Lämpimän punainen ritarinkukka

Nyt kun luonto ulkona on melko väritön, antaa punakukkainen amaryllis kivasti energiaa ja väriä olemassaolollaan sisätiloihin.

Tämän kukan sain miniältäni toissa jouluna lahjaksi. Kesäksi kätkin kukkineen sipulin kukkapenkkiin keräämään kasvuvoimaa uutta kukintaa silmällä pitäen. Syksyllä ilmojen kylmetessä kaivoin sipulin esiin ja vein sen autotallin suojaan.

Hyvissä ajoin ennen joulua toin sipulin huoneenlämpöön ja päätin kokeilla kukitusta ilman multaa. Ensiksi puhdistin sipulin juuret puhtaiksi mullasta juoksevan veden alla ja samalla poistin myös täysin kuolleet ja mustuneet juurenosat.

Minulla oli kaapin perällä sopivasti vanha hyasinttilasi. Asetin sipulin siihen ja vettä sen verran, että ainoastaan sipulin juurien kärjet olivat kosketuksissa veteen. Hämmästyin miten nopeasti juuret alkoivat venyä pituutta. Pari kertaan jouduinkin niitä hieman katkomaan, jotta ne edes jotenkin mahtuisivat lasiin.Toivoin kukinnan ajoittuvan jouluksi. Alussa hyvin hidas ja tuskastuttavan kauan kestävä varren ja kukkanuppujen kehittyminen antoi viitteitä siitä, ettei toiveeni tulisi ehkä toteutumaan. No eipä tämän hetkinenkään kukinta-aika ole lainkaan hassumpi.

Jos kasvu alkuun olikin hyvin hidasta, niin nyt kukkavarressa löytyy pituutta. Jouduinkin laittamaan kukan laseineen isompaan, kartionmuotoiseen lasimaljakkoon, jotta se pysyisi edes jotenkin pystyssä.

Kunhan kaikki nuput ovat auenneet katkaisen kukkavarren ja se saa jatkaa kukintaansa maljakossa leikkokukkana.

Ilman multaa kasvatus tuli osaltani nyt siis testatuksi. Ainoaksi huonoksi puoleksi osoittautui lopulta ainoastaan tuo varren venyminen aivan suhteettoman pitkäksi.

Ulkona on ihanan talvista. Nautitaan siis siitä ja päivä päivältä lähestyvästä keväästä.