Apeldoorn- tulppaanit kukkivat nyt eri puolilla puutarhaa. Ovat niitä niiiiin tavallisia, mutta niiden kestävyys ja uskollinen, vuodesta toiseen toistuva kukinta, ilahduttaa suuresti.

Takapihan lankkupenkin marhanliljat ovat venyttäneet varsiansa uskomatoman nopeasti saatuaan vihdoin sadetta osakseen.
Nämä, mielestäni hyvin suloiset pikkuorvokit kylväytyvät aina itsestään etupihan muurikivipenkin vanhan kannon kupeeseen. Eri värivariaatioita on ollut yleensä useampia, mutta nyt nousivat ainoastaan nämä.
Omenapuupenkistä siirretyt idänruusujuuret ilahduttavat tiilenpunaisilla kukillaan. Näihin tutustuin aikoinaan naapurimme puutarhassa Haukiputaalla ja ihastus niihin syttyi ihan saman tien.
Varjoliljan heleänvärisiä lehtiä sähköpylväspenkissä. Toivon näiden runsastuvan lisää ajan myötä.
Metsäsaarekkeen edustan norjanangervot ovat (ihme ja kumma) saaneet olla täysin rauhassa jänisten talttahampailta. Alkuvuosina jänikset kalusivat niiden varret aina lyhyiksi tyngiksi ja kukinta jäi täysin olemattomaksi. Niinpä pakon sanelemana niitä joutui suojaamaan. Nyt en ole suojannut aidannetta enää moneen vuoteen.

Näiden äitienpäivänä saamieni ruusujen myötä, toivotan kaikille hyvää viikonloppua.