Loppukesän- ja syksyn kukkijat

Syyskesän perennat ovat useimmiten oikeita väripillereitä puutarhassa ja voimakkaat värit antavat energiaa  ja loistoa hämärtyviin iltoihin. Keltaiset ja oranssiin taittuvat värit ovat hyvin yleisiä loppukesän kukkijoilla ja ne loistavat, kuin lyhdyt puutarhan hämärässä.

Syyspäivänhattu on näyttävä ja tosi pitkään kukkiva perenna ja se pysyy melko hyvin pystyssä tukemattakin. Varret kannattaa leikata alas vasta keväällä, sillä ne ovat onttoja ja vesi kulkeutuu katkaistuista värrentyngistä helposti kasvin tyvelle ja mädännyttää sen. Kuva kukinnan olessa parhaimmillaan.

Toinen saman lajin perenna on Sädepäivänhattu, joka kukkii myös tosi myöhäiseen syksyyn ja on ehkä yleisimmin tunnettu saman suvun Kultapallon kanssa. Tämä kasvaa meillä sisääntulon lähellä olevassa penkissä puksipuun vierellä.

Isohelokki on matala ja se kasvaa maanmyötäisesti. Kukat ovat kirkkaan keltaiset ja suuret, kuten kuvasta näkyy. Talvenkestävyys on valitettavasti melko huono, mutta tätä kaunotarta on helppo lisätä siemenistä kylvämällä ja nämäkin ovat itse siemenestä kasvatettuja. Kukka aukeaa illalla ja kuihtuu seuraavaan iltaan mennessä, mutta uusia kukkia puhkeaa koko ajan lisää. Maaperän tulisi olla hyvin vettä läpäisevää ja mielellään vielä kohopennkki.

 Iltahelokki (alla) on kaksivuotinen ja pystyvarsinen ja sekin aukaisee kukkansa vasta illalla ja yksittäinen kukka kuihtuu nopeasti, mutta samoin kuin isohelokki se pukkaa jatkuvasti lisää uusia kukkia. Kylväytyy sinne tänne kukkapenkissä. Minulla kasvaa pihalla myös Kultahelokki, joka on suosikkini helokeista, mutta valitettavasti minulla ei ole nyt siitä kuvaa.