Amaryllikset

Palataanpa viime kesän puutarhatunnelmista hieman ajankohtaisempiin asioihin. Joulun jälkeen paikallisessa Citymarketissa käydessämme en malttanut olla ostamatta vielä yhtä punakukkaista amaryllistä. Etenkin talviaikana huomaan kaipaavani väriä huoneisiin ja amaryllis ajaa siltä osin kyllä asiansa.

Kukkien avautuminen on ollut jostain syystä tuskallisen hidasta. Nyt yksi kukka on avautunut ja kaksi muutakin kelloa on avautumassa. Uutta kukkavanaa ei kuitenkaan sipulista näytä enää olevan nousemassa. 

Toisen, jo ennen joulua hankitun amarylliksen ostaessani en arvannut, että onnistuin saamaan matalavartisen yksilön, jollaisen olen kerran aiemminkin marketista ostanut. Odotin amarylliksen kukkaan puhkeamista jouluksi ja ehtihän se juuri ja juuri aukaista pari nuppua. Osa nupuista oli kuitenkin heti auettuaan vanhan ja jo pitkään kukkineen näköisiä. 

 No löytyihän se syykin edellä kerrottuun. Nostettuani sipulin ylös purkista ja tutkittuani sitä lähemmin, huomasin sen kärsineen liian kosteasta mullasta. Poistin mustuneet juuret kokonaan ja laitoin sipulin siltään vanhaan hyasinttilasiin. Lasiin laitoin vettä sen verran, että sipulin pohja juuri ja juuri osui veden pintaan. 

                             

Eipä kauaa kestänytkään, kun sipuli kasvatti uudet vankat juuret.

                               

Nyt amaryllis on ollut vanhemman kukkavanan poiston jälkeen jo jonkin aikaa uudella kukintakierroksella ja sipulista näyttäisi nousevan vielä yksi lupaavan näköinen alku lisää. Näkyy kuvassa tuolla ylempänä.

 Poikani perheen lahjaksi tuoma punakukkainen joulutähti on vielä myös voimissaan. Enpä siis ole hennonut heittää sitä vielä kompostin ruoaksi.