Haravointia ja leikkausta

 

Nyt kun lämpötila on pysynyt yölläkin plussan puolella ja päivälämpötilat keikkuvat kahden puolen + kymmenessä asteessa, ovat lumet sulaneet ihan silmissä.

Takapiha sulaa meillä aina ensimmäisenä ja suurten kuusten alla lunta on yleensä tosi vähän, jos nyt joinakin talvina ollenkaan.

Tontin rajalla olevat isot kuuset roskaavat aluetta melkoisesti ympäri vuoden ja pudottavat myös runsaasti käpyjä kerättäväksi. Eilen aurinkoinen ja lämmin sää houkutteli vastuttamattomasti tarttumaan  haravaan, vaikka haravointia aloittaessani tuuli oli jonkin verran haittana, heitellen etenkin maassa olevia koivunlehtiä sinne tänne. 

Tapaan aina hyödyntää katteena myös maahan pudonneita kuusenkäpyjä ja kerätä niitä mahdollisimman paljon haketettavaksi.

Alueelta kerättyä käpysaalista.

Mieheni leikkasi puolestaan eilen omenapuiden vesiversoja. Muuta leikattavaa omenapuissa ei nyt juuri ollutkaan. Kuvista huomaa, että lähipellotkin ovat jo täysin sulana, mitä nyt metsäsaarekkeiden ympärillä on vielä lunta jonkin verran jäljellä.

Ennen iltapalaa ja saunaan menoa päätin vielä muotoilla varaston kupeessa olevan Brabant- tuijan.

Etenkin soran seasta on hankalaa ja työlästä kerätä osin hyvin pieneksi menevää havusilppua, ja niinpä  viritin tapani mukaan kevytpeitteen tuijan juurelle suojaksi ennen leikkauksen aloittamista.

Nyt tuijan muoto on taas siisti. Tosin syksyyn mennessä uutta kasvua kyllä jo muodostuu uudelleen leikattavaksi. 

Vuorossa tuijien leikkausta ja muotoilua

Keskiviikkona satoi lähes koko päivän, joten päivälle suunnittelemistani 'Brabant'-tuijien muotoilusta ei tullut mitään, mutta tänään ilma suosi ja pääsin leikkaamaan. Tuijat kasvavat ihan tonttimme laidassa olevassa penkissä ja ihan penkin takana kulkee myös naapuriimme johtava tie.

                          

Tuijat olivat venyttäneet latvojaan taas melkoisesti, enkä maasta käsin ylettynyt edes pitkälapaisella pensasleikkurilla leikkaamaan tuijia, kuin hieman yli puoliväliin saakka. En myöskään uskaltanut ilman Helsingissä käymässä olevan mieheni apua kiivetä pensasleikkurin kanssa A- tikkaille keikkumaan, vaan latvaosien leikkaus jäi harmillisesti kesken.  

Tänään on ollut hyvin kovatuulinen, mutta muutoin lämmin ja aurinkoinen päivä. Toivottavasti viikonloppu kuluu auringoisessa ja lämpimässä säässä.

Tuivioiden parturointia

  

Tänään täällä meillä on ollut taas hyvin aurinkoinen päivä ja lämpötilakin nousi varjossa +8 asteeeseen. Lämpimän päivän inspiroimana päätin lenkin jälkeen hoitaa pois alta odottamassa olleiden, etupihan tuivioiden leikkaamisen. Tuivion oksankärjet ylettyivät taas pitkälle laatoituksen päälle, vaikka tapaan leikata ja siistiä ne ihan joka vuosi. 

Meillä on pieni, kahdella eripituisella terällä varustettu pensasleikkuri, joka on erittäin kätevä juuri kyseiseen hommaan.

Jotta säästyin leikatessa mahdollisimman vähältä siivoamiselta, kuljetin muovista laastipaljua leikattavien oksien alla. 

Leikkauksen jälkeen havupenkki näyttää jo huomattavasti siistimmältä.

Tuivioiden takana kasvaa muistini mukaan 'Andorra Compacta' katajalajike. Se tahtoo ruskistaa neulasiaan enemmän tai vähemmän joka kevät, mutta vihertyy kuitenkin lähes ennalleen aina kesän edetessä.

Tuivion versot taas muuttuvat luontaisesti syksyllä ruskeiksi, mutta alkavat melko nopeasti vihertyä ennalleen kevään aikana. Tuivio on nopeakasvuinen, vaatimaton ja hyvin sitkeä havu. Se on hyvin vaatimaton kasvualustansa suhteen ja sille käy niin hapan kuin kalkkipitoinenkin multa.

Huomenna on tiedossa lisää havujen siistimistä, sillä syksyllä muotoon leikkaamatta jääneet tuijat ovat seuraavaksi vuorossa. 

Tuoksuherneiden kylvöä

 

Tänään kylvövuorossa olivat viime- ja toissa syksynä omista tuoksuherneistä kerätyt siemenet.

Tapaan istuttaa aina osan siemenistä tyhjiin vessapaperihylsyihin, joita taloudessa kertyy paljon kylvöissä hyödynnettäväksi. 

Aloitin homman kostuttamalla taimimullan ensin kosteaksi ja teippasin sitten keräämieni hylsyjen pohjat leveällä pakkausteipillä. Puhkaisin teippiin vielä pienet reiät, jotta mahdollinen ylimääräinen vesi pääsee pohjan kautta poistumaan. 

 Kuhunkin mullalla täytettyyn pahvihylsyyn tuli aina noin kolme-neljä siementä. Siementen päälle sirottelin multaa noin 1, 5 senttiä ja lopuksi vielä suihkupullosta suihkaus vettä mullan pinnalle. 

Sitten siirsin hylsyt 2,5 litran minigrip- pakastepusseihin jättäen pussien suihin pienet ilmaraot. Siemenet saavat pussissa lähes pienoiskasvihuoneeseen verrattavat olosuhteet ja multakin pysyy pitempään kosteana.

Tällä istutustavalla olen saanut tuoksuherneiden juuret kasvamaan jo useampana vuonna hyvin tanakoiksi. Etuna on ollut lisäksi myös se, että lopulliselle kasvupaikalle taimia istuttaessani, ne on saanut kaivaa hylsyineen päivineen multaan juurien vahingoittumatta ja kasvun pysähtymättä.

Tässä kuva vessapaperihylsyissä kasvaneista tuoksuherneiden juurista viime vuodelta.

Siemeniä jäi vielä jäljelle melko runsaasti. Loput ajattelin kylvää hajakylvönä hieman myöhemmin keväällä.

Hyvää ja aurinkoista naistenpäivää

Kurkistus talvehtijoihin

 

Lämpimän varaston lattialla pahvilaatikoissaan talvehtivivissa vanhakantaisissa daalioissa, eli joriineissa on nähtävissä muutamia hailakoita lehtiä. Usein uusia lehtiä alkaa ilmestyä jo alkutalven aikana. Siitä ei kuitenkaan ole kokemukseni mukaan mitään haittaa, sillä tämä on ollut hyvin yleinen ja vuodesta toiseen toistuva piirre. 

Kaivelin samalla käynnillä myös yhtä gladiolusten turpeella peitettyä laatikkoa ja siellä olevissa mukuloissa olikin jo selvästi kasvua näkyvissä. Viime vuonna kasvatin miekkaliljat ruukuissa, mutta nyt on tarkoitus istuttaa ne vaihteeksi penkkiin.

Kanankakka ja kompostimulta ovat gladiolusten mieleen ja saavat ne kukkimaan kauniisti. Miekkaliljat viihtyvät kuohkeassa ja läpäisevässä mullassa ja kasteluakaan ne eivät kovinkaan paljon kaipaa, vaan se saa olla maltillista, jotteivat mukulat ala mätänemään.

Kallan mukuloista on myös työntymässä kasvua. Nämä on tarkoitus esikasvattaa ensin kasvihuoneessa omissa ruukuissaan ja siirtää ruukut heti ulos, kun ilmat sen suinkin tulevat sallimaan.

Madeiralta aikoinaan tuomani sinisarja on myös voimissaan, mitä nyt  jonkin verran kuivuneita lehtiä on purkin juurella. Toivottavasti saisin nauttia kukinnasta myös tulevana kesänä.

Vein heikosti kukkineen marraskuunkaktuksen ennen joulua lämpimään varastoon ja vasta äsken kuvaa lähemmin katsoessani huomasin, että nyt siinä näkyy muutamia kukkanuppuja. Pitääkin nostaa se pian sisälle parempiin valo-oloihin.

Sitten katse etupihan sisääntulopenkin kahteen puksipuuhun, jotka näyttävät selvinneen (ainakin tähän saakka) ihan hyvin talvesta.  

Kevätaurinko ja ahava kuivaa herkästi puksipuun lehtiä, etenkin liian aurinkoisessa paikassa. Niinpä suojasin ne  tavanomaiseen tapaani varjostusverkolla.

Jänisten papanoita ja niiden kaivamia koloja näkyy puksipuiden ympärillä hangella, mutta puput ovat kuitenkin jättäneet voimakkaan tuoksuiset puksipuut suosiolla rauhaan.

Tänään aurinko on paistanut täydeltä terältä taas ihan koko päivän ja mittarikin näyttää + 5 astetta, joten ihanan keväisessä säässä mennään kohti viikonloppua.  

Alppiruusujen ja kartiovalkokuusten suojaus

 

Nyt alkaa olla ihan viime hetket suojata varjostusta kaipaavat kasvit ahavalta ja kevätauringolta. Etenkin helmikuun loppupuoli oli täällä meillä hyvin aurinkoinen ja mietinkin, että suojaus olisi varmaan pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin.

Eilen mieheni  sitten kävi suojaamassa takapihan alppiruusut varjostusverkoilla. Tukikepit pystytin paikoilleen jo viime syksynä, sillä kevättalvella jäiseen maahan tukisalkoja on huomattavasti hankalampi saada pystytetyksi.

Takana vasemmalla näkyvä alppiruusu 'St Michel', eli Mikkeli on jo niin korkea, että sitä emme ole enää moneen vuoteen suojanneet lainkaan. Onneksi se on muutoinkin lähes tulkoon kokonaan auringon saavuttamattomissa, sillä talon pohjoispuolen seinänvierusta on melko varjoinen.

Tänään oli sitten vuorossa etupihan kolmen kartiovalkokuusen suojaus. Aurinko alkoi paistamaan heti aamusta ja mittarikin oli pari astetta plussan puolella, joten kerrankin näpit eivät olleet jäässä suojaverkkoja paikoilleen viritellessäni.

Lumikin oli havupenkistä huvennut taas melkoisesti yön aikana. Aurinko näyttää jossain vaiheessa saaneen penkin etureunassa kasvavat tuiviot ikävästi ruskistumaan, mutta pienen parturoinnin jälkeen ne elpyvät kyllä yllättävän nopeasti ja jatkavat kasvuaan.

Muualla puutarhassa lunta vielä riittää, kuten kuvistakin voi hyvin havaita. Muutoin tänään päivittäisellä lenkillä käydessämme oli jo tosi keväisen oloista. Päätiet ovat pääsääntöisesti lähes sulia ja vain sivuteiden varjoisimmat paikat ovat vielä jäisiä ja liukkaita. Ihan vielä kenkien liukuesteitä ei ole kyseisestä syystä  uskaltanut jättää kokonaan pois.

Eilen ostin pari kesäkukkien siemenpussia kaupassa asioilla käydessämme. Isosilkkikukkaa olen kylvänyt viimeksi vuonna 2023 ja se kukki takapihan lankkupenkissä todella kauniisti. Kuva alla.

Isosilkkikukka 'Sybil Sherwood' elokuussa 2023.