Uusi havualue

Viime syksynä aloitettu uusi havualue,  näyttää tällä hetkellä tällaiselta.





Viime syksynä vajan läheisyydestä poistettiin viisi suurta kuusta ja kannot jyrsittiin urakoitsijan  avulla. Maan alle jäi kuitenkin runsaasti isoja juuria, jotka kaivoin lapion avulla esiin ja sahasin poikki. Osan juurista poistin kirvestä apun käyttäen ja se kävi enemmän kuin kuntoilusta. Kaikkein suurimmat juuret mieheni sahasi sitten moottorisahalla, jonka jälkeen terälle saikin sanoa hyvästi. No uusia teriähän saa kaupasta ja uusi ostettiinkin vioittuneen tilalle.



Kun juuret saatiin poistetuksi levitin kantohakkeen haraa apuna käyttäen kauttaaltaan alueelle tasaiseksi kerrokseksi ja poistin sitä ennen kaikki rikkaruohot ja ruohotuppaat mahdollisimman tarkkaan pois. Seuraavaksi levitin tumman suodatinkankaan maahan ja havujen kohdalla tein kankaaseen viillokset, jotta sain ujutettua kankaan mahdollisimman lähelle havujen runkoa. Mitä yhtenäisempänä kankaan saa aluelle  ja havujen alle sen paremmin saa rikkaruohot pidettyä poissa. Istutimme havut  paikalle jo viime kesänä, joten se hankaloitti hieman suodatinkankaan levitystä.

Seuraavana oli vuorossa seulanpääkivien latominen vajan seinustalle ja alueen reuna-aluelle. Kivet olivat suurena kasana vajan vieressä ja vanha ladottu kivireunus niiden alla. Lajittelin kaikki kivet ja ladoin kivireunuksen uudelleen. Siinä vierähtikin kokonainen päivä. Illalla kyllä sitten lihakset ja kroppa tiesivät mitä olivat päivän tehneet.



Suodatinkankaan päälle levitettiin lopuksi hiekoitussoraa paksu kerros ja alueen takaosaan tulee seinämä näköesteeksi ja tuulensuojaksi. Havuja on tarkoitus istuttaa lisää vielä tänä syksynä ja osa niistä odottaa jo siirteessä uudelle alueelle istutusta.



Edessä epämääräisen muotoinen metsäkuusi tai oikeammin kuusia, jotka olen istuttanut vieri viereen. Taustalla Brabant tuijia, joita oli alkuaan viisi kappaletta. Kuivuus sai valitettavasti yhden niistä hengiltä. Havuja täytyisi aina istuttaa pariton määrä, jotta ne näyttävät istutuksessa tasapainoiselta. Tarkoituksena onkin istuttaa syksyllä tilalle uusi yksilö.

Preeria-angervo

Olen aina pitänyt kovasti Preeria-angervosta ja sen kukat ovat kuin vatkattua marjapuuroa. . Meillä se kasvaa puolivarjoisassa penkissä Purppurapunalatvan seuralaisena. Maa on savipitoinen.















Lehdet ovat myös näyttävät ja hieman karheapintaiset.

Kukintaa pihalla

Sateinen ja viileä kesä ei ole näyttänyt pahemmin haittaavan perennojen kukintaa. Samaa ei voi sanoa kesäkukista. Niiden kukintaa ja kuntoa kesän sää tuulineen ja sateineen on koetellut pahemman kerran. Siirsinkin suosiolla suurimman osan kesäkukkaruukuista talon seinustalle räystään alle suojaan.




Rautaverbena pyörän koristeena.



Aurinkoa rakastaville samettikukille kesän viileys on ollut liikaa ja kukinta on ollut tosi heikkoa.







Rautaverbenan punakukkainen muoto lopettamassa kukintaansa.



Siemenestä kasvattamani Aitoelämänlanka.



Pelargoni ja valkoinen tupakki



Valkoinen Lobelia

Kärhöt kukkivat

Kärhöt antavat nyt parastaan kukinnan suhteen. Toivottavasti sää vain hieman lämpenisi, jotta kukinta ei laantuisi auringon puutteessa.




Ville de Lyon on ensimmäinen hankkimani kärhö ja muistan miten ihastuksissani olin katsellessani kuvastossa olevaa esittelykuvaa. Olin kuitenkin varma, ettei se puutarhassa kukkisi yhtä yltäkylläisesti  kuin kuvassa.  Miten väärässä olinkaan. Kärhö ei ole tuottanut pettymystä vuosien varrella ja on edelleen yksi suosikeistani.







Virolainen Piilu alla.

Piilu

Kuva vähän lähempää







Rouge Cardinal ja The President (sinikukkainen)



Sama







Niobe on suurikukkaisin kärhöni ja väri on todella intensiivinen. Alla.

Niobe

Madame Julia Correvon on todella runsaskukkainen tarhaviinikärhö. Alla.











Viola on myös runsaskukkainen ja kasvumuoto on hyvä.











Nelly Moser on tyylikäs väritykseltään ja myös kukassa riittää kokoa.







Pink Fantasyn kukan väri vaihtuu melkein valkoiseksi kukan vanhetessa.







Multi Blue on uusimpia kärhöjäni . Kukinta ei  kuitenkaan ole  vielä kovin runsas.











Arabella  kukkii pitkään ja runsaasti ja on monen kasvattajan lemmikki.



Arabella kukkii kasvitarhassa.



Mantsuriankärhö on kukkiessaan kuin valkoinen poutapilvi ja se tuoksuu miellyttävästi.



Piilu ja Ville de Lyon kukkivat kylki kyljessä.



Olen jo useana vuonna tehnyt mielenkiintoisen huomion kärhöjen kukinnassa. Kukkia muodostuu runsaammin varjon ja ilta-auringon puolelle.

Mietintää

Niinhän siinä sitten kävi, että vuodatusnetin kaatuessa kaikki kuvani häipyivät bittiavaruuteen. Lohtuna tosin se, etten todellakaan ollut ainut, jolle näin kävi. Mietin pitkään jatkanko enään koko blogin pitoa, mutta onni onnettomuudessa on se, että  kuvani ovat sentään tietokoneeni kovalevyllä  tallessa ja lisäksi erikseen ulkoiselle kiintolevylle varmuuskopioituna.

Kesä on ollut osittain melko surkea, mutta onneksi kasvit eivät ole kärsineet sateista, päinvastoin.

Jumaltenkukka

Yksi pihamme erikoisuus on Jumaltenkukka, jonka kauneudelle kuva ei oikein anna oikeutta. Siinä on nimensä mukaisesti jotain hyvin, hyvin erikoista ja kaunista. Jumaltenkukan kestävyys ei ole niitä parhaimpia. Meillä se kasvaa kohopenkin reunassa Marja-aronian antaessa sille sopivasti siimeksisen kasvupaikan ja kasvualuta on kevyesti savimultainen. Se on ihmeekseni kasvanut paikallaan jo monta vuotta, enkä ole suojannut sitä talveksi mitenkään.

Jumaltenkukka tarvitsee viettävän kasvupaikan ja toisaalta riittävästi kosteutta.

Lisää jalokärhöjä

Sain mieheltäni hääpäivälahjaksi kolme jalokärhöä, jotka hän hankki Helsingin Sofianlehdosta. Tapani mukaan istutin ne isoihin ruukkuihin. Syystä , että näin niitä on helppo kastella ja lannoittaa  aina samalla, kun kastelee muutkin ruukkukukat. Kärhöt ehtivät yleensä kesän aikana kasvattaa hyvät juuret elokuun lopun istutusta odotellessa.

Suoraan kasvupaikalle istuttaessani tahtoo kastelu väkisin jäädä liian vähäiseksi. Kärhöjä joskus vaivaavan lakastumistaudinkin huomaan ajoissa ja voin ryhtyä heti tarvittaviin toimenpiteisiin.




Olen ennenkin yrittänyt Wyszynskin kasvatusta, mutta en onnistunut, vaan kärhö kuoli.Toivottavasti nyt on parempi onni.



Valge Daame on virolaista alkuperää oleva kärhö. Se on ensimmäinen valkoinen kärhöni ja odotan sen kukintaa malttamattomana.



Rhapsody on harvinaisen sinikukkainen lajike. Yleensähän väri taittuu enemmän tai vähemmän liilaan.