Aloin selvittämään edesmenneeltä äidiltäni saamani vanhakantaisen punaisen daalian alkuperää.
Soittelin Pohjanmalle sukulaisilleni ja neljännen puhelun jälkeen asia alkoi selvitä.
Isäni iäkäs veljenvaimo muisti onnekseni, että mummulassani, eli isäni kotona oli kasvatettu hyvin pitkään kestävää ja hyväksihavaittua punaista daalialajiketta. Tieto oli aika yllätyksellinen, koska arvelin äitini saaneen juurakon aivan jotain muuta kautta.
Daalian juurakoita oli sitten aikojen saatossa annettu ja jaettu lähisukulaisille. Osoittautui myös, että melko varmuudella samaa kantaa olevaa daaliaa oli kasvatettu myös kymmenen kilometrin päässä olevassa naapurikunnassa Himangalla.
Maaseudullahan ei ennen vanhaan juuri kasveja osteltu, vaan niitä saatiin lahjana sukulaisilta ja tuttavilta. Näin ne matkasivat varmaan pitkiäkin matkoja uusille asuinsijoille.
Olen useamman, kuin kerran elämässäni harmistellut, etten aikoinaan ymmärtänyt kysyä, mistä äitini oli alkuaan saanut juurakkonsa. Nyt tiedän ja aion vaalia daaliaani niin kauan, kuin se suinkin on mahdollista.
Olemme mieheni kanssa asuneet monessa paikassa ympäri suomenmaata hänen työnsä kuljettamana ja daaliat ovat seuranneet mukanamme. Ne ovat yksi kaunis muisto (monien joukossa) omasta äidistäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti