Vihoviimeisiä puutarhatöitä

 

Tänään nostin kasvimaan lavakehikoissa kasvaneet palsternakat ylös penkistä. Olen viivyttänyt nostoa mahdollisimman pitkään, sillä palsternakan parhaan kasvun sanotaan olevan syksyllä. Korjuun voi tehdä siis mahdollisimman myöhään syksyllä. Kuitenkin ennen pakkasia. Palsternakat voi jättää myös penkkiin talveksi ja korjata vasta keväällä. 

Palsternakan sadon ei voi sanoa olevan mitenkään runsas, mutta osasta niiden koko oli kuitenkin ihan hyvä.

Katkoin naatit kompostiin ja nostin palsternakat autotalliin yön ajaksi kuivumaan ennen niiden lopullista puhdistusta. Palsternakoista osa on tarkoitus pikkelöidä ja osan raastan valmiiksi juureslaatikoita ja keittoja silmälläpitäen.

Tänään silppusin ruohonleikkurilla myös viimeisiä nurmikolla olevia omena- ja luumupuun lehtiä. Etenkin omenapuut ovat pitäneet hyvin sinnikkäästi kiinni lehdistään ja vasta nyt oksat alkavat olla täysin paljaita. 

Mieheni on yleensä puhaltanut lehtipuhaltimella lehdet kasaan silputtavaksi. Valitettavasti runsas kaksi viikkoa sitten, jalkapalloa kunnan tekonurmikentällä lasten kanssa pelatessaan, mieheni vasemman jalan akillesjänne katkesi, ja nyt kaikki työt ovat hänen osaltaan pitkään katkolla.




Aamulla kuvasin hyvin kaunista auringonnousua horisontin takaa. Näkymä oli jotenkin lähes maaginen.

                                             Sieltä se aurinko alkaa jo pilkistää esiin.

Kesäpäivä Vääksyssä

Vääksyn kanava

Kesällä päätimme kesämökiltä palattuamme tehdä päiväretken Asikkalan Vääksyyn lastenlasten, miniäni ja mieheni kanssa. Vääksy osoittautuikin tosi kivaksi paikaksi tutustua lähemmin.

Vääksyn kanava oli etenkin pikkumiehille tosi kiinnostava paikka ja he seurasivat mielenkiinnolla veneiden ja alusten kulkua kanavalla. 

                     

Siellä niitä veneitä kulkee.

Lapsille oli tarjolla myös elämys- ja liikennepuisto. Elämyspuistossa etenkin vaijerililiukulaite oli pojille tosi mieluinen ja tulipa sitä itsekin testattua. 

                      

 

Liikennepuisto

Paikka tarjosi kävijöille myös kivoja ja viihtyisiä kahvila- ja ruokapaikkoja.  

                      

                       

Päivän päätteeksi suuntasimme vielä Vesijärven Kalmarinrantaan, jota esitteissä suitsitaan Etelä-Suomen parhaaksi hiekkarannaksi, eikä kyllä lainkaan suotta. Ranta oli matala ja lapsiturvallinen, sekä hiekkapohjainen, lämmin ja kirkas vesi miellyttävä uimareille.

                

Teimme mieheni kanssa kahdestaan vielä toisenkin päivämatkan Vääksyyn. Tässä lopuksi muutamia kuvia kanavan varresta napsittuna.

Vääksy on hieno paikka ja siellä tulee varmasti vierailtua vielä useammankin kerran.

Ei mennyt ihan kuin Strömsössä

 

Yksi lapsenlapsistamme on kova heppatyttö, joten tiedustelin olisivatko hevosaiheiset villasukat hänelle mieluisat. No olivathan ne ja niinpä etsin Pinterestin syövereistä sopivaa kaaviota sukkiin. Löysin tämän yllä olevan hevosenpääkuvan ja ei kun puikot kilisemään.

 Kaavio on alunperin jokin ristikko-tyylinen peli, joten mitään ohjetta ei sukkiin muutoin ollut. No harmikseni ensimmäisestä sukasta tuli saajalleen sovittamattakin selvästi liian pieni, vaikka kokotaulukon silmukkamäärän mukaan sen neuloinkin. Lankana oli Novitan Nalle-lanka ja kolmosen puikot. Täysin oma moka, sillä tiesin, että kuvioneuleessa kuvio kannattaisi neuloa puolta numeroa isommilla puikoilla, kuin itse muu osa sukasta. Harmitti siinäkin mielessä, että kuviota oli hidas neuloa lankadominassia hyödyntämälläkin siinä olevien pitkien sidottavien langanjuoksujen takia, joiden kanssa aina joutuu olemaan tarkkana. 


                                   

Ei muuta kuin uusi yritys. Tällä kertaa otin kehiin paksumman langan, eli Novitan valkoisen ja sinisen Seiskaveikan ja 3,5 numeron puikot. Sukanvarren suuhun etsin ensin sopivan kuvion netistä.

Toivottavasti sukka olisi tällä kertaa saajansa jalkaan sopiva. Toisen sukan teen nimittäin vasta sitten, kun sovitus jalkaan on tehty.

Tunnelmavaloja

 

Nyt kun ilmat ovat muuttuneet hyvin harmaiksi, ankeiksi ja sateisiksi on piristystä sisätiloihin tehnyt mieli luoda tunnelmavalojen avulla.

Isoon lasikulhoon ruokailuhuoneen pöydälle laitoin kolme aikoinaan virkkaamaani pitsipalloa, sekä paristoilla toimivia valolankoja. 

                        

Illan pimetessä niiden luoma tunnelma paranee oleellisesti.

Ripustan myös aina tähän aikaan vuodesta olohuoneen seinälle tekemäni vanhan valotaulun. Kehykset ovat lapsuudenkotini vanhasta taulusta. Kehykset olen spreijannut hopean ja kullan sävyiseksi. Tauluun olen kutonut valkoisesta, hopearaitaisesta paperinarusta kehysten sisäosan kokoisen pussin, jonka sisällä on sähköllä toimiva valosarja. Pussi valoineen on niitattu kiinni pussin reunoista kehyksen taustaan. Paperinarun pintaan on vielä lisättynä hopeanvärisiä lasihelmiä elävyttä ja säihkettä tuomaan.

Porvoosta hankin muutama vuosi sitten kivat, lasipurkin sisällä olevat ja paristoilla toimivat Led- kynttilät. Olen lisännyt niihin vielä kauniit, kukka-aiheiset mansetit. 

Omasta pihasta kerätyt kuivakukat sopivat mielestäni kivasti Led-kynttilöiden kanssa yhteen. Vaikka eläviä kynttilöitä ei korvaakkaan mikään, ovat Led -kynttilät käytössä huolettomia ja paloturvallisia. 

Mukavaa hämäränhyssyä kaikille. 

Kesämuistoja

Hyvää viikonloppua.

 

Pikkulintujen ruokintakausi alkoi

 

                   

Pikkuvarpunen talipallon kimpussa.

Pikkulintujen ruokinnan aloitimme viikonloppuna ja voi mikä määrä lintuja heti ilmaantui aterioimaan talipalloille ja siemenautomaateille. Tiaiset kävivät jo aiemmin koputtelemassa ikkunan takana ja kurkistelivat sisään kuin ilmoittaakseen, että nyt olisi jo aika saada siemeniä syötäväksi. 

                   

Lapsenlapset olivat luonamme syyslomalla ja he saivatkin tehtäväkseen täyttää sekä siemen- että talipalloautomaatit, joka olikin heille hyvin mieluisa tehtävä. Kun automaatit oli saatu ladattua täyteen, he seurasivat sitten todella innokkaina keittiön ikkunasta lintujen ateriointia.  

Kuvat ovat todella suttuisia ja epätarkkoja, sillä jouduin ottamaan suurimman osan niistä keittiön ikkunalasin läpi. Vielä linnut ovat sen verran arkoja, että pyrähtävät heti lentoon, kun niitä yrittää kuvata ulkona.

Talitiainen

                          

Sinitiainenkin oli ehättänyt paikalle aterioimaan.

Pikkuvarpunen

Tuijan latvassa on hyvä ja turvallinen paikka istua ja aterioida.

Tuijien leikkaus

 

Tänää aloitin jokavuotisen puutarhan tuijien leikkauksen. Minulla oli apuna pitkälapainen pensasleikkuri,  sekä pieni trimmaukseen soveltuva oksaleikkuri. Ennen leikkausta tapaan levittää kevytpeitteen tuijan juurelle, josta oksasilppu on helppo tyhjentää säkkiin.

Pääpiirteittäin muotoilu sujuu melko nopeasti. Tuijan kuivuneita oksankärkiä ravistaessa nousee sisempää aina myös vielä pitkiä oksia, joita joutuu useampaan kertaan leikkaamaan. 

Pyrin pitämään tuijat nykyään myös sen verran matalina, että latvuksen saa muotoiltua mahdollisimman vaivatta maasta käsin. Ei enää hirveästi tee mieli keikkua yläilmoissa A-tikkaiden varassa. No niitäkin joudun vielä käyttämään puutarhan pidempien tuijien leikkauksessa.

Tänään leikkasin siis kolme tienvarsipenkin 'Brabant' -tuijaa ja yhden oikeanpuolimmaisen tuijan takana olevan timanttituija 'Smaragdi'n. Ei näy kuvassa.

Tässä kaikki kolme tuijaa valmiiksi parturoituina. Ovat vähän kuin Muumilaakson Hattivatteja muodoltaan.

 Tässä kolmikon takana kasvava timanttituija valmiiksi muotoiltuna. 'Smaragd' on luonnostaan tuuhea, joten se ei välttämättä vaadi leikkausta. Haluan kuitenkin pitää senkin muotoilun avulla suht' matalana ja kapeana. 

Vielä olisi runsaasti muotoiltavia havuja, mutta osan niiden leikkauksista jätän suosiolla kevättalven puuhaksi.