Lintujen talviruokinta

Aloitimme lintujen talviruokinnan runsas viikko sitten, kun tintit alkoivat kolistella ikkunapeltejä kuin kysyäkseen eikö olisi jo aika alkaa tarjoilla siemeniä. Kuvassa enemmistönä on pikkuvarpusia. Lisäksi kaksi viherpeippoa ja sinitiainen.



Pahoittelen heti alkuun kuvien huonoa laatua. Kuvat on otettu keittiön ikkunan läpi ja ovat siksi sameita ja epätarkkoja.

Kuvaaminen oli muutoinkin aika hankalaa, sillä varsinkin näin ruokinnan alkuvaiheessa linnut ovat  varovaisia. Heti kun nostat kameran kuvataksesi, linnut lehahtavat pelästyneinä karkuun.

Yhtenä aamuna kukkapenkissä ruokinta-automaatin alla odotti melkoinen yllätys.

Piti melkein hieraista silmiään ennen kuin uskoi näkemäänsä. Ainakin toistakymmentä peltopyytä oli herkuttelemassa maahan pudonneilla auringonkukan siemenillä. Osa häiriintyi sen verran kuvaamisesta, että kipitti nopeasti karkuun osan jäädessä kaikessa rauhassa jatkamaan ruokailua.

Pienet pallerot olivat kerrassaan hellyttävä näky. Iloksemme olemme nähneet joukkion samassa paikassa ruokailemassa jo toisenkin kerran, joten kovin kaukana ei niiden uskoisi majailevan.

Joko te olette aloittaneet lintujen talviruokinnan? 

Kasvihuoneen syksy

Nyt kun kasvihuone on jo jonkin aikaa ollut tyhjennettynä kasveista oli sinne aika saada myös hieman syksyisempää ilmettä ja viihtyvyyttä syysistutusten avulla.

Viime viikolla asioidessani mieheni kanssa paikallisella Tokmannilla sain hankittua samalla reissulla myös muutamia edullisia Callunoita.

Tarjolla olisi ollut myös kellokanervia, jotka ovat kyllä kauniita, mutta kestävyydeltään heikompia, kuin callunat.

Calluna kestää mainiosti sään vaihteluita ja pysyy pitkään kauniina kunhan kastelusta vain muistaa huolehtia ihan pakkasiin saakka. Taustalla näkyy ulkoa suojaan nostamani kelloköynnös jota en vielä hennonut viskata kompostiin, sekä oikealla puolella oleva sorvarinlaakeri.

Ostin myös pari värjättyä kanervaa ja niistä saikin kivaa ja pirteää ilmettä asetelmaan.

Kukkapenkistä kävin noukkimassa muutamia vielä yllättävän hyväkuntoisia vuorenkilven lehtiä  muhkeuttamaan asetelmaa.

Hankin myös aiemmin pari pienilehtistä lankaköynnöstä, joista toinen pääsi koristamaan pientä pöydällä olevaa koria.

Musta, kolmella korilla varustettu pyörä sai myös callunoita kaunistuksekseen sekä....

 asetetelmiin yhtenäisyyttä luomaan vuorenkilven lehtiä sekä …..

muutamia kuivaamiani unikon siemenkotia.

Valkoiseen ikkunanvieruskoriin tuli upeita ruskavärejä saaneita keiju- ja rinneangervon kuihtuneita kukkavarsia, vuorenkilven samansävyisiä, kauniisti värittyneitä lehtiä, sekä tuoreita marjakuusen oksia.

Puiseen ämpäriinkin tuli rinneangervoa ja lisäksi kauniita pihlajanmarjaterttuja.

Toinen lankaköynnöksistä odottamassa sopivaa paikkaa joka.....

lopulta löytyi....

puupölkyn eli ruhmon päältä.

Isältäni aikoinaan saamani  neljä varpuluutaa....

 pääsivät nojailemaan samansävyisen ruhmon kylkeen.

Prismoin varustettu kynttelikkö luo illan pimetessä kivaa tunnelmaa kasvihuoneeseen.

Pinteeseen joutunut pöllö näyttää sangen kauhistuneelta. Lapsenlapseni ihmettelikin kasvihuoneessa käydessään miksi lintu on teljetty häkkiin. Sai tietenkin mummilta asiallisen ja selventävän vastauksen kysymykseensä.

Mehitähdet ovat selvinneet hyvin muutamana yönä olleista pikkupakkasista.

Omenasadostaan selvästi iloitseva elämää nähnyt vanha puutarhatonttu.

Illan alkaessa hiljalleen hämärtyä sytyttelin lisää tuikkuja tunnelmaa luomaan.

Ikkunanlaudalle pääsivät mieheni aikoinaan kansakoulussa sorvaamat puiset kynttilänjalat. 

Mieheni muutama päivä sitten virittelemä kausi/ jouluvalosarja on jo valmiina katossa odottamassa. Ihan vielä ei kuitenkaan ole niiden aika.

Hämärän jo laskeuduttua.

Kovasti tekisi taas pitkästä aikaa mieli lillumaan kasvihuoneen vierustalla olevaan kylpytynnyriin, mutta sadekuurot ovat nyt harmillisesti esteenä.

Hyvää alkanutta viikonloppua kaikille.

Ruskaa pihallamme

Pihallamme osa puista ja pensaista on pukeutunut syksyiseen ruskapukuunsa.

Uusitulla allas-alueella kasvavan tammen lehdet ovat värittyneet upean keltaisiksi samoin kuin....

 tuohituomenkin, jonka lehdet ovat alkaneet jo putoilla ja.... 

värittää lehdillään myös pihaantulotietä.

Alapihan marjaomenapensaalla on samoin lämpimän keltainen asu yllään.

Tuurenpihlaja saa aina hyvin kauniin ruskavärin.

Valitettavasti kuvauspäivä vain oli melko pilvinen.

Pylväspihlajan lehdet puolestaan ovat saaneet voimakkaan, hieman likaisen ruskean värin.

Kasvimaalla olevan kultahelokkin väritys on kauniin ja lämpimän punainen samoin kuin....  

 marja-aroniallakin.

Idänvirpiangervo keltavihreässä lookissaan.

Tonttimme rajalla, naapurin puolella olevat koivut ja haavat ovat myös värittyneet kauniin keltaisiksi.

Mukavaa alkanutta viikkoa. Nautitaan lämpimistä ruskan väreistä.

Kukkasipulit pääsivät maahan.

Tänä syksynä, kuten jo niin monena vuonna ennenkin, olivat kukkasipulihankintani hyvin vähäiset ja maltilliset. Tulppaaneista minulla on entuudestaan suurin osa erittäin kestäviä Darwin hybridejä. Ne ovat puutarhatulppaaneista parhaiten uusiutuvia, kestäviä ja vuosi toisensa jälkeen uskollisesti kukkivia, joten kovinkaan paljon tarvetta uusille hankinnoille puutarhassa en katso senkään vuoksi välttämättä olevan.

Sipulien istuttaminen on minulle jollain tapaa varsin vastenmielistä puuhaa. Istuttaessa kun hyvin usein juuri kaivamastasi kohdasta nousee esiin jo ennestään istutettuja sipuleita. Enemmän sääntö kuin poikkeus tuntuu myös olevan se, että kaivaessa istutuslapio osuu maassa piilossa ja näkymättömissä olevaan sipuliin ja halkaisee ja vioittaa sen. Tätä sattuu kyllä liian usein. En myöskään voi sanoa pitäväni suuremmin sipulien vaatimasta myöhäisestä istutusajankohdasta, jolloin sää useimmiten on jo sen verran kolea, että joutuu istuttamaan tippa nenänpäästä valuen, sormet kohmeessa ja vilun värisyttäessä ikävästi kehoa odottaen vain malttamattomana sitä, että saisi kaivettua sipulit mahdollisimman nopeasti maahan ja pääsisi sisälle lämpimään. Edes mielikuva keväisestä kukkaloistosta ei silloin tunnu minua paljon auttavan.

Tällä kertaa hankinnat tein Lidlistä eli tulppaaneja, narsisseja, krookuksia, helmililjoja ja laukkoja. Näillä uskon ihan hyvin pärjääväni, ellen sitten satu törmäämään valkokukkaisiin narsissin sipuleihin.

Mukavaa viikonloppua.

Laventelit

Tähkälaventelit ovat talvehtineet ja viihtyneet meillä aina hyvin. Tänä vuonna ne kukkivat lämpimästä kesästä johtuen taas runsaasti. Osa kasvaa kasvimaan lavakauluksissa ja osa pihan muurikivipenkissä. Kuvassa olevat laventelit kasvavat kasvimaalla minttujen kanssa samassa penkissä. Joudunkin varmaan raivaamaan ensi kesänä agressiivisesti levittäytyviä minttuja laventelien tieltä, jotteivat ne tule jäämään ihan tyystin alakynteen.

Tähkälaventelia on suht' helppo kasvattaa siemenistä. Kylvöjä onkin tullut tehtyä aika usein. Mehiläiset ja perhoset pitävät laventelista joten sitä kannattaa kasvattaa puutarhassa jo senkin takia.

Laventelin tuoksu jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Osa tykkää, kun taas osa ei voi sietää laventelin tuoksua. Itse kuulun edellä mainittuihin.

Tapaan myös kuivattaa laventelia. Minulla onkin sitä aina vessan peilihylyllä tuoksua tuomassa.

Päivänliljat

Päivänliljat ovat kasvaneet puutarhassamme niin pitkään, yli kaksikymmentä vuotta, että suurimman osan kodalla lajikenimet ovat jo tyystin unohtuneet. Löysin muistiinpanoistani kuitenkin lajikkeet 'Nob Hill', 'Caliente', ' Pink Charm' ja 'Catherine Woodbury'n. Catherine Woodbury on jo poistunut  vahvuuksista. No yhtä kaikki päivänliljat ovat kauniita, runsaasti kukkivia ja ainakin osasta hyvin kestäviä ja pitkään samalla kasvupaikalla viihtyviä. Kuvat ovat menneeltä kesältä.

Tällä, mitä ilmeisemmin 'Summer Wine' tarhapäivänliljalla, on mielestäni upean värinen kukka ja se onkin ehdoton suosikkini kaikista liljoistani.

Miten minusta tuntuu, että menneenä kesänä niin perennat kuin kesäkukatkin kukkivat kaikki normaalia myöhemmin. Osa päivänliljoista ainakin.

Luultavasti 'Pink Charm' ??

Luullakseni tarhapäivänlilja 'Sammy Russel'? No jätetään arvailut nyt sikseen.

Vaaleanoranssin rusopäivänliljan, Hemerocallis fulva 'Kwanso'n, aloittaessa kukintansa alkoivat tietenkin myös sadekuurot. Kukat luonnollisesti kärsivät ja vesittyivät nopeasti rumiksi, mutta päivänliljojen tapaan uusia puhkesi tilalle sellaisella vauhdilla, ettei paremmasta väliä.

Sateiden välissä jouduinkin käymään melko tiuhaan nipsimässä nopeasti ränsistyvät kukat pois kasvustoa rumentamasta.

Riittihän sitä aurinkoakin toki ihan mukavasti kukinnan aikana.

Matalakasvuinen 30-40 senttinen tarhapäivänlilja 'Stella d' Oro.

Keltapäivänliljan taakse harmillisesti pimentoon jäänyt sinikukkainen kellokärhö. Harmi, etten löytänyt penkin toiselta puolelta otettua kuvaa todella kivasti yhteen sopivasta parivaljakosta.

Syyspäivänhattu ja 'Kwanso' ovat väriensä puolesta oiva yhdistelmä.

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille kaikille.