Liljat

Joka kesä päätän lujasti luopua liljoista ja niiden tuottamasta lisätyöstä. Liljani saavat nimittäin liljakukkoja ja härmävioituksia aina loppukesästä  ja penkkien siistiminen kukinna jälkeen on työlästä ja hidasta, kun kaikki varret täytyy leikata ja polttaa heti kukinnan loputtua.

Tällaisina sateisina kesinä, kuin tänäkin vuonna on ollut, tilanne on vain pahentunut entisestään. Ruiskutuksiakaan härmää vastaan ei juuri kannata sateiden takia tehdä. Liljakukkoja olen tietysti poistanut ja liiskannut aina niitä havaitessani. Peijoonit ovat vain sukkelaliikkeisiä ja nopeita maahan pudottautujia ja pääsevät helposti pälkähästä.



Tässä osa liljoistani. Tämän kesän kukintaa.







Tämä lilja kukkii aina runsaasti ja kukinto on sarjamainen.



























Liljat angervojen lomassa.



Perinteikäs ruskolilja

Suuri intohimoni havut

Havut ovat tulleet pihassamme vuosien myötä yhä tärkeämmäksi elementiksi. Mielestäni ne luovat puutarhalle raamit ja niiden monimuotoisuus ja vihreän eri sävyt ihastuttavat ympäri vuoden. Pyrimme lisäämään lajimäärää pikkuhiljaa joka kesä.



Tarhakataja allasruukun taustalla.



 Edessä ruukussa Sorvarinlaakeri.



Vasemmalla Irlanninkataja



Kuva hieman lähempää.



Tämän kesän kasvatit Tiny Tim pallotuijat .



Timanttituijat köynnösportin kehystäjinä.



Vielä melko uusi havualue naapuritontin rajalla sijaitsevan luonnontilaisen alueen edustalla.



Polunvarren havualue.



Oikealla edessä männyn runkoa vasten kasvava Pensassembra.



Brabanttituijat pysyvät tuuheina jokavuotisilla leikkauksilla.







Kartiovalkokuuset, tuiviot ja kataja muurikivipenkissä. Edessä Seppelvarpu.

Pahoittelen kuvien surkeaa laatua.



Tuivio, loistava ja nopeakasvuinen maanpeittäjä.



Vauvakatajat ja pesäkuusi alakuvassa.

Allasalue

Allasaluella kasvit ovat nauttineet kesän runsaista sateista enemmän, kuin emäntänsä.



Allasalue hieman eri kulmista kuvattuna.



















Kuunliljat kukkivat runsaasti.



















Kosteutta ja voimakasta kasvualustaa suosiville nauhuksille kesä on ollut myös enemmän kuin suotuisa.







Tarharantakukka ja Nauhus sulassa sovussa.











Huilupoika











Hankin paikallisesta osto- ja myyntiliikkeestä vanhan puisen saavin, jonka puhdistin ensin perusteellisesti ja tervasin sitten erikoisvenetervalla.

Se sai kaunistukseksi vaaleanpunaisen Jalokärhön( Pink Fantasy) jonka siirrän talveksi lopulliselle kasvupaikalle perennapenkkiin.

Kahden seipään väliin kiinnitetty vanha ikkunanpoka, johon punoin hamppunarusta ristikon, toimii kärhön kiipeilytelineenä. Tervasin myös sekä seipäät, että narun.



Kärhö lähikuvassa.



Yksittäinen kukka







Aiemmin kesällä otettuja kuvia.

Uusi havualue

Viime syksynä aloitettu uusi havualue,  näyttää tällä hetkellä tällaiselta.





Viime syksynä vajan läheisyydestä poistettiin viisi suurta kuusta ja kannot jyrsittiin urakoitsijan  avulla. Maan alle jäi kuitenkin runsaasti isoja juuria, jotka kaivoin lapion avulla esiin ja sahasin poikki. Osan juurista poistin kirvestä apun käyttäen ja se kävi enemmän kuin kuntoilusta. Kaikkein suurimmat juuret mieheni sahasi sitten moottorisahalla, jonka jälkeen terälle saikin sanoa hyvästi. No uusia teriähän saa kaupasta ja uusi ostettiinkin vioittuneen tilalle.



Kun juuret saatiin poistetuksi levitin kantohakkeen haraa apuna käyttäen kauttaaltaan alueelle tasaiseksi kerrokseksi ja poistin sitä ennen kaikki rikkaruohot ja ruohotuppaat mahdollisimman tarkkaan pois. Seuraavaksi levitin tumman suodatinkankaan maahan ja havujen kohdalla tein kankaaseen viillokset, jotta sain ujutettua kankaan mahdollisimman lähelle havujen runkoa. Mitä yhtenäisempänä kankaan saa aluelle  ja havujen alle sen paremmin saa rikkaruohot pidettyä poissa. Istutimme havut  paikalle jo viime kesänä, joten se hankaloitti hieman suodatinkankaan levitystä.

Seuraavana oli vuorossa seulanpääkivien latominen vajan seinustalle ja alueen reuna-aluelle. Kivet olivat suurena kasana vajan vieressä ja vanha ladottu kivireunus niiden alla. Lajittelin kaikki kivet ja ladoin kivireunuksen uudelleen. Siinä vierähtikin kokonainen päivä. Illalla kyllä sitten lihakset ja kroppa tiesivät mitä olivat päivän tehneet.



Suodatinkankaan päälle levitettiin lopuksi hiekoitussoraa paksu kerros ja alueen takaosaan tulee seinämä näköesteeksi ja tuulensuojaksi. Havuja on tarkoitus istuttaa lisää vielä tänä syksynä ja osa niistä odottaa jo siirteessä uudelle alueelle istutusta.



Edessä epämääräisen muotoinen metsäkuusi tai oikeammin kuusia, jotka olen istuttanut vieri viereen. Taustalla Brabant tuijia, joita oli alkuaan viisi kappaletta. Kuivuus sai valitettavasti yhden niistä hengiltä. Havuja täytyisi aina istuttaa pariton määrä, jotta ne näyttävät istutuksessa tasapainoiselta. Tarkoituksena onkin istuttaa syksyllä tilalle uusi yksilö.

Preeria-angervo

Olen aina pitänyt kovasti Preeria-angervosta ja sen kukat ovat kuin vatkattua marjapuuroa. . Meillä se kasvaa puolivarjoisassa penkissä Purppurapunalatvan seuralaisena. Maa on savipitoinen.















Lehdet ovat myös näyttävät ja hieman karheapintaiset.