Vihoviimeisiä puutarhatöitä

 

Tänään nostin kasvimaan lavakehikoissa kasvaneet palsternakat ylös penkistä. Olen viivyttänyt nostoa mahdollisimman pitkään, sillä palsternakan parhaan kasvun sanotaan olevan syksyllä. Korjuun voi tehdä siis mahdollisimman myöhään syksyllä. Kuitenkin ennen pakkasia. Palsternakat voi jättää myös penkkiin talveksi ja korjata vasta keväällä. 

Palsternakan sadon ei voi sanoa olevan mitenkään runsas, mutta osasta niiden koko oli kuitenkin ihan hyvä.

Katkoin naatit kompostiin ja nostin palsternakat autotalliin yön ajaksi kuivumaan ennen niiden lopullista puhdistusta. Palsternakoista osa on tarkoitus pikkelöidä ja osan raastan valmiiksi juureslaatikoita ja keittoja silmälläpitäen.

Tänään silppusin ruohonleikkurilla myös viimeisiä nurmikolla olevia omena- ja luumupuun lehtiä. Etenkin omenapuut ovat pitäneet hyvin sinnikkäästi kiinni lehdistään ja vasta nyt oksat alkavat olla täysin paljaita. 

Mieheni on yleensä puhaltanut lehtipuhaltimella lehdet kasaan silputtavaksi. Valitettavasti runsas kaksi viikkoa sitten, jalkapalloa kunnan tekonurmikentällä lasten kanssa pelatessaan, mieheni vasemman jalan akillesjänne katkesi, ja nyt kaikki työt ovat hänen osaltaan pitkään katkolla.




Aamulla kuvasin hyvin kaunista auringonnousua horisontin takaa. Näkymä oli jotenkin lähes maaginen.

                                             Sieltä se aurinko alkaa jo pilkistää esiin.