Kelloköynnökset kasvussa

Olin jo varma, että joutuisin uusimaan kelloköynnöskylvöni, sillä kesti ja kesti ennen kuin jotain vihreää pilkisti vihdoin ujosti esiin mullasta. Miten hassun iloinen sitä ihminen voikaan olla jo siitä, että huomaa edes yhden siemenen itäneen. No onneksi itäneitä siemeniä on sentään enemmän kuin tuo yksi, sillä itäminen on ollut hyvin epätasaista ja hidasta. Kelloköynnöksen kylvön tein jo tammikuun viimeisenä päivänä muoviseen pienoiskasvihuoneeseen ja samaan aikaan kylvin myös keijunmekon siemenet. Ilokseni niistäkin ainakin kaksi pienen pientä alkua on ilmaantunut mullan pinnalle ja toiveikkaana odotan niitä putkahtavan esille vielä lisää, sillä keijunmekkohan on tunnetusti myös hidas itämään. Pitäkää peukkuja, että onnistuu.

Tänään siirsin osan taimista jo hieman väljemmille vesille. Ainakin kaksi alkua on vielä niin pieniä, että ne saavat kasvattaa kokoaan rauhassa. Kylvin pari siementä kokeilumielessä myös viime keväältä jääneisiin turvenappeihin. Toisessa napissa näyttäisi ainakin olevan jotain elämää. Kylvön tein niihin  hieman myöhemmin eli helmikuun alkupuolella.

No, eihän näin vähäisillä taimilla voi vielä suinkaan hurrata. Minulla onkin odottamassa kylvöä vielä yksi siemenpussi kelloköynnöksiä , jotta voin vertailla onko aikaisesta kylvöstä todella hyötyä, vai ei. Kylvössä käytin alkuun kylvömultaa ja tänään taimet pääsivät jatkamaan kasvuaan multaseokseen, johon tuli noin puolet taimimultaa ja puolet luomu kukkamultaa. Pinkeissä purkeissa on itämässä  kaupasta ostetun tavallisen suippopaprikan siemeniä. Saas nähdä kuinka niiden kanssa käy?

Täällä meillä on ollut mahtavia ja auringonpaisteisia päiviä ja olemme käyneet mieheni kanssa hiihtämässä hiihtokeskuksessa useana päivänä. Mikä nautinto.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja maaliskuun jatkoa teille ystävät.