Kuinka lyhyt meidän kesämme ja kasvukautemme onkaan puutarhan suhteen.Varsinkin tällaisen kesän jälkeen, kuin mennyt kesä on ollut, huomaa havahtuvansa kerran jos toisenkin ajatukseen, että olenko syntynyt väärään maahan. Huolimatta siitä miten ihana suomen kesä voi parhaimmillaan olla, tosiasiahan on kuitenkin, että omaamme hyvin lyhyen suven. Tuntuu, että vasta ihan äskettäin touhusin kevättöiden kimpussa, istutin, muokkasin, kastelin ja lannoitin puutarhaani ja hups, äkkiä huomaan olevani syksyssä. Aina ulkomailla lomaillessani harmittelen tätä samaa asiaa ja huokaisen mielessäni ja joskus ääneenkin, että olisipa meidänkin kesämme enemmän kuin viralliset kolme enemmän tai vähemmän lämpöistä, tuulista ja sateista kuukautta.
Työmatkalla Marseillessa oleva mieheni soitti varhain aamulla ja kertoi istuvansa aamupalalla hotellin terassilla pitkälti kahdenkymmenen asteen lämmössä ja totesi sarkastisesti, että tähän voisi jopa tottua. Minä ainakin tiedän ilman sarkasmin häivääkään, että ottaisin ilolla vastaan pitemmän suven. Ulkomaillako asuen? No tuskin sentään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti