Loviisan "Wanhat talot"-tapahtuma

Elokuisena viikonloppuna, eli 29.-30. päivä oli taas perinteinen "Loviisan Wanhat talot"- tapahtuma, jossa tapaamme käydä ihan vuosittain jollei satu olemaan muita päällekkäisiä, samaan aikaan osuvia menoja.

 Näytillä oli noin 40 avointa kotia, joista osa oli uusia, ennen esittelemättömiä kohteita, osan ollessa jo tuttuja aikaisemmilta vuosilta. Olipa joukossa niitäkin, jotka ovat pitäneet ovensa auki ihan joka vuosi. Tapahtuma pitää sisällään myös kauniita puutarhoja, pop-up kahviloita, sekä tori- ja pihakirppiksiä.

Yllä oleva, uusiin kohteisiin kuulunut talo, oli kaikkineen erittäin vaikuttava ja upea. Saimme kuulla talon isännältä melko kattavan tarinan talon hankinnasta ja sen jälkeen aloitetusta vuosia kestäneestä, työn ohella tehdystä remontista, tietenkin perinteisiä rakennusmenetelmiä käyttäen. Talo henki todella ihanaa vanhan ajan tunnelmaa. 

Eräässä kohteista oli hieno vanha arkku ja seinät oli maalattu hyvin lämpimän väriseksi. 

Kauniit kipsivalokset ja vanha peili taas puhuttelivat tässä kohteessa sekä....

 hulppealta näyttävä ja koristeellinen sänky täytyi tietenkin myös kuvata.

Kaunis kaapisto

Kotoisia ja lämpimiä värejä.....

sekä erikoinen, vanha kattokruunu.

Vanhan talon pihapiiriä. Talon vasemmassa päädyssä oli valtava seinällä kiipeilevä köynnös. Yllättäen yksi talossa vierailevista kävijöistä sattui huomaamaan köynnöksessä jotain liikettä. No, rantakäärmehän se siellä kiemurteli ihan katon räystään alapuolella. Harmi vain, ettei tullut otettua siitä kuvaa.

Talon sisääntulon ovi oli kutsuvasti auki.

Huomioi isot verenpisarat.

Tässä kohteessa oli melko suuri ja suojaisa takapiha jonne oli raijattu esille antiikkinen sohva tyynyineen.

Kookkaita ja hyvin vanhoja omenapuita, joita useat kävijät kuten mekin, varmasti ihastelivat.

                     

On omenapuulla kokoa kerrakseen.

Perennoilla kivasti ympäröidyt isohkot puutarhakivet ja .....

pihan perällä kasvimaa lavakauluksineen.

"Wanhat talot"- tapahtumassa on aina paljon nähtävää ja koettavaa ja siellä vietetty päivä kuluu syömässä- ja kahvilla käynnin ohella, aina liian nopeasti. Aloitamme tapahtumapäivän kiertämällä ensin torilla, jossa myyntipöydät notkuvat antiikkia ja vanhaa tavaraa. Tällä kertaa en kuitenkaan löytänyt sieltä mitään itselle sopivaa. Sen sijaan....

jo aiemmin tutusta kaupungin antiikkiliikkeestä löysin alla olevan kauniin posliiniastian sekä....

vanhan ja erittäin hyväkuntoisen kannellisen liemikulhon, jota ajattelin hyödyntää lähinnä erilaisissa kukka-asetelmissa.

Tänään on ollut aivan ihanan aurinkoinen päivä. Lämmintä oli tosin vain + 2 astetta.

Toivotan mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille.

Amarylliksen sipulit istutettu

 

Eilen oli aika istuttaa viime joululta säästämäni ja koko kesän ulkona kukkapenkissa sipuleihin voimaa saamassa olleet 4 amarylliksen sipulia puhtaina odottaviin saviruukkuihin. Sipulit nostin hyvissä ajoin syyskuussa autotalliin kuivumaan karisteltuani ne puhtaaksi mullasta. 

Istuttaessa kaadoin ruukun pohjalle ensin kerroksen leca-soraa.

                            

Sekoitin mullan sekaan myös runsaasti vermikuliittia ilmavoittamaan ja sitomaan liikaa kosteutta ja toisaalta myös luovuttamaan sitä sipuleille tarpeen mukaan. 

Tässä sipulit odottamassa uudelleen istutusta. Leikkasin vielä ennen istutusta liian pitkiksi venähtäneet juuret lyhyemmiksi sekä poistin huonon näköiset juuret kokonaan.

Ohjeissa sanotaan, että sipulin istutus tulisi tehdä siten, että noin puolet sipulista jää mullan pinnalle. Itse en istuttanut ihan niinkään syvään. Kastelin mullan hyvin kevyesti haalealla vedellä ruukun sisäreunoja pitkin valuttamalla. Ruukut nostin lopuksi lämpimään paikkaan kasvua vauhdittamaan. Istutetuissa sipuleissa on sekä valko- että punakukkaisia amarylliksiä. Nyt vain odottamaan mahtaako kukinta onnistua vai ei.

Tässä sipulit kesäkuussa ulkona kukkapenkissä kuvattuna. Yksi punakukkainen amaryllis päätti jopa ihan yllättäen alkaa kukkimaan.

Marraskuunkaktus kukkii

Marraskuunkaktus, tai oikeammin niitä on kyllä yllä olevassa ruukussa kaikkiaan kolme kappaletta, aloittivat kukintansa. Ruukussa oikealla puolella oleva kaktus ei tosin vielä ole avannut nuppujaan ihailtavaksi.

Marraskuunkaktukset viettivät taas koko kesän ulkona alppiruusujen juurella, enkä lannoittanut niitä kesän aikana kertaakaan. Melko myöhään syksyllä siirtäessäni ne sisälle autotalliin huomasin ilokseni niissä olevan jo nupunalkuja. Kukkien alkaessa avautua sujautin muoviruukun, jossa ne olivat, sopivan kokoiseen suojaruukkuun ja nostin ruukun olohuoneen erkkeri-ikkunan eteen.

Alppiruusu 'Northern Hi-Lights'

Lopuksi muutama kuva puutarhan viimeisistä ruskapuskista.

Kupariheisiangervo 'Mindia'

 Hurmehappomarja

Kasvihuoneen kausivalot

 

Nyt kun illat ovat alkaneet pimetä yhä aikaisemmin virittelin erilaisia kausivaloja kasvihuoneeseen tunnelmaa luomaan.

Led- valosarjat ovat nykyään edullisia ja kuluttavat sähköäkin noin 80-90 % vähemmän, kuin vanhat hehkulamput. Lisäksi ajastinta käyttäen saa valot vielä kätevästi palamaan valitsemaansa aikaan. 

                         
Kiersin myös paristokäyttöisiä ja sopivan taipuisia led- valonauhoja havukoristeiden ympärille. Pienen patterikotelon saa kätevästi piilotettua näkyvistä ja valot aikaansaavat mielestäni juuri sopivan hämyisää tunnelmaa.
                         

                      

Pieni valurautainen kello pääsi ikkunanpieltä koristamaan.

Toiselle puolelle laitoin metalliseen amppeliin pienen havukorin ja vanhan avaimen.

Vähän muutakin rekvisiittaa täytyi laittaa esille. Pyörän edessä aikoinaan antiikkiliikkeestä hankkimani kaksi isoa ja painavaa rautakäpyä.

                   

Mustaksi käsittelemäni valurautaiset uurnat. Nämäkin ostin  antiikkiliikkestä vuosia sitten.  

Puinen vanha lintuhäkki.

                             
 

Mistähän enkeli mahtaa uneksia?

Tämän kivan metallisen kynttilätelineen löysin viime kesänä Loviisan "Wanhat talot"-tapahtumasta. 

Ilta alkaa hiljalleen pimetä ja niinpä sytytin myös....

                          

katon ylätuessa roikkuvat Led-valot.

Huvimajakin sai omat kausivalonsa.

Tuijien muotoilu ja kärhöjen talvisuojaus

 

Nyt kun kaikki puutarhan syystyöt alkavat olla lopuillaan ja kukkapenkkien perennanvarretkin saatu viimeistä kortta myöten katkottua ja silputtua komposteihin, aloitin pihaantulotien varressa kasvavien Brabant-tuijien muotoilemisen. Minulla on leikatessa käytössä kätevä pitkälapainen ja melko kevyt oksaleikkuri, jonka avulla saa helposti pidettyä havun perusmuodon samana.

 Tuijan juurelle levitin tapani mukaan kaksi kevytpeitettä. Leikatessa pientä oksasilppua tulee melkoisesti ja peitteen päältä leikkausjäte on helppo ja nopea kerätä pois.

Tässä kaikki kolme havua valmiiksi muotoiltuna.

Kuvassa vasemmalla näkyy yksi jo hyvin pitkäksi venähtänyt tuija, jota en ymmärrettävästä syystä ole muotoillut viime vuosina enää juuri lainkaan.

Havujen muotoilussa yhtenä hyvänä puolena on se, että talvella niiden päälle satava paksukaan lumikerros ei pääse murtamaan ja katkomaan oksia lainkaan.

Lopuksi kuva jo aiemmin muotoilluista marjakuusesta ulkovaraston viereisellä patiolla sekä....

kolmen peräkkäisen pallon muotoa tavoittelevasta 'Brabant'- tuijasta, jonka leikkaamisen aloitin muutama vuosi sitten.

Kuva puutarhassa tähän saakka kukkineesta ja tänään alas leikkaamastani jalokärhö 'Jan Pawel II'

Tapanani on aina näin syksyisin leikata alas myös niin kruunu- kuin jalokärhötkin. Samalla kerään kärhöjen juurelta pois kaikki sinne varisseet lehdet mahdollisten sienitautien ehkäisemiseksi. Tauti -itiöthän säilyvät nimenomaan maahan varisseissa lehdissä, varsissa sekä pintamullassa, josta ne herkästi keväällä leviävät sitten uusiin, kasvunsa aloittaviin versoihin. 

Varsien alasleikkauksen ja juurialueen putsauksen jälkeen levitän vielä kärhöjen juurelle leca-soraa pyramidimaiseksi keoksi. Etenkin keväisin ja syksyisin kun voi olla jopa useamman päivän kestäviä yhtenäisiä sateita, jolloin kärhöjen juurenniska on pitkään alttiina kosteudelle ja märkyydelle. Tässä leca-sora on suureksi avuksi. Ensinnäkin se läpäisee ja päästää veden hyvin nopeasti kärhön tyveltä syvemmälle juuristoon ja sora myös kuivuu sateen jälkeen nopeasti. Olenkin todennut vuosittaisen soran lisäämisen tosi hyväksi ja toimivaksi tavaksi.

            Tuhkalapion avulla soran levitys sujui tosi näppärästi.           

Kasvukauden viimeinen kärhön kukka.