Sinisarja yllätti

Sinisarja ei ole kukkinut meillä, kuin viimeksi vuonna 2022, vaikka on saanut lannoitusta melko uskollisesti juurilleen. Nyt se päätti yllättää minut ja kukkia jopa kolmen kukkavanan voimin. Sinisarjan toin aikoinaan Madeiralle suuntautuneelta lomamatkaltamme.

 Sinisarjan kukinnasta saa nauttia tosi pitkään. Olen istuttanut sen pohjareiälliseen, kookkaaseen muoviruukkuun, jossa se on ollut jo useamman vuoden. Syystä että  sinisarjan sanotaan kukkivan vasta, kun sen ruukku on täynnä juuria. Se ei liiemmin pidä myöskään jakamisesta.

Sinisarjan olen talvettanut  talomme noin +10 asteisessa varastossa. Talvetuksen aikana en kastele sitä lainkaan ja annan lehtien kuivua rauhassa.  

Tässä muutama kuva edellisiltä kukintavuosilta.

Kasvi on kotoisin Etelä Afrikasta ja Euroopassa sitä on kuulemma kasvatettu ruukkukasvina jo 300 vuotta. Madeiralla sinisarjaa näki kasvamassa luonnossa hyvin laajalla alueella. Subtrooppinen vyöhyke, johon Madeira kuuluu, onkin varmasti sille enemmän kuin mieleen.

Satokuulumisia ja synttärit

Kasvihuoneen tomaattisadon ei voi sanoa olleen tänä vuonna mitenkään runsas. Olemme kuitenkin saaneet niitä melko tasaiseen tahtiin maisteltavaksi. Kaksi ulkona ruukuissa olevista 'Balkonzauber' pensastomaateista on sen sijaan yllättänyt ilahduttavasti satoisuudellaan, jopa niin paljon, että tulen ehkä jatkossakin niitä ulkona ruukuissa kasvattamaan. Pelkona on tosin ollut ehtivätkö tomaatit kypsyä ulkona ajoissa, mutta onneksi alkusyksyn suosiolliset ja lämpimät päivät ovat saaneet ne pikku hiljaa kypsymään.  

Yksi kasvihuoneen siemenestä kasvatettu chili on myös antanut kivasti satoa, jota olen päässyt jo pitkään hyödyntämään kasvislaatikoissa makua antamassa.

Samoin yksi altakasteluruukun vihannespaprika 'Thor' on tehnyt paprikoita, mutta kovin ovat vielä vihreitä väriltään. Näiden kylvön tein mummin murun kanssa helmikuun 19 päivä.

'Thor'

Kasvihuonekurkkuja tuli kyllä alkukesästä, mutta mökillä olon aikana kurkut olivat liian vähällä kastelulla ja kasvu pysähtyi kokonaan noin kuukaudeksi. Kurkkuja on tullut sen jälkeen enää pari kappaletta. Tosin kasvussa olevia kurkunalkuja on vielä muutamia, mutta ovat pieniä ja nähtäväksi jää tuleeko niistä olemaan lainkaan syötäväksi asti.

Kasvimaan sato on ollut meillä lähes katastrofaalisen surkea. Kyssäkaalit epäonnistuivat ihan täysin ja kasvattivat vain vihreitä varsia. Avomaankurkkuja on tullut vain muutama ja nekin surkean pieniä. Herneen taimet kasvoivat kymmensenttisiksi ja kasvu pysähtyi siihen. Mansikat kuivuivat penkkiin ja 'Maurin makea' vadelmat tekivät vain muutamia yksittäisiä marjoja. Vielä korjaamatta olevat punajuuret tulevat nähtävästi jäämään myös pieniksi. Onneksi sentään valkosipuli- ja sipulisato oli ihan tyydyttävä ja kesäkurpitsoja olemme saaneet runsaasti. Palsternakkojen tilanne on vielä avoin, sillä niiden kasvukausi on pitkä ja sadon tulemme korjaamaan vasta ennen pakkasia. Yksi maasta kokeeksi nostettu palsternakka kuitenkin antoi toiveita sadon onnistumisesta.

Omenapuiden sato on ollut ihan riittävä ja laadultaan hyvä. Mieheni innostuikin viime kesän malliin tekemään useamman satsin omenahilloa ja välipalaksi ihanaa kaura-omenapaistosta. 

'Punainen Melba'.   

                    Loppuun vielä kuva lapsenlapsemme synttäreiltä. 

                     

Tarjoilut olivat taas todella herkulliset. 

Penkkien myllerrystä

 Olen hiljalleen siistinyt ja kantannut puutarhamme kukkapenkkien reunoja ja kitkenyt siinä samalla myös rikkaruohoja itse penkeistä. Tontin rajalla olevassa penkissä valkotäpläimikät olivat tapansa mukaan riehaantuneet kesän aikana valtaisaan kasvuun. Suivaannuin niihin ja päätin poistaa suurimman osan imiköistä lähes kokonaan. Lopulta naapurinpuoleiseen reunaan jätin vain pari pientä tupsua. Eivät näy kuvassa. 

 Penkin reunan ja kivien alustat kitkettyäni sinne kesän aikana ujuttautuneista nurmista, päätin saman tien kerätä muutaman ämpärillisen kuusenkäpyjä ja hakettaa niitä penkin reunaan. Hake maatuu melko nopeasti, mutta pitää reunan kuohkeana. Heinätupsut onkin sitten kuohkeasta maasta tosi helppo nyhjäistä pois. 

Työlistalla on ollut jo pitkään myös omenapuupenkin reunassa kasvavien pikkusydämien nostaminen ylös ja kasvualustan parantaminen. Enpä osannut etukäteen arvata millainen urakka minua olisi vastassa. Aikoinaan Mustilan arboretumista ostettu marjaomenapensas /-puu oli näet kasvattanut vuosien aikana sekä penkin reunaan että keskustaan ulottuvan ja laajan juuriston. Lisäksi lähellä penkin pintaa ristiin rastiin kulkeva hiusjuuriverkosto oli kasvanut tiheäksi ja ikävän läpäisemättömäksi. Siitä oli todella hankala ja työläs kaivaa pikkusydämmiä ylös juuripaakkujen enemmän tai vähemmän hajoamatta. Sain myös harmikseni todeta, että isompien juurien poistossa talikolla ei tulisi tekemään ainakaan aluksi yhtään mitään. Korkeintaan saamaan selkäni kipeäksi väkisin juuria tempoessani. Otinkin avukseni lyhytvartisen, viisipiikkisen haran. Sen avulla sain vähän kerrallaan pintajuuret poistettua. Syvemmälle kaivuussa päästessäni vastaan tulivat sitten paksummat juuret, joita katkoin voimasaksien avulla lähes apinan raivolla poikki. Paksuhkoja ja melko pinnassa olevia juuria oli kaivautunut myös penkissä olevien pionipuskien alle. Alkoikin olla melko turhautunut olo, katkoessani ensin puskien ympärillä olevia juuria, päästäkseni jäljelle jäävistä juurenpäistä vetämäällä käsiksi myös pionien alla kulkeviin juuriin. 

Tässä vaiheessa operaatiota mieheni ehätti omilta töiltään paikalle ja totesi hetken työtäni seurattuaan ykskantaan eikö olisi kaikkein järkevintä kaataa koko puu. Pakko myöntää, että puu oli vuosien saatossa kasvanut liian leveäksi ja isoksi. Se alkoi lisäksi pimittää penkissä runsaasti aurinkoa vaativia perennoja. Parina viime keväänä olen joutunut karsimaan jo runsaasti yhä leveämmälle kasvaneita, piikikkäitä oksia. Puuta poistamatta juurten kasvu penkissä tulisi myös edelleen jatkumaan. Kieltämättä hieman ristiriitaisin tuntein nämä asiat todettuani suostuin lopulta mieheni ehdotukseen. Kaatamisen jälkeen veimme saman tien karsitut oksat peräkärryyn lastattuna paikalliselle maankaatopaikalle. Puun runko tulee kuivuttuaan hyödynnetyksi polttopuuna. 

Tältä penkki näyttää marjaomenapuun poiston jälkeen. Karsimme myös penkin reunassa kasvavaa 'Brabant' tuijaa joka omalta osaltaan varjosti penkkiä melkoisesti.

 Tässä tuija vielä ennen alaoksien karsintaa.

  

Vielä loppuun kuva viime toukokuussa kauniisti kukkivasta, kaadetusta marjaomenapuusta.

Toinenkin takapihan portti valmistui

Nyt takapihallamme seisoo siis kaksi uutta porttia. Kuten ehkä muistatte, ensimmäiseen tekemäänsä porttiin mieheni hyödynsi vanhan ja hieman vinahtaneen metalliportin osia. Matalat porttiin kuuluneet ovet jäivät vielä vanhasta portista jäljelle, joten nehän piti tietenkin hyödyntää tässä toisessa portissa. 

Niinpä mieheni päätti asentaa ovet portin sivujen yläosaan kuvan osoittamalla tavalla. Alaosan toteutusta pähkäilimme sitten yhdessä pohtien monenlaisia eri vaihtoehtoja. Mieheni ratkaisi lopulta ongelman ostamalla rautakaupasta rautatankoja, jotka maalasimme puhdistuksen jälkeen samalla rautamaalilla kuin edellisenkin portin osat. Rautatankojen pinnassa oli ostaessa ruostumista estävää rasvamaista ainetta, jonka poistin ensin mineraalitärpätillä pyyhkimällä ja sitten vielä pesuaineella pesemällä. Metalli- kuten ei mikään muukaan maali, kun ei tartu rasvaiseen pintaan.

Alaosan tangot asennettiin symmetrisesti samoin välein yläosan pystyjen ovitankojen kanssa. Portti on tarkoitus maalata vielä ensi kesänä valkoisella Vinhalla, jotta se ei "riitele" valkoiseksi maalatun kasvihuoneen kanssa. Vielä kosteita puuosia ei voinut maalata, vaan on odotettava niiden kunnollista kuivumista.

Tässä portti vielä ilman metallisia sivuosia. 

Mukavaa viikonloppua.

Puksipuun ja marjakuusen monistus latvapistokkaista

Tapaan aika usein ottaa näin syksyllä puksipuista latvapistokkaita. Pistokkaiden on hyvä olla mitaltaan noin 15 senttisiä. Ohjeissa usein neuvotaan ottamaan pistokkaat keväällä, mutta oman kokemukseni mukaan syyspistokkaat onnistuvat ihan hyvin, maan ollessa yleensä syksyllä sopivan kosteaa. 

Pistokkaista olen poistanut ensin alimmat lehdet ja työntänyt ne sitten suoraan penkissä olevien emokasvien viereen. En ole myöskään kastellut multaa, mutta jos se on kovin kuivaa, se kannattaa tehdä.

 Ajattelin tällä kertaa kokeilla myös pistokkaiden ruukkuun istutusta. Ruukut kaivan sitten kevyen kastelun jälkeen purkin yläosaa myöten maahan. Tässä tavassa onnistuessaan on se hyvä puoli, että juurtuneet taimet voi istuttaa myöhemmin haluamaansa paikkaan. Suoraan maahan pistokkaita istuttaessani, en ole tohtinut lähteä niitä myöhemmässä vaiheessa siirtämään paikaltaan minnekään. Koskaan kun ei voi olla täysin varma, ovatko pistokkaat kunnolla juurtuneet siirtoa ajatellen. 

Ensimmäistä kertaa kokeilen myös kartiomarjakuusten Taxus media 'Hicksii' latvapistokkaiden juurrutusta. Jännä nähdä miten niiden kanssa tulee käymään.

Tämäkin päivä kului hyvin kesäisissä lämpötiloissa, eli mittari näytti + 23 astetta varjossa. Kova, leppeä tuulikaan ei haitannut lainkaan.

Vielä on kesää jäljellä

Tänään sää on ollut täällä meillä hyvin kesäinen ja lämmin (+22 astetta varjossa), vaikka syyskuu on jo näinkin pitkällä.

 Oma, isäni suvussa aikanaan hyvin pitkää kasvatettu ja edesmenneeltä äidiltäni saamani vanhakantainen Lohtajan punainen yllä, ei ole kukkinut vielä, kuin muutamalla, mutta sitäkin kauniimmalla kukalla.   

Havupenkin ruukussa kesädaaliat ovat piristyneet silminnähden saatuaan jokin aika sitten juurelleen kanankakkaa ja lisäksi nestemäistä lannosta, joka on selvästi tehnyt niille terää.

Helteiden aikana kastelin kesädaalioita varmaan myös hieman liikaa ja lannoitin puolestaan liian vähän. Vielä loppukesästä ja alkusyksystä kannattaa kesäkukkia säiden suosiessa huoltaa ja lannoittaa, niin kukinnasta saa pitkään kestävän ilon.

Nämä on istutettu suureen, kannon päällä olevaan lasitettuun saviruukkuun.

Salkoruusujen kukinta on ollut melkoinen pettymys. Tarhasalkoruusu 'The Watchman' on kyllä kasvattanut pitkiä kukkavarsia, mutta kukat ovat olleet melko vaatimattomia niin kokonsa kuin kukkien määränkin suhteen.

Eniten pettymystä kuitenkin tuottivat viime kesänä upeasti kukkineet Mix- siemenpussin lajikkeet. Mix siemenpussissa on useiden eri salkoruusulajikkeiden siemeniä. Kukat ovat puhjetessaan moninaisissa, hyvin kauniissa väreissä. Salkoruusuthan ovat kaksivuotisia, eli kasvattavat yleensä ensimmäisenä kesänä lehtiruusukkeen ja kukkivat vasta seuraavana kesänä. Aikaisin kylvettynä ja esikasvatettuna ne voivat tosin niille suotuisana kesänä ehtiä kukkaan jo kylvövuonna. Yllä olevassa kuvassa oleva salkoruusu on viime kesän mix- taimia ja se on tällä hetkellä niistä ainut parhaillaan kukkiva. 

                             

Salkoruusun kukat sijaitsevat pitkässä kukkavarressa ihan lähelle tanakkaa runkoa. 

Kiinanasterien kukinta on ollut myös melko vaisua. Enpä ole ehtinyt näidenkään kastelusta huolehtia

                                        Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikon jatkoa.

Vähän sitä sun tätä

 

Vuonna 2021 hankittu komeamaksaruoho 'Carl' on kukkinut jo aika pitkään takapihan lankkupenkissä.

Saman penkin pikkusyreeni 'Palibin' lähti uudelle kukintakierrokselle tehden muutamia kukkia.

                             

Takapihan pergolan kelloköynnös on noussut verkossaan korkeuksiin ja pudottautunut sitten alas sinne päästyään. Kukinta tulee jäämään vaatimattomaksi ja tällä hetkellä vain muutamia nuppuja on näkyvissä ja yksi avautunut kukka.

                           

Olen monesti hehkuttanut kuinka upea perenna jaloangervo on. Tällä kertaa en latele kaikkia sen hyviä puolia, mutta tuonpa esille yhden uuden, ennen huomioimattoman ominaisuuden. Poistin näet lankkupenkin reunasta verikurjenpolvi 'Max Frey'n ja istutin tilalle saman penkin päädyssä kasvaneet neljä jaloangervoa. No sitten siihen jaloangervon yhteen mainioon ominaisuuteen. Ensinnäkin sen paakku pysyi maasta nostaessa hyvin kasassa, mutta mikä parasta, se ei missään vaiheessa osoittanut yleensä siirrosta seuraavaa lehtien luupahtamista, vaan näyttää siltä, kuin sitä ei olisi siirretty lainkaan.

Kuva edestä.

Sitten isomman lankkupenkin syyshortensioihin ja lähinnä 'Vims Redin' kauniin punaisiin kukkiin.

Takapihan kotipihlajan kauniit marjaryppäät.

Sitten etupihan muurikivipenkin kukkijat, eli vuosi sitten Tommolan tilalta hankitut perennat. Valkokukkainen tähkätädyke sekä ....

aivan ihana lehtosalvia 'Schwllenburk', jonka Eija kertoi olevan yksi hänen lempiperennojaan.

Kolmas tilalta hankittu on lehdiltään upeanvärinen 'Pink Spike' syyskimikki.

                     

Loppuun vielä kuva kasvimaan kasvilavan myöhäisheränneestä unikosta.