkien verkkojen reunatueksi tuli lisäksi 16mm harjaterästanko. 

Pergolan takaosaan tuli täysleveä raudoitusverkko keskelle ja sen molemmille puolille 113 senttiä leveät verkonpalat. Verkkojen välissä tukea ja yhtenäisyyttä antamassa ovat myös paksut harjaterästangot.  

                        

Kulmassa olevat kapeat verkot antavat ihmeesti takaosan verkon kanssa hieman huonemaista tunnelmaa. Takaosan verkkoa verhoamaan tulee imukärhivilliviini. Lisäksi ainakin pariin kulmaukseen ajattelin istuttaa myös jotain muuta sopivaksi katsomaani köynnöstä.

Verkkoseinämät ovat siitä hyviä, että ne eivät peitä liikaa näkymää metsäsaarekkeeseen ja lähipelloille.

Aamupäivästä pergola on kivan varjoinen, ja illalla sinne paistaa lempeä ilta-aurinko. 

Vasemmanpuoleisessa kulmauksessa on kasvamassa kelloköynnöstä, joka on hitaasti, mutta varmasti kasvamassa verkkoa pitkin ylös.

                               

Köynnöksen lehdet saivat pahasti osumaa istutuksen jälkeen niin öisestä kylmyydestä, kuin  auringonpaisteesta, kun en karaissut taimia lainkaan. Istutin nimittäin ne suoraan autotallista tuotuina laatikkoon. Nyt lehdet ovat onneksi elpyneet taas täysin ennalleen.

                 

Kelloköynnöksen eteen istutin vielä siemenistä esikasvattamiani tuoksuherneitä. Niille pitää keksiä varmaan vielä jokin lisätuki. 

Yhdessä pergolan kulmauksessa metallipyörä jäänee tänä kesänä täysin ilman kesäkukkia. 

Vesikuuroja on tullut tänään taas runsaasti pitkin päivää, mutta aina kuurojen välissä auringon paistaessa, ilma tuntui todella hautovalta.

Kuunliljojen rehevyyttä

Kuunliljat, joista pidän todella paljon, ovat taas kerran kasvaneet isoiksi ja näyttäviksi pehkoiksi. 

Nämä kasvavat talomme kulmauksessa, yhdessä tuoksuköynnöskuusaman ja....

kirjoukonhatun kanssa. Kuvissa on  Hosta fortunei 'Minuteman' ja 'Fransee'

Lehtien valkoiset reunat antavat hyvän kontrastin syvänvihreäälle keskustalle.

Sitten siirrytään etupihalla olevaan penkkiin, jonka reunaa verhoaa kirjokuunlilja Hosta undulata mediovariegata. Taustalla kasvaa muun muassa jalopähkämöä, liljoja, riippahernepuu, sekä jalo- ja tarhaviinikärhöjä.

Oikealle penkin reunaa mentäessä reunassa on matalakasvuista Hosta 'Stiletto' jalokuunliljaa. 

Tonttimme rajalla taas kasvaa (vasemmassa reunassa) valkokukkainen komeasinikuunlilja Hosta sieboldiana 'Elegans' ja sinikuunliljaa 'Blue Angel'.

Sinikuunlilja 'Blue Angel' lähempää kuvattuna.

Pihaantuilotien vasemmalla puolella olevassa rajapenkissä kasvaa pääasiassa Hosta siepoldii raitakuunliljaa.

Kuunliljat ovat kaikkineen hyvin helppohoitoisia, kunhan kasvualusta ei ole liian kuiva. Meillä ne ovat viihtyneet osittain savensekaisessa mullassa aina loistavasti.

Puistoatsalea Adalmiina

Puistoatsalea 'Adalmiina aloitti atsaleoista kukintansa viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä. Se on mielestäni ehkä kaunein atsaleioistamme. Etenkin nuput ovat upean väriset.

Auringonvalo muuttaa kivasti kukkien ja lehtien väriä.

Tänään oli sateeton päivä ja sain vihdoin maalattua paviljongin viimeiset raudoitusverkot juuri sopivasti ennen illalla alkanutta sadetta. Lapsenlapsia on vieraillut kahden viimeisen viikon aikana luonamme ja puutarhatyöt ovat olleet sen aikaa lähes kokonaan tauolla.