Vaahteraruusut

Nyt on blogeissa ollut paljon vaahteran lehdistä tehtyjä ruusuja ja niistä koottuja upeita asetelmia ja niinpä päätin itsekkin kokeilla niiden tekoa. Pari ruusua tein ensin tavanomaiseen tapaan taittamalla aina vaahteranlehden kaksin kerroin ja sitten rullaten sen ruusun muotoon yksi lehti kerrallaan. Sitten mietin olisiko nopeampaa tapaa tehdä asia ja päädyin kokeilemalla tähän mielestäni tosi nopeaan tapaan tehdä vaahteraruusuja.

Lehtiä odottamassa.

Ensimmäisen lehden taitoin tuttuun tapaan....

 

mutta sitten kasasin lehdet hieman lomittain päällekkäin. Sitten käänsin nipun toisin päin ja asetin ensimmäisen rullatun lehden kasan keskelle ja sitten vain koko nippu rullaten ympärille ja ohuella sidontalangalla lehtivarret yhteen.

 

Kukka valmiina.

 

 Edessä uudella tavalla tehdyt ruusut. Ruusu jää vähän avoimemmaksi ja löyhemmäksi.

Tässä kaksi tavanomaiseen tapaan taiteltua ruusua, jotka näkyvät maljakon takaosassa.

 

Kaunottaret erikseen ja yhdessä.

Toiseen kertaan itse kukittamani kolme orkideaa joista kerroin kuvin jo aiemmin syksyllä kukkivat nyt lopulta kaikki yhtä aikaa ja kukinta on kahden osalta (valkoisen ja vaalean liilan) kestänyt nyt heinäkuun lopusta saakka.

 

 

Tämä kaunotar aloitti kukintansa vähän muita myöhemmin.

Laitoin lopulta kaikki samaan isoon lasimaljaan ruukkuineen ja nyt ne täydentävät hienosti toinen toistaan.

Kuten jo aiemmassa postauksessani kerroin orkidean uudelleen kukittaminen on todella helppoa ja vaivan arvoista.....no ainakin perhosorkidean. Vai mitä olette mieltä?

Loma Kosilla

Viime perjantaina lähdimme lomalle mieheni kanssa lentäen kohti Kreikan Kosia. Ilmat suosivat yhtä tuulista ja tihkusateista päivää lukuun ottamatta ja saimme nauttia sekä auringosta, että todella hyvästä ruuasta ja upeista merimaisemista. Autoa emme tavanomaisesta poiketen nyt vuokranneet lainkaan, vaan oleilimme ja nautimme hotellimme loistavista palveluista, uinnista, auringonpalvonnasta, hienoista iltaohjelmista ja kuntosalin monipuolisesta tarjonnasta. Loman alkupuolella kävimme tutustumassa Kardamenan pieneen kylään, joka oli noin puolen tunnin kävelymatkan päässä hotellistamme. Kylään tutustuessamme mieleen tuli väistämättä ajatus sen melko vaatimattomasta ja jopa köyhästä olemuksesta. Kävelytiet olivat osin huonokulkuisia ja meren ja myrskyn murtamia ja muutenkin kylä kauppoineen ja tavernoineen oli melkoisen tavanomainen.

Näkymä altailta hotellille.

Merivesi uima-altaita oli toista kymmentä.

Näkymä merelle.

 

Kardamenan kylän venesatama.

Kadunvarressa oleva kissa oli hyvin pelästyneen oloinen kuvaa ottaessani.

Hauskannäköinen kiviseinä. ...

samoin tämä kiva kyltti.

Kardamenan kylän yksi parhaimpia näkymiä.

Hotellimme hiekkarantaa.

 

Hotellin sisääntuloaula.

Hotelli iltavalaistuksessaan.

Sinivalkoista kullalla höystettynä

Ulkona sataa ja tuulee ja nyt pihalle ei tee mieli mennä, kuin ihan pakosta. Niinpä ajattelinkin raottaa hieman tavallisuudesta poiketen olohuoneemme vitriinikaapin sisältöä. Meistä ihmisistä kait lähes jokaisella on jokin keräilykohde. Minulla se on posliini ja nimenomaan sinivalkoinen posliini on sydäntä lähellä. Sitä olen keräillyt sekä itse, että myös saanut paljon lahjaksi mieheltäni. Toki kaikki posliini kiinnostaa ja kerään myös erilaisia kahvikuppeja. (Niistä juttua joskus myöhemmin) Kerään sekä uutta, että vanhaa hyväkuntoista posliinitavaraa. Valikoimani on vielä melko vähäinen, mutta pikku hiljaa hyvä tulee.

 Etualalla oleva sokerikko ja saman sarjan kahvi /teekannu ovat mieheni työmatkalta tuliaisina saadut. Isompi kahvikannu, sokerikko ja kala ovat taas lahjoja minulle hänen kollegaltaan.

Oikealla olevassa kalassa on kansi ja sisälle voi laittaa esim. karkkeja. 

 Etualan kahvikupit asetteineen ovat myös mieheltäni ja samaa sarjaa, kuin yläkuvan sokerikko ja kahvikannu.

Siniset Arabian maisema lautaset ja taustalla näkyvä fasaani lautanen ovat lapsuudenkodista saatuja ja siksi niin rakkaita. Vasemmalla oleva lasten kuppi lautasineen on taas oma löytö antiikkiliikkeestä. Olin joskus lapsuudessani saanut samanlaisen joululahjaksi vanhemmiltani. En kuolemaksenikaan muista mikä kuppini kohtalo oli, mutta olin tosi iloinen, kun satuin löytämään tämän vastaavan ja tosi hyväkuntoisen kupin asetteineen. Etualan teekannu ja teekuppi kahvilautasineen ovat mieheltäni.

Samoin tämä iso kahvikannu.

Yllä vasemmalla on isäni minulle aikoinaan lahjoittama mustikkaruuku, joka on posliinitaiteilija Suvi Kousan 2002 maalama ja siihen liittyy taiteilijan kertoma tarina, joka oli hyvin koskettava. Taiteilijan isä oli  ennen kuolemaansa sairaalassa ollessaan pyytänyt, että kunpa hän saisi vielä kerran maistaa mustikoita. Mustikoita hän ei valitettavasti ehtinyt saada ennen menehtymistään, mutta tämän mustikkaruukun taiteilija maalasi isänsä kuoleman jälkeen.

Mustikkaruukun takana oleva ovaali tarjoiluvati on taas oma löytöni ja samaista maisema sarjaa.

Ylläolevat  kupit ovat myös lahjana saatuja.

Samoin, kuin tämä koboltinsininen kahvikuppisarja.

Olisi kiva tietää onko teillä blogini lukijoilla mahdollisesti jokin keräilyharrastus. Ihan mikä tahansa ja jos on, niin kerrtoisitte siitä vaikka kuvien kera blogissanne. Jään mielenkiinnolla odottamaan.