Havujen leikkaus

Brabantin muotoonleikkaus valmiina

Tänä keväänä pääsin leikkaamaan havuja normaalia myöhemmin runsaan lumitilanteen johdosta. Yleensä koetan keskittää leikkaukset tuijia lukuun ottamatta kahden "ämmän" väliin eli marras- ja maaliskuun väliselle ajalle. Silloin on nimittäin havujen suositeltu ja paras leikkausaika. Poikkeuksena siis tuijat, joita saksin aina tarvittaessa, koska haluan pitää ne mahdollisimman tuuheina ja rajoittaa myös  niiden liiallista pituuskasvua.

Tässä kaikki viisi tuijaa  leikattuina sekä hieman pyöristystä saanut Tiny Tim pallotuija. Alkutilanne unohtui taas kiireessä kuvaamatta, muuta tuijat olivat kasvaneet taas lähes toisiinsa kiinni viimevuotisista leikkauksista huolimatta. Alkuaan istutin tuijat melko lähekkäin, koska ajatuksena oli alusta asti koko ryhmän säännöllinen, vuosittainen leikkaaminen.

Olen aikoinaan istuttanut havualueelle tavallisia metsäkuusen taimia ihan lähekkäin toisiaan ja muotoillut niistä sitten niiden kasvun myötä pikku hiljaa haluamani mallisen kokonaisuuden. Vielä ihan ei oikea muoto ole saavutettuna, mutta aika kivalta alkaa jo silmissäni näyttämään.

Tulotien varrella kasvavat Brabantit ovat vasemmanpuoleista lukuun ottamatta leikattuna valmiiksi samoin, kuin niiden välissä kasvavat pallotuijat. Vasemman puoleisesta tuijasta hyvin näkee, kuinka paljon leikkausta vielä tarvitaan, jotta valmis muoto on saavutettu.

Kevät on ollut aika epäedullinen havukasveille aurinkoisen ja tuulisen sään johdosta. Aurinko on saanut havujen nestevirtauksen osin jo käynnistymään, mutta jäinen maa estää havua saamasta maasta tilalle sen tarvitsemaa kosteutta. Nyt vesisateet ovatkin olleet enemmän kuin toivottuja. Nyt suorastaan pelottaa kurkistaa vielä varjostusverkkojen alla olevien kartiovalkokuusien tämän hetkistä tilannetta. Sain ne nimittäin viimein palautettua edellisten vuosien vioitusten jälkeen taas kauniiksi ja tuuheiksi. 

Usein kuulee sanottavan, ettei havuja tarvitse leikata muutoin kuin poistamalla vioittuneita tai kuivia osia kasvista, mutta jos haluaa havusta tuuhean ja tasapainoisen kannattaa mielestäni ehdottomasti tarttua sekatööreihin tai oksaleikkuriin.

 Kuvia täällä aiemmista vioituksista.

Tapaatteko te kenties leikata puutarhanne havuja?

Tosi surulliset ja suorastaan ahdistavat tienvarsinäkymät

Ensimmäisen päivän roskasaalis kerättynä

Tapanani on käydä lähes joka päivä noin viiden kilometrin kävelylenkillä. Lenkkini kulkee suurimman osan matkaa talomme läheisyydessä kulkevaa yleistä tietä pitkin, jossa autoliikennettä on melko paljon. Nyt kun lumet ovat sulaneet, ovat tienpientareet osin todella ikävää ja surullista nähtävää. Olut- ja energiajuomatölkkejä, karkki-ja suklaapatukkakääreitä, take a way- kahvijuomatölkkejä, tupakkalaatikoita, mehupulloja, muovisia ruokarasioita, muovipusseja,  pitsalaatikoita, öljykanisteri ja paljon muuta on viskottu surutta tienvartta koristamaan. Mitä tämä oikein kertookaan meistä ihmisistä. Suomen sanotaan olevan sivistysvaltio, mutta herää kysymys olemmeko sitä ainakaan luonnon ja ympäristön roskaamisen osalta. Onko ihmistern aivan mahdotonta kuljettaa jätteensä asianmukaisesti roskiin sen sijaan, että ne surutta viskataan auton tai mopoauton ikkunasta ulos tienvarteen luontoa saastuttamaan. Etenkin muovi ja metalliromu kun säilyy maaperässä maatumattomana hyvin pitkään.

Niinpä asiantilaan täysin kyllästyneenä  päätin, että otan kooltaan juuri sopivan kaupan muovikassin taskuuni ja kerään vähän kerrassaan tienvarsiroskaa pois aina lenkillä käydessäni. Täytyy tosin myöntää, että tuntui toisaalta hieman nololta ja kiusalliselta koukkia ja kerätä roskia autoilijoiden suhatessa ohitseni.

Toisen päivän tuotos.

 Oletteko törmänneet vastaavanlaisiin tienvarsinäkymiin, vai onko kenties oman kylätieni roskaaminen poikkeus?

Pihatöitä ja puusavottaa

Talomme takapihalla kasvihuoneen oikealle puolella kasvoi isoja kuusia, jotka sekä varjostivat liikaa että olivat lisäksi tiellä uudelle suunnitelmissa olevalle istutusalueelle. Kaadettavia kuusia oli peräti kuusi kappaletta. Kaksi niistä mieheni kaatoi itse ja loput neljä kaatoi tuttu pihaurakoitsija. Kuuset kasvoivat aika lähellä kasvihuonetta ja lisäksi niiden oksat kasvoivat toispuoleisesti ja itse puiden rungot olivat taloon, eli etelään päin kallellaan. Emme siis luonnollisesti halunneet ottaa turhaa riskiä puiden kaatumisesta vähänkään väärään suuntaan etenkin, kun epäedullinen pellon suunnasta puhaltava tuulenpuuska olisi saattanut olla myös vaarana kaatohetkellä.
 

Puut kaadettiin siis läheiselle pellolle ja pöllien ja oksien raivaaminen ja kantaminen sieltä ojan yli tontin laitaan oli sinällään jo melkoinen viikonloppu-urakka. Onneksi saimme pojaltamme oksien karsinta- ja kantoapua ja yhteispelillä homma hoitui tietenkin huomattavasti nopeammin. Pelto täytyi vielä lopuksi haravoida puhtaaksi kaikista sadoista oksanpätkistä ja kävyistä. Kävyt on tarkoitus hakettaa katteeksi pensaiden ja alppiruusujen juurelle.

Oksista kertyi melkoiset kasat ja hankimmekin uuden oksahakettimen entisen lisäksi, jotta saamme hyödynnettyä hakettamalla taustalla näkyvät risukasat. Kasat ovat madaltuneet jo tässä kuvassa aika mukavasti, mutta vielä riittää miehelle urakkaa moneksi päiväksi.

Viikonloppuna kaasimme lisäksi tonttimme kulmalta kaksi isohkoa haapaa ja muutamia pienempiä kuusia, jotka olivat kasvaneet jo melkoiseksi rytökasaksi. Haravanvarressakin pääsi jo kummasti heilumaan.

Ulkona puuhailu on ihanaa ja palkitsevaa. Ilma oli etenkin lauantaina ihanan lämmin ja aurinkoinen ja lintujen iloinen liverrys  sai viimeistään uskomaan, että kevät on viimein tullut.

Taimia ja kylvöjä

Viikonloppuna tein lisää siemenkylvöjä. Laventelia, kangasajuruohoa, timjamia ja Päiväpesän elämää- blogin blogiarvonnassa mukana tulleita tuoksuherneen siemeniä. Pikkuneiti oli mummin apulaisena ja tässä hän on kylvämässä samettikukkia, jotka sai  kotiin vietäväksi ja hoidettavaksi. Kuten kuvistakin varmaan voi havaita hän hoiti istuttamisen hyvin keskittyneesti ja tarkasti.

Vuorossa siementen peittäminen multaan. Tarkkaa työtä tämäkin.

Tässä neiti kohta ( 3 vuotta) pakkaamassa kylvöksen  kotiin vietäväksi.

Istutuspuuhien jälkeen on mukava leikkiä hetki papan kanssa.

Tomaatintaimet ovat vielä melko pieniä. Kohta voin aloittaa niiden lannoittamisen.

Kylvin muutaman pussinpohjalle jääneen kelloköynnöksen siemenen edellisten jatkoksi ja neljä niistä näyttäisi itäneen. Enempää ei siemeniä tosin ollutkaan. Nämä itivät ensimmäistä satsia huomattavasti nopeammin.

Näistä olen tosi iloinen. Pienen pienet keijunmekon taimet. Vaatimattomasti itivät vain nämä kolme kappaletta, mutta minulle nämä riittävät.

Mukavaa viikon jatkoa ja kiitokset kaikille ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseeni.

Puhu hyvää selän takana-haaste

Sain tämän mukavan haasteen Annelilta Pihakuiskaajan matkassa- blogista. Kiitos Anneli. Alkujaan haaste on lähtenyt alkuun Maatiaiskanasen Elämää- blogista. Haastesanat kuuluvat seuraavasti: "Jokainen tietää, miltä tuntuu, kun selän takana puhutaan pahaa.  Ja jokainen siihen varmasti ajoittain syyllistyy itsekin. Mutta, nyt haasteena kaikille; Puhu HYVÄÄ jostakin kanssasisaresta/kanssaveljestä selän takana. Ei yleismaailmallisesti, vaan rehellisesti suoraan ja asioiden oikeilla nimillä. He, jotka eivät bloggaa, voivat hyvin osallistua kommenteissa tai muulla haluamallaan tavalla. Levitetään hyvää fiilistä ympärillemme, eikös juu? Jokainen voi varmasti kuvitella, miten kiva on löytää itsestään positiivisia asioita jonkun toisen blogista. Samalla lukijat voivat löytää itselleen uutta mukavaa luettavaa. "

Mietin hyvin pitkään kenestä haluan erityisesti puhua hyvää selän takana. Päädyin lopulta siihen etten nimeä nyt ketään henkilöitä erityisesti, vaan haluan kiittää ihan teitä JOKAISTA hyvästä ja niin paljon antavasta blogiystävyydestä. Olette ansainneet lämpimät kiitokset mm. aina auliisti jakamistanne hienoista vinkeistä ja kokemuksistanne koskien niin puutarhaa kuin kasvien kasvatukseen ja hoitoon liittyviä asioita. On ollut todella mielenkiintoista ja kivaa päästä tutustumaan puutarhoihinne ja projekteihinne siellä.

Olen toki päässyt tutustumaan muihinkin kuin pelkästään puutarhablogeihin ja se on tuonut runsaasti lisäväriä bloggailuun.

Osa puutarhabloggareista on toiminut jo hyvin pitkään puutarhan ja kasvien parissa toisten taas ottaessa vasta ensi askeleitaan puutarhuroinnin parissa. Onkin ollut erityisen mielenkiintoista seurata teitä, juuri puutarhan perustamisen aloittaneita. Tällöin olen voinut muistella teidän kauttanne sitä suurta intoa, antaumusta ja tarmoa, joka on saanut aikoinaan valtoihinsa niin minut kuin varmaan lähes jokaisen meistä, jotka aikanaan olemme ryhtyneet perustamaan juuri sitä omaa ihanaa unelmien puutarhaamme.

Olen päässyt teidän kauttanne myös monille kivoille kuvamatkoille niin kotimaahan kuin ulkomaillekin. Samoin olette jakaneet runsain mitoin mielenkiintoista kuvamateriaalia esim. messuilta, luonnosta, eläimistä ja monista muista tapahtumista ja sattumuksista elämässänne. Siispä kiitos kuuluu ihan teille kaikille.

Mitä kelloköynnöksille kuuluu?

Kelloköynnöksille kuuluu ihan hyvää. Ne ovat  kasvaneet ja venyttäneet versojaan jo sen verran, että tänään jouduin siirtämään ne hieman isompiin purkkeihin jatkamaan kasvua. Kohta rohkenen ne myös latvoa.

Kelloköynnökset kylvin (ainakin minut huomioon ottaen) poikkeuksellisen varhain eli 31.1. Tämä oli toisaalta puhtaasti myös kokeilu siitä, onko hyvin aikaisesta kylvöstä hyötyä? Minullahan ei ole käytettävissä apuna lainkaan kasvivaloja ja taimet ovat siksi joutuneet tulemaan toimeen pelkän luonnonvalon avulla. Uskon kuitenkin, että ensi keväänä tulen kylvämään kelloköynnökset taas normaaliin aikaan eli maaliskuussa, sillä valon myötä kasvu on nopeaa ja taimista tulee siten myös tanakampia. Kylvin tosin muutaman siemenen lisää vielä maaliskuun puolella, mutta niistä ei ole vielä yksikään ilmaantunut  esille. Katsotaan kuinka lopulta käy?

Tänään koulin myös ruokakaupan suippopaprikan siemenistä kasvattamani taimet, jotka itivät tosi hyvin.  Suuren osan itäneistä taimista karsin armotta pois, sillä tarve on vain muutamalle taimelle. Tämäkin oli kokeilu ja on mielenkiintoista nähdä mitä näistä taimista tulee, vai tuleeko yhtään mitään?

Tomaatintaimeni ovat muuten vielä melko pieniä rääpäleitä. Niitäkin kylvin kahdessa erässä, mutta niistä juttua sitten vähän myöhemmin.

Herneenversoja on kiva idättää näin keväällä ja niistä saa ihanaa lisämakua  tuoresalaattiin ja toisaalta ihan suoraan suuhun napsittavaksi.

Kylvin myös pienen erän tilliä ja yllätyin miten nopeasti ne lähtivät kasvuun.

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille.

Tuoksumiekkalilja

Tänään laitoin tuoksumiekkaliljan Gladiolus callianthus (Acidanthera)   mukulat esikasvatukseen, jotta ne ehtivät kukkia  ja ilahduttaa minua mahdollisimman aikaisin. Tuoksumiekkalilja on todella ihana ja sen tuoksu on todella miellyttävä.

Mukulat istutetaan noin 15cm syvyyteen multaan muutaman mukulan ryppääseen tai vaihtoehtoisesti noin 10-20 cm välein. (Kuvassa mukulat ovat vielä upottamatta multaan.) Kastellaan multa hyvin. Esikasvatus kestää noin kuukauden ja ulos liljat voi istuttaa kesäkuun puolenvälin paikkeilla vähän säästä riippuen. Miekkaliljaa kannattaa lannoittaa melko voimakkaasti, jotta sen saa kukkimaan runsaasti. Syksyllä se kannattaa nostaa maasta hyvissä ajoin ennen pakkasia, jos nimittäin haluaa nauttia sen kukinnasta vielä seuraavanakin kesänä. Lehtien kannattaa syksyllä antaa korjuun jälkeen ensin kuivua kunnolla ja vasta sitten ne irrotetaan varovasti mukulaa vioittamatta. Mukulat talvetan autotallissa, joka on viileä, kuiva ja pakkaseton.

Kasvin korkeus on noin 40-90cm. Kukinta ajoittuu syyskesälle. Kukkavanassa on aina 3-5 kukkaa.

Olen kasvattanut tuoksumiekkaliljaa aiemminkin ja löydät jutun ja kuvat täältä .

Jos joku teistä on kasvattanut tuoksumiekkaliljoja? Olisi kiva kuulla kokemuksianne tästä ihanasta liljasta.