Marraskuunkaktus kukkii

Marraskuunkaktus, tai oikeammin niitä on kyllä yllä olevassa ruukussa kaikkiaan kolme kappaletta, aloittivat kukintansa. Ruukussa oikealla puolella oleva kaktus ei tosin vielä ole avannut nuppujaan ihailtavaksi.

Marraskuunkaktukset viettivät taas koko kesän ulkona alppiruusujen juurella, enkä lannoittanut niitä kesän aikana kertaakaan. Melko myöhään syksyllä siirtäessäni ne sisälle autotalliin huomasin ilokseni niissä olevan jo nupunalkuja. Kukkien alkaessa avautua sujautin muoviruukun, jossa ne olivat, sopivan kokoiseen suojaruukkuun ja nostin ruukun olohuoneen erkkeri-ikkunan eteen.

Alppiruusu 'Northern Hi-Lights'

Lopuksi muutama kuva puutarhan viimeisistä ruskapuskista.

Kupariheisiangervo 'Mindia'

 Hurmehappomarja

Kasvihuoneen kausivalot

 

Nyt kun illat ovat alkaneet pimetä yhä aikaisemmin virittelin erilaisia kausivaloja kasvihuoneeseen tunnelmaa luomaan.

Led- valosarjat ovat nykyään edullisia ja kuluttavat sähköäkin noin 80-90 % vähemmän, kuin vanhat hehkulamput. Lisäksi ajastinta käyttäen saa valot vielä kätevästi palamaan valitsemaansa aikaan. 

                         
Kiersin myös paristokäyttöisiä ja sopivan taipuisia led- valonauhoja havukoristeiden ympärille. Pienen patterikotelon saa kätevästi piilotettua näkyvistä ja valot aikaansaavat mielestäni juuri sopivan hämyisää tunnelmaa.
                         

                      

Pieni valurautainen kello pääsi ikkunanpieltä koristamaan.

Toiselle puolelle laitoin metalliseen amppeliin pienen havukorin ja vanhan avaimen.

Vähän muutakin rekvisiittaa täytyi laittaa esille. Pyörän edessä aikoinaan antiikkiliikkeestä hankkimani kaksi isoa ja painavaa rautakäpyä.

                   

Mustaksi käsittelemäni valurautaiset uurnat. Nämäkin ostin  antiikkiliikkestä vuosia sitten.  

Puinen vanha lintuhäkki.

                             
 

Mistähän enkeli mahtaa uneksia?

Tämän kivan metallisen kynttilätelineen löysin viime kesänä Loviisan "Wanhat talot"-tapahtumasta. 

Ilta alkaa hiljalleen pimetä ja niinpä sytytin myös....

                          

katon ylätuessa roikkuvat Led-valot.

Huvimajakin sai omat kausivalonsa.

Tuijien muotoilu ja kärhöjen talvisuojaus

 

Nyt kun kaikki puutarhan syystyöt alkavat olla lopuillaan ja kukkapenkkien perennanvarretkin saatu viimeistä kortta myöten katkottua ja silputtua komposteihin, aloitin pihaantulotien varressa kasvavien Brabant-tuijien muotoilemisen. Minulla on leikatessa käytössä kätevä pitkälapainen ja melko kevyt oksaleikkuri, jonka avulla saa helposti pidettyä havun perusmuodon samana.

 Tuijan juurelle levitin tapani mukaan kaksi kevytpeitettä. Leikatessa pientä oksasilppua tulee melkoisesti ja peitteen päältä leikkausjäte on helppo ja nopea kerätä pois.

Tässä kaikki kolme havua valmiiksi muotoiltuna.

Kuvassa vasemmalla näkyy yksi jo hyvin pitkäksi venähtänyt tuija, jota en ymmärrettävästä syystä ole muotoillut viime vuosina enää juuri lainkaan.

Havujen muotoilussa yhtenä hyvänä puolena on se, että talvella niiden päälle satava paksukaan lumikerros ei pääse murtamaan ja katkomaan oksia lainkaan.

Lopuksi kuva jo aiemmin muotoilluista marjakuusesta ulkovaraston viereisellä patiolla sekä....

kolmen peräkkäisen pallon muotoa tavoittelevasta 'Brabant'- tuijasta, jonka leikkaamisen aloitin muutama vuosi sitten.

Kuva puutarhassa tähän saakka kukkineesta ja tänään alas leikkaamastani jalokärhö 'Jan Pawel II'

Tapanani on aina näin syksyisin leikata alas myös niin kruunu- kuin jalokärhötkin. Samalla kerään kärhöjen juurelta pois kaikki sinne varisseet lehdet mahdollisten sienitautien ehkäisemiseksi. Tauti -itiöthän säilyvät nimenomaan maahan varisseissa lehdissä, varsissa sekä pintamullassa, josta ne herkästi keväällä leviävät sitten uusiin, kasvunsa aloittaviin versoihin. 

Varsien alasleikkauksen ja juurialueen putsauksen jälkeen levitän vielä kärhöjen juurelle leca-soraa pyramidimaiseksi keoksi. Etenkin keväisin ja syksyisin kun voi olla jopa useamman päivän kestäviä yhtenäisiä sateita, jolloin kärhöjen juurenniska on pitkään alttiina kosteudelle ja märkyydelle. Tässä leca-sora on suureksi avuksi. Ensinnäkin se läpäisee ja päästää veden hyvin nopeasti kärhön tyveltä syvemmälle juuristoon ja sora myös kuivuu sateen jälkeen nopeasti. Olenkin todennut vuosittaisen soran lisäämisen tosi hyväksi ja toimivaksi tavaksi.

            Tuhkalapion avulla soran levitys sujui tosi näppärästi.           

Kasvukauden viimeinen kärhön kukka.

Lintujen talviruokinta aloitettu

Päätimme aloittaa viime viikolla lintujen jokavuotisen talviruokinnan viisi- ja yhdeksänvuotiaiden poikien iloksi heidän ollessa luonamme syyslomalla muutaman päivän. Pojat olivat ihan into pinkeänä ripustamassa ruokinta-automaatteja paikoilleen ja täyttämässä ne auringonkukan siemenillä. Iloksemme linnut löysivät todella nopeasti paikalle. En muista myöskään koskaan aiemmin olleen näin runsasta lintumäärää kuin tänä syksynä. Valitettavasti linnut ovat vielä hieman arkoja ja kuvaaminen onnistui näin alkuun vain keittiön ikkunan takaa otettuna ja niinpä....

kuvat ovat valitettavasti hieman epätarkkoja ja suttuisia. 

Ruokailemassa on käynyt tähän saakka lähinnä tali- ja sinitiaisia, pikkuvarpusia tosin tikkakin lehahti yhtenä aamuna paikalle rasvapalloista nauttimaan.

 

Kitkentää ja vihoviimeisiä kukkijoita

 

On muuten ihan uskomatonta kuinka nopeasti perennapenkkeihin ilmaantuu rikkaruohoja vielä näinkin myöhään syksyllä. Tapaamme katkoa ennen talven tuloa perennapenkeistä kaikki perennanvarret ja silputa ne sitten kompostiin. Sinä on hyvänä puolena se, että mahdolliset perennanvarsien joukossa lymyävät rikat on helppo havaita ja poistaa.

Eilen ennen sadetta lähdin kitkemään alapihan omenapuupenkkiä ja haravoimaan jo enimmät sinne varisseet lehdet. Tuuli melko navakasti, joten pussitin lehdet saman tien myöhemmin jäteasemalle kuskattavaksi. Meillä on ollut  omenapuissa joka vuosi muumiotautia, tänä kesänä tosin poikkeuksellisen vähän, ja koska sieni talvehtii myös maahan pudonneissa lehdissä, tapaan syksyisin haravoida ne mahdollisimman tarkkaan pois, jolloin se vähentää ja ehkäisee osaltaan itiöiden leviämistä keväällä. Kuten eilen otetusta kuvastakin näkee, niin suuri osa lehdistä on edelleen kiinni oksissa.

Olin hämmästyksestä ymmyrkäisenä, kun äkkäsin omenapuupenkin pellonpuoleisella reunalla kukkivan tähkäesikkon. (Primula vialii) Viime kesänä mieheni poisti penkistä liikaa varjostavan ja isoksi kasvaneen Brabant- tuijan ja minä lisäksi vielä penkin pihanpuoleisella reunalla olleen marjaomenapuun. Kesäkuun alussa lapsenlapsen ollessa lomalla luonamme, aloimme yksin tuumin muokkata penkkiä jo aiemmin keväällä Sydänmaalta ostetuille ja istutusta odottaville perennoille. Tähkäesikko oli yksi näistä kesäkuun alussa istutetuista perennoista. Sen virallinen kukinta-aikahan on kesä -heinäkuussa, mutta lämmin ja kostea syksy lienee syy sen poikkeukselliseen kukintaan.

Vanhakantainen 'Brunäs' daalia jatkaa edelleen kukintaansa. Huomiseksi tänne on luvassa ensimmäinen hallayö, joten pitääkin muistaa ennen sitä katkoa viimeiset kukat maljakkoon.

Lämpimästä syksystä kertonee myös se, että salkoruusut kukkivat edelleen pitkiksi venyneiden varsien nokassa. Ihailen niitä usein keittiön ikkunasta.

Myös syysastereiden kukinta alkaa olla parhaimmillaan ja keräsin jo toistamiseen niistä ison kimpun keittiön pöydälle.

 

Siemenistä kylvetyt kesäkukat

Enpä muista yhtään kevättä, jolloin olisin kylvänyt ja esikasvattanut kesäkukkia yhtä vähän kuin tänä menneenä keväänä. Näistäkin osa, kuten tsinniat kukki vain muutamalla kukalla, ja nekin tosi myöhään kesän kääntyessä jo syksyn puolelle.

Tsinnia

Aika myöhäiseksi meni myös silkkikukkienkin kukinta. Niinpä en löytänyt kuvakansiostani, kuin tämän yhden ainoan kuvan.

Kesämalvikit sen sijaan kukkivat runsaasti ihan pitkälle syksyyn. Malvikit esikasvatin kasvihuoneessa ennen kuin siirsin ne kahta puolta puutarhaporttia oleviin kukkalaatikoihin.

Kesämalvikeista tapaan kerätä joka syksy niiden kypsyneet siemenet talteen. Siemeniä on nytkin kerättynä ja varastoituna ensi kevään kylvöjä varten.

No, mitä sanoisin sitten näistä, omista siemenistä kasvatetuista tuoksuherneistä. Ainakin ne ovat kukkineet ihan näihin päiviin asti, vaikkei kukintaa muutoin voi kehua kovin loisteliaaksi.

Tuoksuherneet istutin takapihan pation kulmauksessa sijaitsevaan istutuslaatikkoon kelloköynnösten edustalle.

Kelloköynnös ei kukkinut tänä vuonna lainkaan. Lieneekö syynä liian vähäinen lannoitus, sillä sekoitin keväällä istutusmultaan vain kanankakkaa kasvu- ja kukintabuusteriksi. No, annoin sentään muutaman kerran kesän aikana myös veteen sekoitettua kastelulannosta.

Samettikukat eivät petä koskaan. Omista kerätyistä siemenistä esikasvatin osan. Kuvassa olevat kylvin suoraan kasvupaikalle missä ne kukkivat edelleen, tosin jo hieman sateessa ränsistyneinä. 

Loppuun vielä kuvia kesäisin pitkään kukkivista kaksivuotisista harjaneilikoista.

Toissakeväänä kylvetyn tummanpunakukkaisen harjaneilikka 'Heritage Crimson'in kesäistä kukintaa muurikivipenkissä. Lajike on mielestäni tosi kaunis ja toivon tämän kylväytyvän jatkossa runsaasti kasvupaikalleen.