Asiaa alppiruusuista

Lupasin kertoa edellisessä postauksessa hieman kokemuksia alppiruusujen kasvatuksesta. Tässä ensin vielä muutama kuva alppiruusuista pihallamme.

Catawbiense on ensimmäinen hankkimani rodo ja pidän sen väristä. Se on osoittautunut myös hyvin kestäväksi.

Fantastica (yaku) alla on uskomattoman kaunis kukkiessaan. Se on ollut meillä vasta kolme vuotta ja odotan innolla sen kasvua suuremmaksi. Se menestyy aurinkoisemmassa paikassa kuin yleensä muut alppiruusut. Ja nyt on pakko mainostaa. Yaku on hankittu puutarhatalo Sydänmaasta ja siellä on todella upeat  ja elinvoimaiset taimet.

Väritys muuttuu kun auringonvalo osuu terälehtiin.

Kukinta vasta alkamassa.

 

Mikkelin värit ovat mielestäni todella kauniit.

Aikaisin kukkiva Elviira on matala noin 50 cm. Elviira on suojattava todella huolellisesti kevätauringolta, josta se saa todella helposti vioitusta. Olen viime vuosina laittanut Erviiralle varjostusverkon sijaan suojaksi havunoksia ja se on osoittautunut ehdottomasti parhaaksi suojakeinoksi.

Ainavihantaa pikkutalviota (Vinga minor) juurella.

 Elviiran nuput ovat kauniita.

Sanotaan että maan tulisi olla rodolle niin kuohkeaa, että käden saa vaivatta työnnettyä siihen. Meillä se tuskin onnistuu, mutta kasvit ovat onneksi siitä huolimatta viihtyneet melko hyvin.

Samassa penkissä alppiruusujen kanssa kasvaa kotkansiipisaniaista, timanttituija, marjakuusia, tuivioita, hipatuija, kuunliljoja, mahonia,  kalliokieloa ja sipulikukkia. Maanpeittona on suikeroalpia, taponlehteä, varjoyrttiä ja ainavihantaa pikkutalviota.

Rodot viihtyvät kuten kasvit yleensä ryhmänä ja mielestäni tosi hyvin myös sopivien havujen kanssa.

Kuten kuvista näkyy alppiruusumme, yakua lukuunottamatta, kasvavat kaikki talomme takana pohjoispuolella puolivarjossa ja penkki viettää loivasti kohti alapihaa. 

Puolivarjo on mielestäni hyvä kasvupaikka rodoille, vaikka usein neuvotaan kasvupaikaksi varjoinen paikka. Varjossa kukinta on niukempi, mutta tosin silloin ei tarvitse myöskään kevätauringolta suojausta ja pensas jää harvemmaksi. Mäntymetsä olisi myös hyvä kasvupaikka, mutta meillä on valitettavasti etupäässä vain kuusikkoa. Kuusi ei pintajuurisuutensa vuoksi sovellu hyvin rodoille. Sitäkin tosin vastoin ohjeita kokeiltiin ja huonoin tuloksin.

Rodot viihtyvät happamassa maassa ja penkkiä perustetaessa kasvualustaa parannettiin lisäämällä siihen kalkitsematonta turvetta ja rodomultaa. Myöhempinä vuosina on lisätty myös kompostia. Erinomaiseksi on osoittautunut myös kuusenkäpyhake rodojen juurella. Se suojaa sopivasti maanpintaa ja pidättää kosteutta ja sopii happamuutensa ansiosta muutenkin hyvin. Kasvu parani mielestäni tällä toimenpiteellä huomattavasti.

Rodojen juuret ovat lähellä maanpintaa ja kasvualustan on siksi oltava ilmava, jotta juuret saavat happea. Toisaalta rodot tarvitsevat melko paljon kastelua kuivana kautena ja varsinkin keväällä, mutta vesi ei saa jäädä seisomaan juurialuelle ja siksi esim. savimaa sinällään ei sovellu alppiruusuille. Hiekkamaakin on huono sillä sen vedenpidätyskyky on olematon.

Kastelemme keväisin rodoja runsaasti haalealla vedellä roudan sulamisen nopeuttamiseksi ja suojat saavat olla paikoillaan, kunnes maa on sulanut kokonaan. Lannoitamme rodoja  (melko  epäsäännöllisen säännöllisesti) veteen sekoitettavalla, rodoille ja havuille tarkoitetulla lannoksella.

Koska penkki on hieman viettävä on hyvänä apuna ollut maanpeittokasvit, jotka osaltaan estävät maanpinnan liiallista kuivumista. Olen valinnut penkin muut  kasvit sen mukaan, että ne pärjäävät happamassa maassa.