Koska kukkii- haaste

 

Pihaesikko eilen16.3.26

Saaripalstan Saila heitti minulle jo perinteeksi tulleen "Koska kukkii"- haasteen, joka on alun alkaen lähtöisin Hiidenkiven puutarha- blogista. Kiitos haasteesta Saila.

Ensimmäinen veikkattavani on punakukkainen pihaesikko, jonka valitsin veikattavasi myös viime vuonna. Kukinta-ajan arvelin olevan silloin 20.4. Veikkaus meni pieleen ja ensimmäiset kukat avautuivat vasta 1.5 osin viime keväisen takatalven johdosta. Tällä kertaa veikkaan kukinta-ajaksi 26.5.

1.5.2025

'Carmen' piippoja eilen16.3.26

Toinen veikattava on uusi, viime syksynä hankkimani Iris Hollaandica 'Carmen', jonka kukinta- ajaksi heitän nyt ihan hatusta.... kesäkuun 3 päivän.

Kääpiökurjenmiekka eilen 16.3.26

Kolmas valintani on  tumman siniliilakukkainen kääpiökurjenmiekka. 

 Viime vuonna 21.5.25 sen kukinta näytti tältä. Nyt veikkaan kukinta- ajaksi 16. 5. 26

Haasteen säännöt kopioin suoraan Hiidenkiven puutarhassa- blogista.

Säännöt: Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Haastan tällä kertaa- blogit

 Kivipellon Saila ja Vaalean vihreää

 

Taimikuulumisia

Viikko sitten, eli 9.3 kylvämistäni tuoksuherneistä on noussut jo ilahduttavan nopeasti versonalkuja.

Yhteensä neljääntoista vessapaperihylsyyn kylvämistäni siemenistä, ainoastaan neljässä ei näy vielä elämää. Kuvat ovat hieman sameita, kun taimet ovat kuvatessa edelleen minigrip- muovipussien suojassa.

1.3 kylvetyissä tomaattirasioissakin on jo nähtävissä elämää. Toivottavasti pääsen kohta koulimaan niitä omiin ruukkuihinsa.

Kuten jo aiemmin kerroinkin 6.2 kylvetyistä kelloköynnöksistä osa iti hieman"jälkijunassa" osan ollessa  hieman pidemmällä kasvussaan.

Chilit ja suippopaprikat alkavat myös, tosin hitaasti, kasvattaa kokoaan. Chilit kylvin 6.2 ja paprikat 9.2. Kovin ovat kuitenkin vielä rääpäleitä.

Suippopaprikoiden kanssa samana päivänä, eli  9.2 kylvetyt keijunmekon siemenet itivät tosi huonosti ja vain kaksi pienen pientä taimenalkua on näkyvissä. Seuraavan kerran taidankin tyytyä ostamaan valmiina kukkivat keijunmekot. 

Haravointia ja leikkausta

 

Nyt kun lämpötila on pysynyt yölläkin plussan puolella ja päivälämpötilat keikkuvat kahden puolen + kymmenessä asteessa, ovat lumet sulaneet ihan silmissä.

Takapiha sulaa meillä aina ensimmäisenä ja suurten kuusten alla lunta on yleensä tosi vähän, jos nyt joinakin talvina ollenkaan.

Tontin rajalla olevat isot kuuset roskaavat aluetta melkoisesti ympäri vuoden ja pudottavat myös runsaasti käpyjä kerättäväksi. Eilen aurinkoinen ja lämmin sää houkutteli vastuttamattomasti tarttumaan  haravaan, vaikka haravointia aloittaessani tuuli oli jonkin verran haittana, heitellen etenkin maassa olevia koivunlehtiä sinne tänne. 

Tapaan aina hyödyntää katteena myös maahan pudonneita kuusenkäpyjä ja kerätä niitä mahdollisimman paljon haketettavaksi.

Alueelta kerättyä käpysaalista.

Mieheni leikkasi puolestaan eilen omenapuiden vesiversoja. Muuta leikattavaa omenapuissa ei nyt juuri ollutkaan. Kuvista huomaa, että lähipellotkin ovat jo täysin sulana, mitä nyt metsäsaarekkeiden ympärillä on vielä lunta jonkin verran jäljellä.

Ennen iltapalaa ja saunaan menoa päätin vielä muotoilla varaston kupeessa olevan Brabant- tuijan.

Etenkin soran seasta on hankalaa ja työlästä kerätä osin hyvin pieneksi menevää havusilppua, ja niinpä  viritin tapani mukaan kevytpeitteen tuijan juurelle suojaksi ennen leikkauksen aloittamista.

Nyt tuijan muoto on taas siisti. Tosin syksyyn mennessä uutta kasvua kyllä jo muodostuu uudelleen leikattavaksi. 

Vuorossa tuijien leikkausta ja muotoilua

Keskiviikkona satoi lähes koko päivän, joten päivälle suunnittelemistani 'Brabant'-tuijien muotoilusta ei tullut mitään, mutta tänään ilma suosi ja pääsin leikkaamaan. Tuijat kasvavat ihan tonttimme laidassa olevassa penkissä ja ihan penkin takana kulkee myös naapuriimme johtava tie.

                          

Tuijat olivat venyttäneet latvojaan taas melkoisesti, enkä maasta käsin ylettynyt edes pitkälapaisella pensasleikkurilla leikkaamaan tuijia, kuin hieman yli puoliväliin saakka. En myöskään uskaltanut ilman Helsingissä käymässä olevan mieheni apua kiivetä pensasleikkurin kanssa A- tikkaille keikkumaan, vaan latvaosien leikkaus jäi harmillisesti kesken.  

Tänään on ollut hyvin kovatuulinen, mutta muutoin lämmin ja aurinkoinen päivä. Toivottavasti viikonloppu kuluu auringoisessa ja lämpimässä säässä.

Tuivioiden parturointia

  

Tänään täällä meillä on ollut taas hyvin aurinkoinen päivä ja lämpötilakin nousi varjossa +8 asteeeseen. Lämpimän päivän inspiroimana päätin lenkin jälkeen hoitaa pois alta odottamassa olleiden, etupihan tuivioiden leikkaamisen. Tuivion oksankärjet ylettyivät taas pitkälle laatoituksen päälle, vaikka tapaan leikata ja siistiä ne ihan joka vuosi. 

Meillä on pieni, kahdella eripituisella terällä varustettu pensasleikkuri, joka on erittäin kätevä juuri kyseiseen hommaan.

Jotta säästyin leikatessa mahdollisimman vähältä siivoamiselta, kuljetin muovista laastipaljua leikattavien oksien alla. 

Leikkauksen jälkeen havupenkki näyttää jo huomattavasti siistimmältä.

Tuivioiden takana kasvaa muistini mukaan 'Andorra Compacta' katajalajike. Se tahtoo ruskistaa neulasiaan enemmän tai vähemmän joka kevät, mutta vihertyy kuitenkin lähes ennalleen aina kesän edetessä.

Tuivion versot taas muuttuvat luontaisesti syksyllä ruskeiksi, mutta alkavat melko nopeasti vihertyä ennalleen kevään aikana. Tuivio on nopeakasvuinen, vaatimaton ja hyvin sitkeä havu. Se on hyvin vaatimaton kasvualustansa suhteen ja sille käy niin hapan kuin kalkkipitoinenkin multa.

Huomenna on tiedossa lisää havujen siistimistä, sillä syksyllä muotoon leikkaamatta jääneet tuijat ovat seuraavaksi vuorossa. 

Tuoksuherneiden kylvöä

 

Tänään kylvövuorossa olivat viime- ja toissa syksynä omista tuoksuherneistä kerätyt siemenet.

Tapaan istuttaa aina osan siemenistä tyhjiin vessapaperihylsyihin, joita taloudessa kertyy paljon kylvöissä hyödynnettäväksi. 

Aloitin homman kostuttamalla taimimullan ensin kosteaksi ja teippasin sitten keräämieni hylsyjen pohjat leveällä pakkausteipillä. Puhkaisin teippiin vielä pienet reiät, jotta mahdollinen ylimääräinen vesi pääsee pohjan kautta poistumaan. 

 Kuhunkin mullalla täytettyyn pahvihylsyyn tuli aina noin kolme-neljä siementä. Siementen päälle sirottelin multaa noin 1, 5 senttiä ja lopuksi vielä suihkupullosta suihkaus vettä mullan pinnalle. 

Sitten siirsin hylsyt 2,5 litran minigrip- pakastepusseihin jättäen pussien suihin pienet ilmaraot. Siemenet saavat pussissa lähes pienoiskasvihuoneeseen verrattavat olosuhteet ja multakin pysyy pitempään kosteana.

Tällä istutustavalla olen saanut tuoksuherneiden juuret kasvamaan jo useampana vuonna hyvin tanakoiksi. Etuna on ollut lisäksi myös se, että lopulliselle kasvupaikalle taimia istuttaessani, ne on saanut kaivaa hylsyineen päivineen multaan juurien vahingoittumatta ja kasvun pysähtymättä.

Tässä kuva vessapaperihylsyissä kasvaneista tuoksuherneiden juurista viime vuodelta.

Siemeniä jäi vielä jäljelle melko runsaasti. Loput ajattelin kylvää hajakylvönä hieman myöhemmin keväällä.

Hyvää ja aurinkoista naistenpäivää