Talvetetuksia, tomaatin siementaimia, sukkia ja suurta surua.

Minulla talvetettavia kasveja on ollut nyt hyvin vähän. Yllä olevan punakukkaisen hortensian selviäminen talvesta sai minut iloiseksi, sillä kukkiessaan se on hyvin näyttävä ja kaunis.

Pelargoneista vain yksi varma talvesta selviytyjä on nähtävästi tässä. Kaksi muuta, toinen juuri ja juuri hengissä sinnittelevä ja toinen muuten vain vailla elonmerkkejä oleva, ovat vielä arvoituksia.

Aina loistavasti talvehtiva sorvarinlaakeri selviää kymmenasteisessa autotallissa talvesta vaivatta. Huoneenlämmössä se tuskin selviytyisi. Enpä ole tohtinut koskaan edes kokeilla.

Madeiralta aikoinaan tuomani sinisarja on toinen takuuvarma talvehtija. Sekin viettää pitkän talven autotallissa.

Jouluksi hankkimani valesypressi voi myös toistaiseksi hyvin.

Tomaatteja kylvin tapani mukaan tosi maltillisesti. ( Kylvetty 4.3. ) Jonkun mielestä varmasti vähän, mutta  enemmälle ei nyt ole tarvetta ja muutaman taimen olen päättänyt ostaa myös valmiina.

Lajikkeiksi valikoitui tutut ja hyväksi osoittautuneet tomaattilajikkeet 'Sparta F1',  'Supersweet 100 F1' ja 'Gardener´s Delight F1'. 'Sparta F1' on kasvihuonekasvatukseen soveltuva, keskikokoisia tomaatteja tuottava, maukas ja runsassatoinen.  Supersweet 100 F1 on puolestaan erittäin runsassatoinen kirsikkatomaatti ja 'Gardener's Delight' F1on myös erittäin hyvänmakuinen, maukas ja runsassatoinen kirsikkatomaatti.

 Parit sukat pikkuisille ovat myös valmistuneet.

Olemme saaneet viime aikoina nauttia ilahduttavasti pikkuisten lastenlasten vierailuista luonamme. Menneeseen viikkoon on mahtunut myös suurta surua, sillä vanhimman poikani perheen 11-vuotias suomenlapinkoira jouduttiin viemään sairauden takia eläinlääkärin antamalle viimeiselle piikille. Suru on todella suuri koko perheellä samoin, kuin täällä meilläkin.

Tässä vielä viimeisiä yhteisiä hetkiä.

Lisää villasukkia

Toipilaana ollessa ja hiihdon MM- kisoja samalla toisella silmällä seuranneena on valmistunut lisää villasukkia.

Pikkuneidille (3v) valmistuivat nämä valkoiset villasukat. Lankana on luonnonvalkoinen Novitan Nalle -lanka.

Sukkaan tein kaksinkertaisen sukansuun, johon ohjeen löysin täältä etsiessäni sopivaa ja uutta ennen kokeilematonta suuosan mallia. Itse sukan tähtimallin löysin puolestani täältä.

Punaiset Ilona -sukat sain myös valmiiksi.

Tähän Tuomikki -villasukkaan löysin ohjeen täältä. Mallia muutin siten, että sukansuun tein kaksinkertaisena Drops Karisman  harmaanvihreällä langalla ja kantapäänä on tiimalasikantapää. Päävärinä sukassa on Drops Karisman kirsikanvärinen lanka.

Toinen sukka on vielä kutomatta, mutta eiköhän sekin valmistune lähiaikoina.

Sama sukka jalassa, mutta väri vääristyi kuvatessa näköjään ihan täysin.

Lopuksi vielä kelloköynnösten tämän hetkisiä kuulumisia. Kasvu on jo hieman piristynyt ja lisää uusia alkuja on ilmaantunut myös mullan pinnalle.

Mukavaa laskiais-sunnuntaita kaikille.

Kelloköynnösten kuulumisia ja villasukkia

Viikko on vierähtänyt flunssan kourissa, joka alkoi kolmipäiväisellä kuumeella. Vaikka kuume ei noussut korkeimmillaan kuin 38- asteeseen, veti se auttamatta petipotilaaksi.

 Sitten kelloköynnösten kuulumisiin.

 Kylvin kelloköynnökset 4.2. ja kylvökset vein viimevuotiseen tapaan pesuhuoneen lattialle, jonka lattialämpö on suurena apuna itämisessä. Alkuun näytti tosi lupaavalta, sillä jo 8. 4. ensimmäiset taimikoukut ilmaantuivat mullasta. Siirsin sitten taimet pois pesuhuoneesta saamaan valoa keittiön työpöydälle. Kasvu on nyt junnannut melko lailla paikallaan ja katsotaan mitä näistä lopulta tulee.

Osa siemenistä on vielä itämättä ja uusia, hitaasti itäneitä, noussut vasta mullan pinnalle.

Kylvömullan sopiva kosteus on varmasti aika tärkeä asia kylvöjen onnistumisessa. Liian märkä multa mädättää siemenet, kun taas liian kuiva multakaan ei ole hyväksi.

Yksi kesken ollut sukkapari miniälleni on sentään sairastelusta huolimatta valmistunut loppuviikosta valmiiksi.

Mallina on Ilona- villasukka

Lankana minulla oli 7-veikan harmaa villalanka ja puikkoina oli 3,5 numeron puikot. Alkuperäisessä sukassa oli vahvistettu kantapää. Omaan sukkaani tein kuitenkin tiimalasikantapään, joka sopii mielestäni hyvin pitsisukkaan.

Nyt puikoilla on saman mallin punaisesta langasta neulottu versio.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille ja jännittäviä hetkiä MM- kisojen parissa.

Pitsikuviopipo

Tällä mielestäni hyvin kauniilla, alkuaan  Kardemumman talon Elinan pitsiunelmat mallilla, neuloin itselleni pipon. Olen tehnyt aiemminkin samaisen pipon yhdellä lempiväreistäni. Lempipiponi joutui kuitenkin vahingossa sille hieman liian kuumaan pesuun seurauksena tietysti se, että se venyi muodoltaan tosi ikävästi. Eihän siinä muu auttanut, kuin neuloa uusi samalla mallilla oleva pipo.

Pipon reuna nousee kivasti edestä mallineuleesta johtuen.

 Pipon takaosa

Lankana pipossa on Red Heart Soft- neulelanka. 100 gramman kerä riitti hyvin ja lankaa jäikin vielä jonkin verran jäljelle. Puikkoina olivat 40 senttiä pitkät 4,5mm pyöröpuikot.

 Pipoon tuli kolme 25 silmukkaa sisältävä pitsikuvio kullekin kierrokselle ja....

kuvioiden väleihin neuloin aina viisi oikein kudottua silmukkaa. Kokonaissilmukkamäärä siis yhteensä 90. Lanka oli joustavaa ja miellyttävää kutoa ja pipo istuu mielestäni tosi hyvin päähän. Edellyttäen tietenkin, että pitää päänmyötäisistä malleista.

Pitsikuviopipo ei välttämättä sovellu koville pakkaskeleille, mutta sopivan lämpimän vuorin lisäyksellä uskoisin sillä  kyllä hyvin pärjäävän.

Mieheni hankki minulle viime talvena lahjaksi  tällaisen todella kätevän Knit Pro Magma -ohjeenpidikkeen, jossa on magneettikiinnitys. ( Ei ole muuten maksettu mainos) Ohjeenpidike vain on mielestäni aivan loistava ja voinkin suositella tätä siksi lämpimästi. Kaavio-ohje pysyy tosi hyvin paikallaan magneettien avulla ja asettamalla tuon kuvassa näkyvän pitkän lilanvärisen magneettiviivaimen kulloinkin neulottavan kierroksen alapuolelle on todella helppo seurata meneillään olevaa neulottavaa kierrosta. Tuossa kutomassani pipossa jokainen kuviokierros oli langankiertoineen erilainen, ja vaikka ohje sinänsä onkin helppo, se vaatii kuitenkin tarkkaavaisuutta.  Ohjeenpidike auttoi seuraamista tosi paljon.

Kaksiosaisessa pidikkeessä on myös tasku ohjeille ja pidikkeen saa taitettua kätevästi kutoessa vaikka pystyyn pöydälle. Pidikettä on olemassa kahta eri kokoa, eli 250 x 300 mm ja 300 x 500 mm. Minulla on käytössä tuo pienempi koko.

Oi niitä aikoja....nimittäin anoppini aikoinaan neulomat ensitossut pojallemme yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Nämä eivät ole  niin sanotusti "reissussa rähjääntyneet".

Ulkona on ihana aurinkoinen ilma ja lenkillä mieheni kanssa käydessämme kuului jo keväistä lintujen sirkutusta. Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua. 

Kevään kaipuu - haaste

Sain tämän "Kevään kaipuu" -haasteen jo jonkin aikaa sitten Minnalta Hiidenkiven puutarhasta. Kiitos Minna. Haaste on saanut alkunsa Puutarhahetki -blogin Tiiulta. Haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia.

Maasta keväällä esiin ponnistavat krookukset ovat mielestäni aina jotenkin hyvin herkistävä näky.

Muuttolintujen paluu ja sen seuraaminen, lintujen päivä päivältä lisääntyvä iloinen laulukonsertti, sekä tonttiamme ympäröiville pelloille ilmaantuva maanviljelijä kylvökoneineen ovat myös hyvin oleellisia kevääseen kuuluvia asioita samoin kuin....

maasta nousevat elinvoimaa puhkuvat tyynymäiset ja tiheät perennakasvustot sekä....

sipulikukkien iloisena pursuava kukinta...

akileijojen kauniin värinen, ihana sini....

sekä puiden ja pensaiden hiljalleen aukeavien lehtien kauneus ….

unohtamatta myöskään omenapuuta kukkaloistossaan.

Tulppaani 'Exotic Emperor'

Hasteen säännöt:
-kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Tiiu Puutarhahetki -blogista)
-tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
-haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään
-voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki

Moni on varmaan tämän haasteen jo saanutkin.
 Oma haasteeni lähtee Anulle Anun puutarha -blogiin, sekä  Tuuleville Lopotin Toimelan pihaunelmia- blogiin

Villasukkia pikkuisille.

Todella pitkästä aikaa tartuin taas puikkoihin ja aloin etsiä kuumeisesti pieniin jalkoihin sopivia sukkamalleja. Löysin näiden yllä olevien sukkien kettukuvion "Kun äiti kelaa"-blogista. Sukan värit sommittelin sitten oman lankavarastoni langoista. Sukan neuloin muilta osin kolmivuotiaan saajan jalan koon mukaan samoin kuin.....

nämä nelivuotiaalle lähteneet kissakuvioiset sukatkin. Sukkien hauskan kissakuvio- kaavion löysin Pinterestistä.

Näissä sukissakin olisi saanut olla nilkkaresori, mutta kuviossa oli sen verran korkeutta, että resorin myötä sukanvarsista olisi tullut talvikenkiin hieman liian pitkät.

Näiden sukkien ohjeen löysin puolestani "Tyttö touhuaa" -blogista. Jätin kuitenkin näistä sukista nuo alkuperäisessä mallissa olleet korvat pois.

Yllä valmistumassa sukka, johon ohjeen mukaisesti on tulossa ketulle myös korvat.

"Juhannustanssi" -sukat löysin alkuaan ihanan Betweenin  " Rikkaruohoelämää- blogista". Ohje on alkuaan Merja Ojanperän. Itse Ojanperän mallista toteutin lähinnä vain tuon sukansuun röyhelöosan. Nilkkaan tein resorin, jotta sukat pysyvät hyvin jaloissa.

Sukan röyhelössä on yksiväristä punaista Nalle -lankaa ja päävärinä käytin samoin Nallen "Taika"-lankaa.

Tämänkin sukansuuhun neuloin röyhelöreunuksen. Päävärinä Novitan 7-veikan "Aurora" ja sukansuussa luonnonvalkoista 7-veikkaa.

 Näihinkin sukkiin tein 12- kierroksen resorin istuvuuden ja jalassa pysymisen varmistamiseksi.

Ulkona sataa parhaillaan vuoroin vettä vuoroin räntää. Sää, jota inhoan ehkä kaikkein eniten.

Kaikesta huolimatta mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.