Translate

torstai 31. lokakuuta 2019

Tuijakranssi.



Tuijia leikatessani niistä jäi paljon oksanpätkiä joten ajattelin hyödyntää ne kranssissa. Pohjana kranssissa on valmis styrox-pohja.


Takapihamme metsiköstä hain myös puolukanvarpuja kranssia elävöittämään.


Kiepautin vielä koristenauhasta kranssiin pienen rusetin hieman väriä antamaan.


Kranssin ripustin yläkerran parvekkeen seinälle suojaan uteliailta tinteiltä. Ulko-oveen sijoitetun kranssin linnut tapaavat nopeasti muotoilla hieman uuteen uskoon.



maanantai 28. lokakuuta 2019

Ensilumi



Kai tätä aamuista näkyä voi jo kutsua ensilumeksi, vai mitä mieltä olette?


Puutarhatyöt alkavat olla puiden ympärille viritettävien verkkojen asentamista ja viimeisten lehtien pois korjausta vaille valmiina. Robottileikkuri Elmeri on leikannut nurmikkoa ihan tähän saakka ja verkkoja emme mielellään asenna paikoilleen ennen leikkuun lopetusta.Tänään leikkuri pääsi vuosittaiseen talvihuoltoon ja suojat saadaan asennettua paikoilleen.

Havut saivat kauniin lumipeitteen.

Puutarhan syystöitä olemme tehneet syyskuusta lähtien aina vähän kerrallaan.



Perennapenkkien perennanvarret on leikattu. Isolla pihalla puutarhajätettä tulee niin paljon, että olemmekin surutta päätyneet kuljettamaan osan niistä maankaatopaikalle. Maankaatopaikalle kuljetettava jäte ei suinkaan mene hukkaan, vaan siitä valmistetaan uutta multaa. Ja sehän on hyvä asia se.


Loppujen havujen leikkauksen sain myös lähes loppuun. Osa havuista on kasvanut niin korkeiksi, että niiden latvoja ei enää tavanomaisin keinoin ylety saksimaan, vaan avuksi on otettava teleskooppivarrella varustettu oksaleikkuri. Halutessa saksimista olisi vielä hieman tarjolla.


Taustalla olevan seinämän valkoiset puuosat olin suunnitellut peseväni ennen talven tuloa. Nyt työ taitaa jäädä suosiolla ensi kevääseen. Neljä mattoa tuli sentään pestyksi viime viikolla.


 Loppuun vielä kuva Flammentanz-ruusun kylmissään värjöttelevästä kukasta.

Pysytelkää lämpiminä.



perjantai 25. lokakuuta 2019

Pionihankintoja

Pioneja ei puutarhassa ole kai koskaan liikaa. Houkutus niiden hankintaan on suuri jos ne lisäksi onnistuu saamaan edullisesti muutaman euron hintaan. Nämä kaunottaret onnistuin ostamaan muutama viikko sitten.




Lisäksi hankin hieman aiemmin valkokukkaisen, löyhästi kerrottukukkaisen Immaculeen, sekä kerrottukukkaisen, pinkin Emilie Depantenen. (Valitettavasti unohdin ottaa niistä kuvia.) Syksy on hyvää pionin istutusaikaa ja kaikki neljä juurakkoa löysivätkin vaivatta kasvupaikkansa ja pääsivät jo ennestään penkissä kasvavien  pionien joukkoon. 

Nyt olisi todella kiva tietää mahtaako jollain teistä blogiystävistäni olemaan kokemuksia näistä kyseisistä pioneista?

maanantai 21. lokakuuta 2019

Havujen leikkaus alkaa olla hyvällä mallilla

Tapaan muotoilla osaa pihamme havukasveista leikkaamalla niitä joko näin myöhään syksyllä tai vasta kevättalvella. Leikkauksia teen tarpeen vaatiessa toki muulloinkin. Tämän syksyn leikkaukset alkavat olla hyvällä mallilla, eli suuri osa leikattavista havuista on parturoitu. Hyvänä muistisääntönä pidän leikkausta KAHDEN ÄMMÄN VÄLISSÄ eli toisin sanoen marraskuun ja maaliskuun välissä.


Etenkin Brabant-kartiotuijia tapaan leikata aika lailla säännöllisesti. Leikkaamalla saan ne pidettyä haluamassani sopivassa koossa ja lisäksi ne tuuheutuvat melkoisesti vuotuisilla säännöllisillä  leikkauksilla. Kartiotuijia kasvaa meillä useammassa paikassa. Kuvassa olevat ja nyt muotoon leikatut kasvavat pihaantulotien varressa. Tuijien leikkaamista varotaan usein ihan turhaan. Leposilmut näet versovat vaikka vahingossa sattuisikin leikkaamaan vanhaa, ylivuotista kasvua.


Kolmen kartiotuijan välissä kasvaa kaksi Tiny Tim pallotuijaa jotka ovat hyvin tiiviskasvuisia ja pallomaisia luonnostaan, eivätkä suuremmin vaadi leikkausta. Leikkausta ei vaadi myöskään oikealla näkyvä timanttituija 'Smaragd' joka on samoin ominaisuudeltaan hyvin tiiviskasvuinen.


Ennen tein leikkaukset ainoastaan pienillä oksasaksilla eli sekatööreillä joilla työksentely oli melko hidasta. Nyt käytössäni on ollut muutaman vuoden Boschin ladattavat ja  langattomat ruoho / pensassakset.


Laite on melko näppärä ja kevyt käyttää, mutta haittapuolena on se, että akku kestää arviolta vain noin reilun puoli tuntia ja sitten se on ladattava uudelleen. Tämä tietenkin hidastaa työtä melkoisesti, kun leikattavia havuja on puutarhassamme paljon.


Leikatessa havunpätkiä ja -silppua tulee melkoisesti. Jotta säästyn haravoinnilta tapaan asettaa kevytpeitteen havun juurelle, josta enin leikkuujäte on sangen nopea ja kätevä kerätä pois.


Pihaantulotien päässä ensimmäisenä on tämä kevyemmällä kädellä leikattu ja jo kookkampi kartiotuija. Sen ollessa pieni eli kasvun alkuvuosina leikkasin myös tätä muotoon melko säännöllisesti, mutta nyt sen latvus huitelee jo niin korkealla, että leikkaukset ovat pakosti jääneet vähemmälle.


Pallotuija 'Woodwardii' on myös saanut soikean muotonsa.


Tämä rungollinen pallotuija oli heti ostaessa hieman muotopuoli. Oikealla oleva oksa tuleekin poistettavaksi, kunhan itse pallomaisen muodon saa leikkausten avulla pikku hiljaa palautettua ja tuuheutettua. Hankin näitä  kaksi, mutta toinen ei valitettavasti näy nyt tässä kuvassa.


Allas-alueella kasvoi neljä ihan tavallista Brabant- tuijaa joista kolme olen leikannut ihan kokeilumielessä soikean pyöreiksi ja  rungollisiksi. Kuvassa yllä oleva sattui olemaan monirunkoinen. Havun vieressä takana näkyy vänkyrä tammi.


Allasalueelle kiven kupeeseen istutettu pesäkuusi on vielä ihan sopivan kokoinen paikkaansa eikä vaadikaan leikkausta ainakaan vielä pariin vuoteen.


Tässä kuvassa sen koko tulee paremmin esille.


Kuvassa toisena oikealla näkyy yksi kolmesta muotoon leikkaamastani runkotuijasta.



Yllä oleva kartiomarjakuusi sai yhtenä keväänä todella pahoja ahavan aiheuttamia vioituksia. Latvus oksineen ruskistui ja kuivui täysin. Vähäisempiä vioituksia tuli lisäksi muuallekin ympäri kasvia. Eipä muu auttanut kuin leikata kuivuneet osat pois ja toivoin parasta. Olin jostain lukenut, että kartiovalkokuusi sietää latvan paleltuessa voimakastakin korjausleikkausta ja kasvattaa hiljalleen uuden latvuksen vuosien saatossa. Korjaantuminen on tosiaan kestänyt monen monta vuotta. Mieheni ehdottikin jo yhdessä vaiheessa kuusen poistamista ja uuden istuttamista tilalle.

Kartiovalkokuusi on edelleen jostain osin hieman muotopuoli, kuten kuvasta hyvin näkee. Nyt se näyttää kuitenkin jo melko hyvältä ja sen hävitysuhkakin on poistunut.


Istutin vuosia sitten tavallisia metsäkuusen noin 40-50 senttisiä taimia vieri viereen lähelle tonttimme rajaa ja aloin hiljalleen muotoilla niitä leikkaamalla nyt kuvassa näkyvään muotoon.


Kuusten kasvettua isommiksi aloin muokata ja  suunnitella niiden kasvupaikalle uutta havualuetta.
Nyt alueella kasvaa lisäksi, yllätys yllätys, muotoon leikattavia brabant- tuijia, pallotuija  sekä kartiomarjakuusi.


Kuusten muotoon  alan olla jo melko tyytyväinen ja tuuheuttakin löytyy mielestäni ihan sopivasti.


Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille.

torstai 17. lokakuuta 2019

Isoposliinikukka kukkii



Isoposliinikukka (Hoya carnosa) päätti ilahduttaa kukinnallaan vielä näin myöhään syksyllä. Kukan olen saanut alkuaan entiseltä naapuriltani jo 1980-luvulla. Alkuperäisestä kukasta otin uusia taimia muutama vuosi sitten, kun se sai yllättäen riesakseen tuholaisia. Vain yksi ainoa taimista (kuvissa oleva) lähti niistä kasvuun.


Kukkia siinä on nyt vain kaksi, mutta nekin ovat ilahduttaneet etenkin myöhäisen kukinta-ajankohdan vuoksi. Isoposliinikukkaa voi hyvällä syyllä sanoa upeaksi köynnöskasviksi pitkien rentojen varsien johdosta. Minulla se kasvaa kukkapylväässä, mutta amppeli on toinen mainio vaihtoehto.


Isoposliinikukan kukka on vahamainen ja yksittäinen kukka on kuin punaisella keskustalla koristeltu tähti. Lehdet ovat ehytlaitaiset, kiiltävät sekä kauniin vihreät. Ne ovat myös melko paksut ja kovapintaiset. Itse kukan ruukku saa olla pieni ja ahdas. Minulla se kasvaa saviruukussa jonka olen sitten upottanut isompaan suojaruukkuun.

Posliinikukka on valoisan ja aurinkoisen paikan kasvi. Ohjeet hieman näyttävät vaihtelevan. Osassa ohjeita neuvotaan välttämään liikaa aurinkoa, etenkin jos haluaa lehtien pysyvän kauniina. Tietenkin asia on näin etenkin keväällä. Toisaalta muistan jostain lukeneeni, että runsaan kukinnan saavuttamiseksi kasvupaikan pitäisi olla jopa niin aurinkoinen, että lehdet lähes palavat. Äidilläni oli aikoinaan lapsuudenkodissani isoposliinikukka huoneen peräseinällä, jonka ikkuna avautui suoraan etelään ja huone oli näin ollen hyvin aurinkoinen. Muistan miten aina lapsena ihailin posliinikukkaa sen kukkiessa hyvin runsaasti ja kauniisti. Sen sijoituspaikka lieneekin ollut lähes optimaalinen.

Isoposliinikukka on siis ehdottomasti valoisan ja aurinkoisen paikan kasvi. Se menestyy toki myös varjossa, mutta kukintaa on tietenkin turha odottaa. Se toimii kuitenkin tällöin mainiona viherkasvina.



Kastelun kanssa täytyy toimia hieman varoen. Liika kastelu kellastuttaa lehdet ja saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa koko kasvin kuoleman.  Kukinnan aikana (joka on huhti-lokakuu) se vaatii kuitenkin melko runsaasti vettä, mutta kastelua kannattaa vähentää sitä mukaa, kun valo syksyä kohti mentäessä vähenee.


Valkoinen orkidea on myös kukkinut olohuoneessamme jo monta viikkoa. Se aloitti kukintansa toistamiseen  pidettyään välillä lepokautta.


Parhaillaan posliinikukan ja orkidean ohella olohuoneessa kukkii myös kaunis sinikukkainen soilikki (Steptocarpus)



Tänään on satanut lähes koko päivän vettä ja ulkona näyttää aika harmaalta ja ikävältä. Vedetään siis villasukat jalkaan ja sytytetään kynttilä pimeyttä karkoittamaan.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Lintujen talviruokinta



Aloitimme lintujen talviruokinnan runsas viikko sitten, kun tintit alkoivat kolistella ikkunapeltejä kuin kysyäkseen eikö olisi jo aika alkaa tarjoilla siemeniä. Kuvassa enemmistönä on pikkuvarpusia. Lisäksi kaksi viherpeippoa ja sinitiainen.



Pahoittelen heti alkuun kuvien huonoa laatua. Kuvat on otettu keittiön ikkunan läpi ja ovat siksi sameita ja epätarkkoja.


Kuvaaminen oli muutoinkin aika hankalaa, sillä varsinkin näin ruokinnan alkuvaiheessa linnut ovat  varovaisia. Heti kun nostat kameran kuvataksesi, linnut lehahtavat pelästyneinä karkuun.


Yhtenä aamuna kukkapenkissä ruokinta-automaatin alla odotti melkoinen yllätys.


Piti melkein hieraista silmiään ennen kuin uskoi näkemäänsä. Ainakin toistakymmentä peltopyytä oli herkuttelemassa maahan pudonneilla auringonkukan siemenillä. Osa häiriintyi sen verran kuvaamisesta, että kipitti nopeasti karkuun osan jäädessä kaikessa rauhassa jatkamaan ruokailua.


Pienet pallerot olivat kerrassaan hellyttävä näky. Iloksemme olemme nähneet joukkion samassa paikassa ruokailemassa jo toisenkin kerran, joten kovin kaukana ei niiden uskoisi majailevan.

Joko te olette aloittaneet lintujen talviruokinnan? 

perjantai 11. lokakuuta 2019

Kasvihuoneen syksy



Nyt kun kasvihuone on jo jonkin aikaa ollut tyhjennettynä kasveista oli sinne aika saada myös hieman syksyisempää ilmettä ja viihtyvyyttä syysistutusten avulla.


Viime viikolla asioidessani mieheni kanssa paikallisella Tokmannilla sain hankittua samalla reissulla myös muutamia edullisia Callunoita.


Tarjolla olisi ollut myös kellokanervia, jotka ovat kyllä kauniita, mutta kestävyydeltään heikompia, kuin callunat.


Calluna kestää mainiosti sään vaihteluita ja pysyy pitkään kauniina kunhan kastelusta vain muistaa huolehtia ihan pakkasiin saakka. Taustalla näkyy ulkoa suojaan nostamani kelloköynnös jota en vielä hennonut viskata kompostiin, sekä oikealla puolella oleva sorvarinlaakeri.


Ostin myös pari värjättyä kanervaa ja niistä saikin kivaa ja pirteää ilmettä asetelmaan.


Kukkapenkistä kävin noukkimassa muutamia vielä yllättävän hyväkuntoisia vuorenkilven lehtiä  muhkeuttamaan asetelmaa.


Hankin myös aiemmin pari pienilehtistä lankaköynnöstä, joista toinen pääsi koristamaan pientä pöydällä olevaa koria.


Musta, kolmella korilla varustettu pyörä sai myös callunoita kaunistuksekseen sekä....


 asetetelmiin yhtenäisyyttä luomaan vuorenkilven lehtiä sekä …..


muutamia kuivaamiani unikon siemenkotia.


Valkoiseen ikkunanvieruskoriin tuli upeita ruskavärejä saaneita keiju- ja rinneangervon kuihtuneita kukkavarsia, vuorenkilven samansävyisiä, kauniisti värittyneitä lehtiä, sekä tuoreita marjakuusen oksia.



Puiseen ämpäriinkin tuli rinneangervoa ja lisäksi kauniita pihlajanmarjaterttuja.



Toinen lankaköynnöksistä odottamassa sopivaa paikkaa joka.....



lopulta löytyi....


puupölkyn eli ruhmon päältä.


Isältäni aikoinaan saamani  neljä varpuluutaa....


 pääsivät nojailemaan samansävyisen ruhmon kylkeen.




Prismoin varustettu kynttelikkö luo illan pimetessä kivaa tunnelmaa kasvihuoneeseen.


Pinteeseen joutunut pöllö näyttää sangen kauhistuneelta. Lapsenlapseni ihmettelikin kasvihuoneessa käydessään miksi lintu on teljetty häkkiin. Sai tietenkin mummilta asiallisen ja selventävän vastauksen kysymykseensä.


Mehitähdet ovat selvinneet hyvin muutamana yönä olleista pikkupakkasista.


Omenasadostaan selvästi iloitseva elämää nähnyt vanha puutarhatonttu.


Illan alkaessa hiljalleen hämärtyä sytyttelin lisää tuikkuja tunnelmaa luomaan.


Ikkunanlaudalle pääsivät mieheni aikoinaan kansakoulussa sorvaamat puiset kynttilänjalat. 


Mieheni muutama päivä sitten virittelemä kausi/ jouluvalosarja on jo valmiina katossa odottamassa. Ihan vielä ei kuitenkaan ole niiden aika.


Hämärän jo laskeuduttua.

Kovasti tekisi taas pitkästä aikaa mieli lillumaan kasvihuoneen vierustalla olevaan kylpytynnyriin, mutta sadekuurot ovat nyt harmillisesti esteenä.


Hyvää alkanutta viikonloppua kaikille.