sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Jauhelihalla höystetty kasvisvuoka

Tästä itse kehittämästäni kasvisvuoasta on tullut perheessämme melkoinen suosikki ja sitä tulee tehtyä nykyään aika usein. Omat kesäkurpitsat, tomaatit, omenat ja yrtit ovat olleet osana raaka-aineista.



Pääosassa tässä vuoassa ovat kasvikset ja jauhelihan voi halutessaan vallan hyvin jättää pois. Vuokaa voi myös varioida omilla lempikasviksillaan.

Vuokaan tulee

Ohueksi suikaloitua keräkaalta noin kolmannes keskikokoisesta valkokaalesta.
4 pienehköä porkkanaa 
2 sipulia silputtuna
valkosipulia ohuina siivuina maun mukaan
2-3 tomaattia
2 omenaa
isohko pala kesäkurpitsaa
pala lanttua
varsiselleriä
400 grammaa hyvälaatuista jauhelihaa (voi jättää pois)
mieliyrttejä maun mukaan ( timjamia, minttua, persiljaa ym.)
ruususuolaa
pippurisekoitusta myllystä
kuivattua chiliä
kylmäpuristettua neitsyt oliiviöljyä
hunajaa
Aura sinihomejuustoa

Suikaloi aluksi oliiviöljyllä voidellun isohkon vuoan pohjalle keräkaali. Lisää joukkoon porkkanat suikaloimalla ne pitkittäin ohuiksi lastuiksi esim. juustohöylällä. Samoin kesäkurpitsa ja lanttu. Leikkaa varsiselleri ja omenat myös ohuehkoiksi siivuiksi. Silppua sipuli ja viipaloi valkosipuli. Valele päälle hieman oliiviöljyä ja hunajaa. Ruskista jauheliha kevyesti pannulla ja lisää ripaus suolaa, pippuria ja chiliä. Lisää  ja sekoita jauheliha kasvisten joukkoon. Murusta pinnalle reilu pala aurajuustoa ja lisää yrtit ja viipaloidut tomaatit.
Paista 200 asteisessa uunissa kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Noin 45-50 minuuttia. Riippuen hieman kasvisten määrästä. Ripottele valmiin ruoan päälle vielä tuoretta persiljaa ja nauti.


perjantai 23. syyskuuta 2016

Näistä iloitsen

Kyllä ihminen voikin pienistä asioista iloita ja olla onnellinen. Joku teistä lukijoistani ehkä muistaakin, miten surin kesällä tiukukärhö Arabellan menettämistä. Kuljin pitkin kesää katsomassa ja hieman kuopsuttelemassa sen kasvupaikalla, josko edes jotain pientä elonmerkkiä olisi havaittavissa. No ei ollut, kunnes sitten kasvimaan kasvulavoja viikko sitten rikkaruohoista siistiessäni ja uutta kompostia niihin kärrätessäni sain melkein hieraista silmiäni ennen kuin tajusin näkemäni iloisen yllätyksen. Vaikka olen hyvin tietoinen kärhöjen oikuista olin jostain syystä varma Arabellan menetyksestä. Sen juurialue jäi nimittäin suojaamatta kevytsoralla viime syksynä kokonaan. No nyt ei taatusti enään niin pääse tapahtumaan, vaan suojaan kasvattini huolella talven varalle.




Toinen ilonaiheeni ovat laventelit, jotka myös vihreyttivä ruskeat ja elottoman näköiset versonsa kesän aikana  hitaasti, mutta varmasti ja tuottivat lisäksi siementaimia sorakäytävälle kasvulaatikoiden ulkopuolelle, josta ne varoen siirsin muiden laventelien joukkoon jatkamaan kasvuaan.




Myös etupihan muurikivipenkin edustan sepelikölle on ilmaantunut laventelivauvoja.


Näistä en ehkä ole ihan niin iloissani. Sormustinkukkien siementaimia nimittäin työntyy ja on työntynyt jo ainakin kolmen kesän ajan joka paikkaan, jossa ne vain vähänkin ovat saaneet raivattua sopivaa kasvutilaa itselleen. Olenkin poistanut niitä surutta ja  kovalla kädellä kompostiin, sillä muutoin ne valloittaisivat kukkapenkkini mieluusti kokonaan.


Kärhöt jatkavat kukintaansa edelleen.' Rouge Cardinalilla' on vielä nuppuja latvukseessa.


Aina ei myöskään mene toivotulla tavalla. Kasvimaalla kärhösalko kaatui loppukesän kovien tuulten aikana pitkin pituuttaan maahan murtaen samalla tolppajalan mennessään. Ville de Lyon ja tiukukärhö saivat jatkaa kukintaansa maan tasossa.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Salkoruusu

Olen jännittänyt ehtivätkö keväällä kylvämäni salkoruusun kukat avautua ennen kylmien öiden tuloa. Nuppuja on paljon, mutta vasta kaksi kukkaa on avoinna ihasteltavaksi. Viime yö oli täällä meillä  hyvin viileä ja esim. arat daaliat olivat saaneet jo lehtiinsä kylmävioitusta. Vaikka päivät ovat olleet vielä aika lämpimiä ja aurinkoisia ovat yölämpötilat alkaneet lähestyä uhkaavasti nollaa.

Summer Carnivalin kukat ovat värinsä puolesta makuuni.
 

Tarhasalkoruusujen sanotaan kukkivan aikaisin kylvettynä jo ensimmäisenä vuonna (kukkahan on kaksivuotinen), mutta minulla kylvö jäi melko myöhäiseksi ja olinkin varautunut siihen, etten näkisi kukintaa vielä tänä kesänä lainkaan. Toivottavasti talvehtiminen onnistuisi ja saisin nauttia runsaammasta kukinnasta ensi kesänä.


 Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

torstai 15. syyskuuta 2016

Altaalle lähtöpassit

Pihamme perällä oleva vesiallas on saamassa lähtöpassit ja allasta reunustavia seulanpääkiviä  mieheni on jo kuljettanut kottareilla varaston reunalla olevaan kivikasaan. Allas sijaitsi alkuaankin hieman haasteellisella paikalla, sillä lähellä kasvoi suuria koivuja joiden lehtiä ja oksia tuuli kuljetti syksyisin suuret määrät altaaseen. Sittemmin omat koivut kaadettiin roskaamasta, mutta tonttimme naapurin puoleisella rajalla  kasvaa runsaasti lehtipuita ja niinpä keväällä altaan tyhjennys vedestä ja mädäntyneistä lehdistä on aina monen tunnin operaatio. Oman aikansa on vienyt itse altaan pesu. Allas on vuorattu paksulla allasmuovilla ja ennen painepesurin hankkimista senkin puhtaaksi saaminen oli tosi työlästä ja hankalaa. Allasta ympäröivien kivien välit on myös pitänyt siistiä oksista ja lehdistä joka vuosi. Nyt kun pieniä lapsenlapsia käy vieraisilla on allas ollut myös vaaran paikkana heille.


Alueen uudelleen suunnittelu on käynnissä ja olemme jo hankkineet paketin, johon kuuluu graniittinen kivipaasi valoineen ja kannellinen, pyöreä muoviallas,  jonka voi  upottaa halutessaan vaikka maahan. Kuva altaalta on otettu kesällä. Itse allas ei näy tässä kuunliljojen takaa.


Tässä pari vanhaa kuvaa altaalta.



lauantai 10. syyskuuta 2016

Kasvihuoneen edusta

Olen vihdoin saanut nostettua itseäni niskasta aloittaakseni kasvihuoneen edustan siistimisen. Homma vain ei jostain syystä maistunut ja olen siirtänyt sitä jos millä verukkeella myöhemmäksi. Miehelläni oli omat projektinsa ja tiesin, ettei siltäkään suunnalta nyt liikenisi apua vaan kaikki täytyisi tällä kerralla tehdä itse.
 

 Alkutilanne.
  

Eipä  siis muuta, kuin kottareiden kanssa kohti tontin kulmalla odottavaa hiekkakasaa hakemaan lisää tarvittavaa soraa. Soraa oli onneksi jo ennestään levitettynä paksun suodatinkankaan päälle kasvihuoneen reunoille ja edustalle kasvihuoneen pohjia perustettaessa. Päätin alkuun tehdä laatoista käytävän kohti kasvihuoneen ovea. Minulla oli käytettävissä työhön vanhoja 30x30 cm laattoja, jotka jouduin pesemään ensin puhtaaksi painepesurilla ja kaksi vanhaa betonista sakokaivon kantta. Soran lisäyksen jälkeen kastelin ja tasasin käytävän pohjan pitkän laudan avulla ja jyräsin mahdollisimman tasaiseksi jyrän avulla.
 

Käytävän joutui tekemään viistosti kulkevaksi, kuten kuvasta näkee, ja se pisti miettimään miten laatat siihen sijoitan, sillä nehän eivät taivu moneksi, kuten betonikivet. Asettelin ja mallailin  linjalangan avulla mihin käytävän reuna asettuisi.
 

Ensimmäiset kaksi isompaa betonilaattaa oven edessä paikallaan, samoin betonirenkaat sen kahta puolta. Pitkä vatupassi ja lauta apuna jotta sain laatat vaateriin.


Betonilaatan kärjen asetin aina linjalangalle, jotta sain laatat kulkemaan  symmetrisesti vinossa. Laattoja on aina neljä rinnakkain. Vasempaan reunaan en luonnollisestikaan vielä ohjuria tarvinnut. Muutama rivi ladottuna paikoilleen ja oli kuvan oton aika.


Kun sain laatat asetettua vatupassia ahkerasti käyttäen vaateriin,  oli vuorossa seulanpääkivien asettelu laattojen reunoille.
    

Seulanpääkiviä meillä on onneksi paljon ulkovajan nurkalle varastoituna ja niitä oli nopea kärrätä työmaalle.

 

Kivien asettelu oli projektissa kaikkein eniten aikaa vievää ja niitä saikin pyöritellä ja mallailla aikansa, jotta sain ne asettumaan siististi paikoilleen. Kumileka oli hyvä apuväline laattoja asentaessa, mutta kivet koputtelin tasoon tällä yksinkertaisella.... 


hieman kömpelöllä laitteella. Saa nauraa.


Reunat sain tasaiseksi asettamalla pitkän laudan kantilleen maahan ja asettelemalla kivet sen reunan mukaan. Vielä on jäljellä välien hiekkabetonointi ja painekyllästetyn laudan asentaminen reunoille lisätueksi.


Paljun lämpiämistä odotellessa piti tietysti asettaa jo krysanteemit ruukkuineen oven kahta puolta.








Nyt täytyy laittaa mietintämyssy päähän ja suunnitella mitä ja miten kasvihuoneen oikean puolen toteutan? Se onkin se ehkä haastavin juttu.

Mukavaa lauantai-iltaa.

torstai 8. syyskuuta 2016

Punastuivat ne sittenkin

Vihdoinkin tomaatit ovat alkaneet kypsyä kasvihuoneessa. Tosin pieniä todella hyvänmakuisia pensastomaatteja on saatu napostella jo viikon verran. Onneksi päivät ja yöt, toissa yötä lukuunottamatta, ovat olleet lämpimiä koko syyskuun ajan. Lämmityskustannuksissakin on näin ollen tullut säästöä, kun lämpöpuhallin ei ole ollut päällä.








Kurkkujakin muutama on vielä kypsymässä. Tämä tosin on jo syötävissä.
 

Nyt jännitetään seuraavaksi ehtivätkö Chilit kypsyä?

maanantai 5. syyskuuta 2016

Syksyistä kukintaa.

Syyspäivänhattu kukkii parhaillaan kirkkaankeltaisin korkealle kurkottavin kukin pihallamme. Vaikka keltainen ei ehdoton suosikkivärini olekaan, niin pidän näin syksyllä sen pimenevään iltaan tuovasta kultaisesta hehkusta.




Daalia White Star on kukkinut melko maltillisesti, mutta kauniisti.




Vanhakantainen perinnedaaliani.




Nyt kun kukinta puutarhassa alkaa pikku hiljaa hiipua ilahduttavat kärhöt edelleen näin kauniisti. 'Etoile Violette' on uskomatoman upea kukkija ja siksi pidänkin siitä todella paljon. Keväällä kasvu lähti hieman hitaasti käyntiin, mutta nyt se syksyllä korvaa odottelun monin verroin.



 


'Niobe' ei koskaan pääse kukinnassa samaan, kuin Violette, mutta sen isot  ja kauniin punaiset kukat korvaavat puutteen.

 


The President ja Rouge Cardinalkin kukkivat vielä hienosti.






'Madame Julia Correvon' ehti kuin ehtikin tehdä vielä muutaman kukan. Kerroin aiemmin miten luulin talven sen vieneen. Se yllätti kuitenkin minut positiivisesti ilmaantumalla myöhään kesällä. Olin varma, ettei se kuitenkaan ehtisi kukkimaan. No väärässä olin.


Kääpiöjaloangervo 'Pumila' on myöhäinen matalahko kukkija.




Punahatun kukinta alkaa jo hyytyä....


samoin kuin syysleimujen.





24.8 ne kukkivat vielä näin kauniisti.




Loppuun vielä kosmokset....