Aikoinaan keräilin kotiini kaikenlaisia kupariesineitä ja lähinnä vanhat kahvipannut olivat mieluisia. Sain vanhemmiltani lapsuudenkodista pois muuttaessani ensimmäisen kuparipannuni, joka oli pitkään palvellut kodissamme ja jäänyt sitten tarpeettomaksi teräspannujen yleistyttyä. Saadessani pannun, ei sen tunnearvo ollut silloin läheskään samaa luokkaa, kuin mitä se on minulle tänä päivänä.
Tiedän kyllä, että todelliset keräilijät eivat kiillota kupariastioitaan, vaan antavat niiden olla alkuperäisessä asussaan ajan patinoimina, mutta minä haluan astioideni kylkien kiiltävän puhtauttaan ja siksi kiillotan kuparini aina joka jouluksi. Työ on aikaavievää, mutta mielestäni lopputulos on vaivan arvoinen. Klikkaa kuvat halutessasi suuremmiksi.
Yllä oleva pannu on vanhemmiltani. Minulla on toinenkin täysin identtinen pannu, jonka löysin aikoinaan kirpparilta
Tämä pannu on muuten samanlainen kuin alla oleva, mutta kannen nupin muotoilu on erilainen.
Muoto sama, mutta toinen on pienempi tilavuudeltaan.
Uudehko pannu
Lahja tädiltäni
Luultavimmin vanhin pannuni, jonka sain edesmenneeltä appiukoltani.
Isältä saamani kupariastia