Maan verhoajat

Maanpeitekasvit ovat mielestäni oiva apu puutarhurille. Ne suojaavat maanpintaa liialliselta kuivumiselta ja pidättävät kosteutta maassa ja auttavat lisäksi näin  muitakin  samassa kasvupaikassa kasvavia  kasveja juurten liialliselta kuivumiselta ja auringolta varsinkin pitkien hellejaksojen aikana. Haittapuolena on varjoisemmissa kasvupaikoissa taas se, että kosteana varsinkin sateen jälkeen pitenpään pysyvä kasvusto  vetää puoleensa kotiloita ja etanoita. Onneksi oma pihani on säästynyt lähes täysin kotiloilta, mutta etanoita sen sijaan saattaa sateisina kesinä esiintyä melko runsaasti. Käytän surutta karkotteena kaikille muille eläimille vaaratonta Ferramol- etanasyöttiraetta, joka on lisäksi  tosi vaivatonta käyttää.  Sirottelen vain raetta maanpintaan ja kasvien juurelle aluelle, missä etanoita esiintyy. Aine tehoaa  hyvin myös kotiloihin. Rae on tosin melko kallista ja varsinkin isolla pihalla sitä kuluu melkoisesti.

Jotkin maanpeitekasveista leviävät melko agressiivisesti ja saattavat jyrätä heikompikasvuiset tieltään. Koetankin aina muistaa ja ottaa  tämän asian huomioon kasvia ja kasvupaikkaa valitessani, mutta välillä on sattunut ikäviä yllätyksiä.  Pihakäenkaali (Oxsalis) " Naapurin kiusa " on esim. yksi sellainen. Erehdyin kerran istuttamaan sitä pihallemme  ja nyt siitä on lähes mahdoton päästä eroon. Vaikka sen mielestään kitkee kuinka tarkkaan pois niin aina se  jostain  putkahtaa uudestaan  esille.

 Sammalleimu on aika arka kevätauringolle ja se olisi hyvä suojata havuilla ainakin siellä missä lumi sulaa aikaisin keväällä. Leikkaan liian pitkiksi venähtäneitä sekä kuivuneita versoja loppukesästä lyhyemmäksi näin se pysyy kauniimpana.

 

 

 Tässä sammalleimu kasvaa pihamme muurikivipenkin reunassa ja suojaa samalla himalajantyräkin juurenniskaa.

Edessä punaista rönsyleimua ja kukintaansa aloittava aito tillipioni. Yllä

 Tässä sammalleimu suojaa kärhöjen juurenniskaa. liialta kuivumiselta ja kuumuudelta.

 

 Kuva muutaman vuoden takaa.

 Marianne on ihana kukkiessaan ja väritys on tosi kaunis. Se kukkii melko pitkään ja kun se pääsee vauhtiin niin lehdistö peittyy lähes kokonaan.

 Tässä on kuitenkin pihamme ehdoton suosikki, rönsyleimu.  Sen kevätkesän kukinta on aivan huikaisevan kaunis ja odotan sitä aina yhtä hartaasti.

 Istutin muurikivipenkiin liilansinistä ja valkoista lajiketta. Valitettavasti valkoinen lajike  on vuosien saatossa jäänyt alakynteen ja vähennyt vuosi vuodelta. Laitoin  leimut alussa kasvamaan siististi vierekkäin, mutta hyvin pian ne sekoittuivat toisiinsa ja muodostivat todella kauniita värikuvioita.

 Tässä kärhöjen ja pallotuijien kanssa sulassa sovussa.

 Juhannuksen aikaan sinilila rönsyleimu peilaa kauniisti takapihalla näkyvän syreenin sävyä.

 

   

Esittelen lisää pihamme maanpeittokasveja myöhemmin.