Syntynyt väärään maahan

Kuinka lyhyt meidän kesämme ja kasvukautemme onkaan puutarhan suhteen.Varsinkin tällaisen kesän jälkeen, kuin mennyt kesä on ollut, huomaa havahtuvansa kerran jos toisenkin ajatukseen, että olenko syntynyt väärään maahan. Huolimatta siitä miten ihana suomen kesä voi parhaimmillaan olla, tosiasiahan on kuitenkin, että omaamme hyvin lyhyen suven. Tuntuu, että vasta ihan äskettäin touhusin kevättöiden kimpussa, istutin, muokkasin, kastelin ja lannoitin puutarhaani ja hups, äkkiä huomaan olevani syksyssä. Aina ulkomailla lomaillessani harmittelen tätä samaa asiaa ja huokaisen mielessäni ja joskus ääneenkin, että olisipa meidänkin kesämme enemmän kuin viralliset kolme enemmän tai vähemmän lämpöistä, tuulista ja sateista kuukautta.

Työmatkalla Marseillessa oleva mieheni soitti varhain aamulla ja kertoi istuvansa aamupalalla hotellin terassilla pitkälti kahdenkymmenen asteen lämmössä ja totesi sarkastisesti, että tähän voisi jopa tottua. Minä ainakin tiedän ilman sarkasmin häivääkään, että ottaisin ilolla vastaan pitemmän suven. Ulkomaillako asuen? No tuskin sentään.

Nyt se sitten tapahtui

Mietin hyvin pitkään siirtymistä Vuodatuksesta Bloggeriin ja nyt sitten lopulta sain sen tehtyä. Varmaan tässä menee jonkin aikaa totutteluun, perehtymiseen ja tutustumiseen mitä kaikkia ominaisuuksia on tarjolla.

Allu on poissa.

Naapurissamme asusti aivan ihastuttava koirapersoona Alfred eli Allu. Allu rakasti yli kaiken palloja ja palloleikkejä ja ystävyytemme olikin jollain tapaa sinetöity, kun naapuriin kerran saapastellessani koira tuli  uteliaana minua tervehtimään ja kohta jo  palloa suussaan kantaen eteeni sen näköisenä, että leikitäänhän. Ja mehän leikimme silloin ja monet, monet kerrat sen jälkeen. Minä heittelin Allulle palloa ja se juoksi hakemaan sitä minulle takaisn aina yhtä riemuissaan. Alfred oli siitä poikkeuksellinen yksilö, että toisin kuin useimmat lajitoverinsa, se piti kovasti vedestä ja vesisuihkuun syöksymisestä. Missä vaan joku liikkui vesiletkun kanssa sinne ryntäsi Allu. Naapurit kertoivat, että koira myös saunoi mielellään ja istui kuulemma sangen tyytyväisenä lauteilla.

Allu kunnostautui lyhyen elämän huomioon ottaen monella tapaa esim. syömällä myrkyllisen rupisammakon ja ainakin yhden tennispallon. Molemmista uroteoista seurasi eläinlääkärillä käynti. Kaikkinensa Allu oli eloisa,kiltti ja kaikesta uudesta ja oudosta sangen kiinnostunut. Niinpä sokki oli melkoinen, kun naapuri heinäkuun loppupuolella tuli kertomaan käärmeen pistäneen (mitä ilmeisemmin) koiraa ja elvytyksestä huolimatta ja lääkärin ehtimättä paikalle, menehtynyt. Suru oli suuri isäntäperheessä ja meillä täällä naapurissa. Pieni vipeltäjä ja kaikkien lemmikki oli poissa.



Allu pihassamme vierailulla.



Allu kaivoi usein vimmatusti pihallamme olleita myyräkasoja ja hääti näin monta kutsumatonta vierasta puutarhastamme.

 

Pionien siirto

Aina sanotaan, että pioneille tulee antaa kasvurauha, eivätkä ne pidä jakamisesta eikä siirtelystä. Ajankohdalla  lienee myös oma merkityksensä ja  syksyä suositellaan näihin puuhiin.

Joka tapauksessa minä jouduin siirttämään omat pionini kukkapenkin etureunasta keskemmälle penkkiä viime viikonloppuna.

Aikoinaan pihaa laittaessamme pionit istutettiin kapeaan, leveydeltään noin 60 senttiseen, pitkähköön penkkiin, johon ei  muita kasveja tullutkaan. Ajan myötä penkkiä sitten suurennettiin huomattavasti leveämmäksi ja suuremmaksi ja muodosta tehtiin kolmiomainen.


Alla kuvat penkistä kesäkuun alussa.







Penkkiä katsotaan pihan molemmilta puolin, joten keskellä tulisi olla korkeimmat kasvit ja matalammat portaittain kohti penkin reunaa. Näinhän meillä ei ole tähän asti ollut ja nyt asiaan sitten tuli parannus.

Siirron yhteydessä pionista katkesi väkisinkin isoja ja paksuja juurakon pätkiä, vaikka yritin saada paakun maasta mahdollisimman isokokoisena ja ehjänä. Nyt hieman jännittää miten toistakymmentä vuotta vanhoille pioneilleni käy, vai käykö kuinkaan. Se jää nähtäväksi.



Pionit ennen siirtoa.



Siirrettäviä oli kolme kappaletta.



Varret valmiiksi katkottuna helpottamaan siirtoa.



Lisäsin pohjamaahan hieman kompostia, kalkkia ja kourallisen PK- lannosta ja sekoitin hyvin. Sitten istutin kasvit uudelle paikalleen. Istutuksessa on hyvin tärkeää, että pioni tulee oikeaan syvyyteen. Silmujen päälle saa tulla multaa vain 3-5 senttiä muuten pioni juroo, eikä kuki. Lopuksi kastelin juurakot perusteellisesti. Kastelu auttaa parhaiten myös mullan tiivistämisessä kasvin ympärille.

Tunnustus

Sain Vilmalta ihanan blogitunnustuksen jokin aika sitten ja se tuli iloisena yllätyksenä. Lämmin kiitos siitä. Vilman oma puutarha on moderni, japanilaisvaikutteinen ja hyvin tarkkaan ja harkiten suunniteltu ja toteutettu.

On todella vaikea nimetä omia  suosikkejani, sillä niin paljon on todella hienoja ja inspiroivia blogeja. Toisaalta olen harrastanut bloggailua vasta aika lyhyen aikaa ja paljon on varmaan vielä vain tutustumista odottavia blogeja.


Näitä Blogeja olen  eniten seurannut:


http://konnadonnankotona.blogspot.fi/
kivisenvilma.blogspot.com/
http://piharemonttia.blogspot.fi/

Tuoksumiekkalilja Acidathera bicolor

Ostin keväällä Tuoksumiekkaliljan mukuloita ja istutin ne suurehkoon lasitettuun kukkapurkkiin  kasvamaan. Ilokseni purkista sitten kesän myötä alkoi työntyä lehdenalkuja.

Mökille kesälomalle lähtiessämme kaivoin purkin  kasvimaan kylvölavaan ja lannoituksen ja
peruusteellisen kastelun jälkeen toivoin sen tulevan toimeen omillaan viikon ajan.

Tuoksumiekka kesti hyvin lomailumme ajan kasvimaan mullissa ( jotakin hyötyä sentään on ollut sateisesta kesästä)  ja purkki on edelleen samoilla sijoillaan ja kasvi on ihastuttanut hienostuneella kukinnallaan jo pitkään.




 




Tuoksukurjenmiekka ei valitettavasti talvehdi avomaalla.Sen mukulat voi kuitenkin talvettaa esim. viileässä autotallissa, jos sellaisen omistaa.



Kukat tuoksuvat nimensä mukaisesti. Tuoksu on imelähkö.



Varret kasvavat, kuten kuvasta näkyy, melko pitkiksi ja kukat nuokkuvat alaspäin. Vitivalkoiset terälehdet ja kukan liila keskusta ovat hienostuneet ja kukinta kestää pitkään.



Aion ehdottomasti hankkia lisää miekkaliljan mukuloita ja uskon että se on laajempana kasvustona sykähdyttävän upea. Kasvi olisi varmaan upea isoihin ruukkuihin istutettuna myös esimerkiksi sisääntulon lähettyville mistä sen vieno tuoksu saavuttaisi kulkijan.

Säleikköseinämä

Uuden havualueen säleikköseinämä alkaa pikkuhiljaa valmistua. Enään puuttuvat yläparrun poikkipuut. Maalaukseen kului yllättävän paljon aikaa, koska ristikkorimat  ja pylväät täytyi käsitellä kahteen kertaan. Rimat maalasin ennen asennusta ja  punaiset pystytolpat vasta paikoillaan. Aikaa kului myös rimojen mittaukseen  ja sahaukseen. No niinhän sitä sanotaan, että " hiljaa hyvä tulee".



  

Pystytolpat on asennettu maahan käyttämällä metallisia tolpanjalkoja.



Mitään varsinaista valmista mallia meillä ei seinämään ollut. Mitoitukset  teimme kokeilemalla mikä näyttää silmämääräisesti hyvältä. Samoin mallailimme ristikot.



Nyt säleikkö näyttää vielä kovin alastomalta, mutta kunhan se saa köynnöksiä verhokseen pehmentää se heti yleisilmettä. Yläparruun voi laittaa myös kesäkukkaamppeleita roikkumaan. Sähköpylväs näkyy tosi harmittavasti seinämän takana.