Lovisan Wanhat talot - tapahtuma

 

Tänään olimme meille jo lähes perinteeksi tulleessa Lovisan Wanhat talot- tapahtumassa. Sää ei ollut tällä kertaa paras mahdollinen, sillä koko päivä oli pilvinen ja sumea. Lämpötila oli kuitenkin noin + 17 astetta ja ilma täysin tuuleton. Onneksi vettäkään ei satanut juuri lainkaan, joten se ei päässyt haittaamaan. 

                     

Tässäpä muutamia luvalla napsimiani kuvia kivoista ja persoonallisista kodeista. Wanhat talot- tapahtuma on kaksipäiväinen, eli taloihin voi tutustua sekä lauantaina että sunnuntaina. On todella hienoa, että asukkaat avaavat kotinsa ovet hyvin runsaalle kävijämäärälle. Osa heistä jopa ihan vuosittain. Jo nyt hyvin moni asukas toivotti lämpimästi tervetulleeksi kotiinsa myös ensi vuonna.

Tämän vuoden teemana oli ykstyiskohdat, joita näissä ihanissa wanhoissa taloissa riittää. 

                     

                                 

Aamulla parkkipaikkaa autolle hakiessamme, satuin kiinnittämään huomioni kadunvarressa olleeseen antiikkiliikkeeseen. Siellähän piti vielä päivän päätteeksi lähteä käymään. Kyllä kannatti, sillä löysin tämän ihanan englantilaistyylisen kukkaruukun aluslautasineen. Ruukku on melko suuri, joten siihen mahtuu isompikin kukka.

Torin laidan kirpputorilta onnistuin puolestaan löytämään vasemmanpuoleisen, lasisen kynttiläjalan. Se sopii kaveriksi lähes samanlaiselle, kuvassa oikealla olevalle kynttilänjalalle, joka on hyvin vanha ja alkuaan kai ollut isäni tädin perintöä.

Eilen olimme sitten juhlimassa pikkumiehen 5-vuotis synttäreitä ja samalla pääsimme nauttimaan herkullisista pöydän antimista. 

Daalioiden kukintaa

Daalioiden kukinta tuo aina loppukesän puutarhaan värikylläisyyttä ja silmäniloa. Vaikka syksyllä niiden penkistä nosto ja varastointi aina teettääkin melkoisesti työtä, niin viimeistään daalioiden kukkiessa muistaa miksi se todella kannattaa. 

Paraislaiselta, vanhakantaisten daalioiden kasvattajalta saatu 'Turun tori' on mielestäni hyvin kauniin värinen. 

Kerran se menehtyi tehdessäni kasvattajan neuvojen vastaisesti, eli istuttamalla sen ruukkuun. Onneksi sain häneltä uuden juurakon menehtyneen tilalle. Uskonpa, etten vastaisuudessa tule Turun toria enää ruukkuun istuttamaan.

Nyt daalia on pellonlaidan omenapuupenkissä, mihin olen istuttanut sen jo useampana vuonna.

                           

Kuvan taustalla näkyvät hyvin pitkään kukkineet 'Monarda didyma' värimintut.

Sitten toiseen samaiselta kasvattajalta vaihtona saatuun kaunottareen, eli vanhakantaiseen Brunäsiin. Sen kukinta on aina hyvin pitkäkestoista ja runsasta. Kukinta alkaa myös aika aikaisin, eli ensimmäiset kukat puhkesivat muistaakseni jo heinäkuun loppupuolella.  

                             

Brunäs ja tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' ovat todella kaunis yhdistelmä.

Brunäs kasvaa melko korkeaksi, joten on siinäkin mielessä näyttävä.

 Kuva omasta vanhakantaisesta daaliasta. 

Sitten on ollut mennä ihan ihmetyksen sormi suuhun, sillä luulin istuttaneeni etupihan havupenkkiin  valkokukkaisen ja kookkaan 'White Star' daalianjuurakon. En ollut uskoa silmiäni, kun kukinnan alettua kukat olivatkin mieheltäni toissa vuonna lahjaksi saadun daalia 'Grazy Love'n.

Tämän daalian uskoin istuttaneeni, mutta vielä sitä ei ole näkynyt. Daalia ei ole vanhakantainen, mutta talvehtinut isona juurakkona jo monta vuotta. Kyseinen daalia kasvoi aina korkeaksi ja laajaksi.

Kuva daaliasta viime kesältä.

 'Grazy Love'nkin kukissa on isoja eroavaisuuksia kukan värissä.

Varret ovat melko tanakat.

                           

Tässä kukkien reunoissa ja terälehdissä on jo selvästi nähtävissä enemmän punaista.

Varret ovat venyneet pitkiksi, vaikka meillä ei ole satanut paljon.

Sitten kerrassaan ihastuttava daalia 'Anne Marie', jonka kukat ovat myös väriltään hyvin moninaiset. 

Anne Marie

Kirppojen tekemiä haulinreikiä terälehdissä.

Värit ovat hyvin kauniita.

Nyt keräsin daalioita viikonlopun kunniaksi myös maljakkoon.

Lisäksi kimpussa on kiinanastereita ja röyhytatarta ja vielä myöhemmin lisäämäni pallohortensian kukka.

 

Mukavaa viikonloppua.

Takapihan uusi puutarhaportti

 

Mieheni on jo pitkään puhunut alapihan hieman vinahtaneen metalliportin hävittämisestä. Minä sen sijaan en olisi halunnut portista vielä luopua. Pääsimme kompromissiin, kun ehdotin, että vanhan portin metalliset sivuosat istutettaisiin uuteen porttiin.

Sivuosat olivat onneksi helposti irrotettavissa, joten sen suhteen ei ollut ongelmaa. 

Portin mieheni teki painekyllästetystä puusta, sillä sen on kestettävä aikaa. Lisäksi se istuu hyvin yhteen viime vuoden syyskesällä valmistuneen, taustalla näkyvän pergolan kanssa.

Tässä portti vielä ilman pitkien sivujen metalliosia.

Yläosan poikkipuiden muotokieli mukailee melko pitkälle pergolan vastaavia.

Portti asennettiin jo aiemmin valettujen betonipyörylöiden päälle.

Minä huolsin portin metalliosat pesemällä ne ensin maalinpesuaineella ja huuhtomalla runsaalla vedellä. Osien kuivuttua oli vuorossa niiden maalaus molemmin puolin mustalla rautamaalilla. Kahteen laudanpalaan kiinni ruuvattuna minun olikin sitten todella helppo ja nopea maalata. Maalauksen jälkeen osat saivat jäädä kuivumaan yön ajaksi ihan kaikessa rauhassa. 

Ensimmäiset portin osat ruuvattuina valmiiksi.

Tässä vanha portti vielä paikoillaan.