Translate

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Juttusarja puutarhamme havukasveista numero 1

Kuten teistä blogikavereistani jo varmaan hyvin monet tietävät, olen todella suuri havukasvien ystävä. Havut kuuluvat mielestäni erittäin oleellisena osana puutarhaan. Isossa pihassa ne ovat mielestäni lähes välttämättömyys. Ne ovat kauniita läpi vuoden ja etenkin talvisin niiden erinomaisuus tulee esille, sillä melko valju ja väritön olisi talvinen piha ja puutarha ilman niitä. Lisäksi etenkin pihan pienet siivekkäät hyötyvät niistä suuresti ja saavat niiden avulla tarvitsemaansa suojaa kylmää ja talven pakkasia vastaan. Kaikki talvet kun eivät varmaankaan tule olemaan yhtä suosiollisia lämmön suhteen, kuin nyt meneillään oleva.


Tämän jutun tarkoituksena on luoda katsaus havukasvien monipuoliseen käyttöön puutarhassa. Ilahduttavaa on se, että Suomestakin on jo saatavana melko kattava, oloissamme hyvin viihtyvä ja kestävä valikoima havuja joista valita omaan pihaan sopivimmat. Lisää testattuja uutuuksia tulee myös hiljalleen markkinoille.

Kaikki kuvat havuistamme ovat vuosien varrella otettuja. Osa on lähes alusta asti puutarhassamme viihtyneitä ja kasvaneita. Osan  ollessa niitä, jotka eivät ole jostain syystä puutarhassamme menestyneet, vaan olen joutunut poistamaan ne vahvuuksista. En nyt käy läpi kunkin havun kasvuvaatimuksia ( niitähän ovat kirjat ja netti pullollaan) vaan tuon esille sitä, miten kauniisti ne sopivat yhteen niin perennojen, sipuli-ja kesäkukkien, kärhöjen, köynnösten, alppiruusujen ja ruukkuistutusten kanssa.



Lähden liikkeelle pihamme erilaisista tuijista, jotka ovat ovat olleet kestävimmät ja ehkä myös kaikkein näyttävimmät havut puutarhassamme. Osa niistä on myös melko nopeakasvuisia, joten monen montaa vuotta ei niiden kohdalla tarvitse kasvua odotella. Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, ne sopivat erittäin kauniisti samaan penkkiin jalokärhöjen kanssa. Edessä keskellä pallotuija Woodwwardii ja vasemmalla tarhakataja, jonka kasvu oli valitettavasti niin valtaisaa, että se uhkasi jyrätä  kaikki lähellään kasvaneet muut kasvit alleen. Alkuun rajoitin kasvua leikkauksilla, mutta lopulta päädyin poistamaan koko katajan. Tarhakatajan edessä vasemmalla pesäkuusi.



Meillä  on kaksi Woodwardii pallotuijaa puutarhassa. Siitä kasvaa kookas ja näyttävä. Kun sen yhdistää esim. matalampaan  ja huomattavasti kasvultaan pienemmäksi jäävään, pyöreähköön ja tuuheakasvuiseen Danicaan, saa aikaan kivaa polveilevuutta. 



Tässä kuvassa poistettu tarhakataja oikealla. Sen edessä pensassembra. Vasemmalla takana 'Woodwardii' ja sen edessä kasvuaan aloitteleva  alppiruusu.


Seuraavana 'Little Champion' ja 'Danica' pallotuijat yhdessä lila -ja valkokukkaisen rönsyleimun kanssa. Pidän myös tästä yhdistelmästä paljon. Molemmat suosivat hapahkoa kasvupohjaa, joten siltäkään osin ei ole ongelmia.



'Little Campion' pallotuija on todella kaunis, tuuhea ja heleän vihreä. Se on myös viihtynyt meillä erittäin hyvin ja ollut siis täysin nimensä vertainen.


Senkin kavereina on kaksi eri ikäistä Danicaa. Jos joutuisin laittamaan pallotuijat  paremmuusjärjestykseen, taitaisi pieni mestari vetää niistä ehdottomasti pisimmän korren.


Mestari viihtyy mainiosti kasvupaikassaan muurikivipenkissä ja.....


 yllä olevassa kuvassa sen tuuheus ja värin ihana heleys näkyvät hyvin selvästi.


Muoto on pitkulaisen pyöreä. Kasvu on ollut maltillista ja lopulliseen kokoon kasvaminen on vienyt siltä vuosia.


 Seuraavana jo edellä mainitut Danicat, joita …...


 lukumäärältään kasvaa eniten puutarhassamme. Tässä pientä huoltokäytävää reunustamassa ja ….


 seulanpääkivien väliin istutettuna.


Pidän paljon Danican luonnostaan pallomaisesta ja tiheäkasvuisesta muodosta. Erikokoisiin havukasveihin yhdistettynä se pääsee mielestäni parhaiten oikeuksiinsa.




Danicatkin kasvattavat kokoaan vuosien kuluessa.


Taustalla kuvassa oikealla kukkii jalokärhö 'Nelly Moser' ja joukko punahattuja. 


Hieman lähempää otettu kuva samasta paikasta. Vasemmalla, Danicoiden takana, on kookas ja nopeakasvuinen 'Brabant' kartiotuija. Oikealla taaempana pensassembra ja etualalla vuorimäntyjä.


 Tässä kuvassa Danikoita kasvamassa matalana aidanteena pihaantulotien muurikivipenkin reunassa.


Samasta paikasta syyskesällä otettu kuva. Vasemmalla 'Woodwardii'.


Edelleen samasta paikasta otettu kuva jalokärhöjen ja jaloangervojen kukkiessa.


 Ruukkuistutukset näyttävät poikkeuksetta kauniilta havut taustanaan.




Pienet, kompaktin kokoiset havut sopivat hyvin myös erilaisiin ruukkuistutuksiin. Tässä 'Danica' yhdessä hopeavitjan ja sinikukkaisen harmesalvian kanssa.




Lisää pihamme havukasveista myöhemmin.

tiistai 4. helmikuuta 2020

Puutarhavuosi 2019 - haaste


Rikkaruohoelämää - blogin  Between heitti minua tällä tosi kivalla haasteella, jonka on alkuaan laatinut Hiidenkiven puutarhassa - blogin Minna.



Kevät on ihanaa aikaa ja etenkin silloin, kun puutarhassa ensimmäiset krookukset ja sipulikukat nostavat päätään mullasta ja valmistautuvat kukkimaan.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
 
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä


b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Lähinnä vain suunnitelmissa pysymistä.




Valo ja auringonpaiste saa viimeistään puutarhurin herätettyä lopullisesti talvikoomastaan.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
 
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä


d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...


Suunnilleen kyllä.

Omenapuiden kukinta oli viime kesänä yltäkylläinen ja huumaavan kaunis puutarhassamme.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Muutamia


Alppiruusut kukkivat myös ihan kiitettävästi, tosin kukinta ei kuitenkaan ollut aivan edellisvuoden tasoa.

4. Menetitkö kasveja?
 
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.

b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. 

 En. En ainakaan huomannut, että tuhoja olisi tullut.


Rönsyleimut ja tarharistikki. Kunpa näiden kukinnan saisi kunnolla vangittua kuviin. Näiden kaunokaisten kukkiessa, koko perennapenkki peittyy kauttaaltaan kukkien paljouteen.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?


Koristepuita ja pensaita pitää vielä saada lisää.



Näyttää pääsääntöisesti olevan niin, että olipa alkukesä lämmin, helteinen tai vähemmän sellainen, niin pionien kukkiessa taivaalta tulee vettä. Niin viime kesänäkin. Onneksi lähinnä kerrannaiskukkaiset pionit kärsivät kukinnan aikaisesta sateesta. Onni asiassa oli se etteivät sateet olleet jatkuvia vaan lähinnä pieniä kuuropyrähdyksiä. Tarhuri kävi myös varovasti varistelemassa kukkia liiasta vedestä sateen jälkeen. Mitä sitä nyt ei tekisi näiden kaunotarten eteen.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
 
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?



 Sää. Helteinen, kuuma ja kuiva kesä.


Ruusuille lämmin ja helteinen kesä oli mieluinen ja senhän arvaa. Samoin oli jasmikkeiden laita.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

En nyt nostaisi mitään saavutusta erityisesti esille. Suunniteltujen projektien loppuun saattaminen tuntui kyllä kivalta.


Jaloritarinkannukset, jalopähkämöt, karpaattienkellot ja erilaiset angervot ovat takuuvarmoja kukkijoita pihallamme.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?


Tundrapaju, se on ihana.



Eikä minun vielä tähän päivään saakka ole suuremmin tarvinnut pettyä myöskään jalokärhöihin. Harmi vain, että kukkivat melko myöhään kesällä. Kutkuttavaa jännitystä joutuu potemaan kukinnan alkamiseen saakka.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
 
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...


Ei, on vain erilaisia kokeiluja!


Kuten kaikki muistavat kesä oli hyvin helteinen ainakin täällä Etelä- Suomessa, joten kastelukannun kahvaan sai tarttua melko tiuhaan.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Ruusut


Mökillä ollessamme kasvit joutuivat olemaan täysin omillaan ja se valitettavasti myös hieman haittasi joitakin perennoja ja etenkin kesäkukkia.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Ehdottomasti suurin osa kylvämistäni kesäkukista.



Kesäkukat kärsivät kaikkein eniten kuivuudesta ja kirppojen hyökkäys rei'itti osan kukkien terälehdistä ikävästi.



12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
 
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun


Pihan rakenteisiin ja perustuksiin.



Daaliat kukkivat meillä ennätyksellisen vähän viime kesänä edellä mainitusta syystä. Olisivat kaivanneet kastelijaa loman ajaksi.

13. Mitä opit?

Ainakin sen, ettei kesän säille edelleenkään voi mitään. Ne ovat mitä ovat. Turha siis surkutella. 



Kesäämme kuului myös monenlaisia projekteja. Kasvihuoneen vierustalla oleva kasvikehikko sai ympärilleen kulkusillat ja pienen varjoisan kahvittelupaikan. Yllä vasemmalla mieheni tekemä riippukeinuteline.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
 
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?


Vaihtoehto d. on ehkä eniten osuvin.




Kukkapenkin reunalle valmistumassa betonikivireunus ja urakoitsija poistamassa viimeistä sakokaivoa pihaltamme. Ensimmäinen lankkukehikon kulkusilta valmiina sekä kompostikehikot valmistumassa.

Haasteen säännöt:
 
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.


Tämäkin haaste on esiintynyt jo niin monessa blogissa, että toivon jokaisen haluavan ja vielä haasteeseen vastaamattoman tarttuvan koppiin.


(Suonette anteeksi jos toteutin haasteen hieman tavallisesta poiketen. Laitoin tänne loppuun myös vielä muutaman laatimani kuvakollaasin lisää menneeltä kesältä.)


Yllä sisääntulon uusi kiveys, ulkovaraston maalaus, liuskekivikäytävä ja puukatoksen viereinen aita valmistuivat myös kesän aikana.


Poistetun sakokaivon paikalle tuli laajennettu kukkapenkki, joka yhtyi jo olemassa olevaan perenna- ja kärhöpenkkiin. Takapihan iso alppiruusu- ja havupenkki sai myös uuden lankkureunuksen.


Satoa saatiin kivasti niin kasvihuoneesta, kuin kasvimaaltakin. Kuvia vain tuli otettua aivan liian vähän.



Puutarhavuosi 2019 päättyi näihin ruskan sävyttämiin kuviin.


sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Minä puutarhurina - haaste

Sain tämän "Minä puutarhurina"- haasteen Nilalta Lappalainen etelässä blogista. Haaste on alkuaan lähtenyt Kivisen Vilman blogista.

 Tässäpä ajatuksia minusta puutarhurina.


Olen aina ollut hyvin kiinnostunut koristekasveista ja kaikesta niihin liittyvästä. Niinpä omakotitalon hankittuamme odotinkin enemmän kuin innoissani pääsyä suunnittelemaan ja perustamaan ihan omaa pihaa ja puutarhaa. Muuttaessamme 4000 neliön tonttimme oli hyvin puustoinen ja nurmikkoala vähäinen, joten liikkeelle lähdimme ylimääräisen tiheän puuston karsimisella. Mieheni kaatoi poistettavat puut alkuun käsisahalla, mutta pian moottorisaha hankittiin avuksi. Pikku hiljaa ja alue kerrallaan raivasimme vuosien myötä tilaa laajentuville nurmialueille ja perennapenkeille. Suurimman osan puutarhan perustamistöistä tein mieheni kanssa käsivoimin, kannonraivaus ja salaojitus pois lukien. Työtä riitti moneksi vuodeksi ja etenkin alkuvuosina lähes kaikki liikenevä vapaa-aika kuluikin pihatöitä tehdessä. Jotta kaikkea ei olisi tarvinnut tehdä kantapään ja erehdyksen kautta, hakeuduin jo ennen taloomme muuttoa vuodeksi opiskelemaan puutarhaoppilaitokseen puutarha-alaa.


Halusin puutarhan istutusalueista ja perennapenkeistä melko suuria ja selkeälinjaisia. Tavoitteenani oli etenkin alkuun saada perennapenkkeihin perinteikkäitä ja talvenkestoltaan varmoja ja hyviksi havaittuja kasveja. Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan istuttamaan aina kutakin kasvia riittävän monta kappaletta, jotta vaikutelma pysyisi harmonisena. Paljolti olin ostotaimien varassa ja säästeliäänä tyydyinkin maltillisesti odottamaan hankkimieni kasvien kasvua ja leviämistä niille varatuille paikoille.


Halusin myös panostaa heti alkuunsa mahdollisimman hyvään, rikkaruohottomaan kasvualustaan. Ketäpä ajatus jatkuvasta painista hankalia kestorikkaruohoja vastaan houkuttaisi. Niinpä perennapenkkien pohjatyöt pyrin tekemään mahdollisimman tarkasti ja satsasin laadukkaaseen ja hyvään ostomultaan, joka kyllä kannatti kukkaron laihtumisesta huolimatta. Kukkapenkkien kesä kesältä vain laajentuessa ja tärkeimpien pihatöiden hieman hellittäessä päädyin hoidon helpottamiseksi rajamaan myös mahdollisimman paljon perennapenkkejä betonimuurikivillä. Onneksi mieheni on aina ollut suurena apuna etenkin raskaammissa pihatöissä kuten tässä edellä mainitussakin.


Havukasveista pitävänä oli myös alusta asti selvää, että niitä tultaisiin pikku hiljaa hankkimaan myös pihallemme. Niistä sai myös kasvun myötä melko nopeasti kaivattua näkösuojaa naapuritontin rajaa vasten.


Koska halusin perennapenkkeihin myös korkeita, pystykasvuisia ja vähän tilaa vieviä kasveja tulivat tässä avukseni erilaiset kärhöt, joita vuosien kuluessa ja taitojen hieman karttuessa hankin vuosittain lisää.

 
Tuli myös aika, jolloin en enää voinut ummistaa silmiäni täysin retuperällä olevan kasvimaan suhteen. Lavakaulusten ollessa parhaillaan suuressa huudossa päädyin lopulta itsekin niihin. Eipä muuta kuin kääntyä mieheni puoleen tässäkin asiassa. Niinpä kasvimaa sai mieheni tekemät lankkureunaiset kasvikehikot ja kivituhkalla päällystetyt käytävät.



Nykyisin hankin melko maltillisesti uusia kasveja puutarhaamme. Käytän ennemminkin aikaani kasvien mahdollisimman hyvän viihtymisen takaamiseksi ja puutarhan ylläpitoon.

Tässäpä hyvin lyhyesti kerrottuna vuosia kestäneestä matkastani oman pihamme puutarhurina.

Haaste lähtee seuraaviin blogeihin.

Parasta aikaani
Kukkia ja Haaveita
Hiidenkiven puutarha


keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Villasukkia miniöilleni

Tähän aikaan vuodesta on enemmän kuin kiva tarttua puikkoihin, kun kevään puutarha- ja kylvötyöt antavat vielä odottaa itseään. Lankojakin löytyy varastosta useampaankin sukkapariin. 


Miniäni saivat itse valita kolmesta lainaamastani sukkakirjasta itselleen mieluisimmat kudottavat villasukat. Nämä jo ennen joulua aloittamani sukat ovat Niina Laitisen "Näyttävimmät villasukat"-kirjassa olleesta sukkamallista. Malli on suunniteltu keskipaksuille villalangoille. Nämä on kuitenkin kudottu  Seiskaveikasta numero kolmosen puikoilla.


Sukansuussa on nirkkotaitereuna ja mallissa on yhdistetty pitsineuletta sekä kahta hieman toisistaan eroavaa palmikkoa.


Täytyy sanoa, että sukka vaati kutojaltaan kyllä melkoista tarkkaavaisuutta ja kaavioiden huolellista seuraamista juuri edellä mainittujen seikkojen takia.



Nämä "Silmitön talvi" -sukat on puolestaan neulottu Tiina Kuun "Tuhansien villasukkien maa" -sukkakirjan ohjeella ja sukkapuikkojen sijaan pitkällä pyöröpuikolla Magic Loop- menetelmällä. Sukat neuloin täysin ohjeen mukaan sukan kärjestä aloittaen. Kantapää ja mallissa käytetty kantapään käännös neulottiin minulle ennestään tuntemattomalla kiedo ja käännä tekniikalla. Joten kantapään osalta ja pyöröpuikolla neulottuna tämäkin sukka toi kutomiseen haastetta lisää.
En ole aikaisemmin neulonut sukkia pitkällä pyöröpuikolla ja etenkin  kuvioneuleen osalta menetelmä vaatii vielä harjoitusta, jotta jälki on etenkin puikkojen vaihtumiskohdassa tasaisempaa.


Alla sama sukkamalli muutoin, mutta kudottuna paksummalla langalla, tavallisilla kolmosen sukkapuikoilla, sekä tavanomaisesti varresta aloittaen.

 

Myös kantapään neuloin mallista poiketen eli vahvistettuna kantapäänä.


Seuraavaksi ajattelin kutoa hyvälle ystävälleni villasukat hänen helmikuussa olevaa syntymäpäivää silmällä pitäen. Nyt vain täytyisi löytää kiva ja etenkin minulle uusi aikaisemmin neulomaton sukkamalli.

Mukavaa loppuviikkoa.

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Jotain minusta- haaste

Sain jo hieman ennen joulua tämän " Jotain minusta"- haasteen Nilalta Lappalainen etelässä- blogista.
Kiitos Nila.

Tässäpä lyhykäiset vastaukset kysymyksiin.


Asun: Uudellamaalla suurehkossa maalaiskunnassa omakotitalossa peltojen ja kauniin luonnon ympäröimänä.


Innostun: Koen olevani aika maltillinen nykyään uusien asioiden suhteen, mutta jos nyt  sananmukaisesti jostain innostun on se lähinnä harrastuksiini liittyvää. Puutarhanhoito, liikunta ja käsityöt joitain nyt mainitakseni.


Ihailen: Luonto kaikkineen ja sen monimuotoisuus ja kauneus on hyvin elähdyttävää. Meri etenkin on minulle hyvin tärkeä elementti, jota en koskaan väsy ihailemaan.


Ilostun: Oma perhe, lastenlapset ja ystävät, ovat ne kaikkein tärkeimmät ilon ja onnen tuojat elämässäni.


Luonnettani kuvaa: No tulipa vaikea....myönnän olevani esteetikko ja tietty päättäväisyys ja sinnikkyys kuuluvat myös luonteeseeni.


Haluan ympärilleni:  Kaikki läheiseni.


Haaveilen: Enpä suuremmin mistään. No, piha-aitta olisi kiva.... etenkin kesällä.




En luopuisi: En hevillä haluaisi luopua maalla asumisesta, enkä tietenkään omasta ja läheisten terveydestä.

Haastan seuraavat blogit:

Puutarhaeloa
InkaliljaLove
Olipa kerran puutarha