Ihana taivaanranta

 

Tänä aamuna auringon nousu taivaankannelle, antoi taas tosi kaunista katseltavaa. 

Tänä aamuna auringon nousu taivaankannelle, antoi taas tosi kaunista katseltavaa.  

 

Taikaketut mummin murulle

 

Nyt kun puutarhatyöt antavat myöten, on kiva neuloa taas villasukkia. Tällä kertaa valmistuivat Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat kirjasta taikakettusukat, joita lapsenlapseni pyysi mummia kutomaan. No tietysti mummi halusi toiveen toteuttaa.

Lankana itse työssä on novitan Nalle langat  010 ja 048 ja silmien silmukoinnissa Karisman paksumpi lanka numero 47. Sukissa olisi ollut jonkin verran myös jäljestä päin silmukoitavaa, mutta silmukointi on sen verran hidasta, että päätin silmukoida ainoastaan ketun silmät. Katsotaan silmukoinko silmiin vielä ohjeessa olevat pienet valkoiset täplät.  

                 

Sukkien pohjassa ja varren molemmin puolin on myös kettukuvio. Kantapohjan silmät jätin myös silmukoimatta jotteivat tunnu paksunnoksena sukan pohjassa. 

Lankakoristani löytyneet langat sopivat väreiltään kettuaiheeseen ihan kivasti.

Yhdet samalla kuviolla tehdyt kettusukat olen tehnyt sukkien saajalle ennenkin, mutta ketunpääkuvion silmukointeineen tein vain sukanvarren etuosaan. Muun sukan neuloin ihan tavanomaisesti. Kuva yllä.

Viikonlopun näkymiä

 

Kuten useat blogikaveritkin ovat omissa postauksissaan todenneet, puutarhassa on enää aika vähän kuvattavaa. Eilen auringon pilkottaessa puiden takaa hain kameran käsiini ja nappasin muutamia kuvia pihamaalta. Aamulla lenkille lähtiessäni pakkasta oli -6 astetta ja yön aikana oli satanut hieman lunta. Säätiedot kuitenkin kertoivat lämpötilan nousevan plussan puolelle. Päivän päättyessä ennuste valitettavasti piti paikkansa. 

Paviljonki näytti jotenkin alastomalta ilman valoja. Valot kun on ajastettu palamaan vasta aina pimeän aikaan. Lumen huurruttanat tuijat näyttävät kuitenkin kauniilta valkoisessa asussaan.

Poikani vene odottamassa kesää ja Tuusulanjärvelle kalaan pääsyä. 

Kuvan taustalla näkyvä huurupintainen pelto kimaltaa kauniisti auringon säteiden osuessa pellon pintaan. 

Pihaantulotien varressa vartioiva karhukin on saanut turkkinsa ylle kauniin lumikuorrutteen samoin kuin.....

rivissä seisovat "Hattivatitkin".

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille.

Valkoista kukintaa

 

                                

Saksalaisessa käydessäni ostin sieltä ensimmäisen tämän syksyn kerrottukukkaisen amarylliksen. Lajikkeesta ei ollut mitään mainintaa, mutta eipä se suuremmin haittaa. Pääasia, että onnistuin saamaan valkoisen, kerrottukukkaisen yksilön. 

Nuppuja on useampia ja vasta kaksi niistä on avautunut ihailtavaksi.

Huoneilmaa tehokkaasti puhdistava viirivehka aukaisi yhden ainokaisen kukkansa olohuoneen senkin päällä olevassa ruukussa. Pidän todella paljon tästä kauniit lehdet omaavasta ja tyylikkään näköisestä kukasta.

                    

                                                                        Korallikaktus

Keittiön ikkunanlaudalla koko kesän ja syksyn viettänyt korallikaktus yllätti täysin aloittamalla kukintansa tähän aikaan vuodesta. Parhaillaan auki on vain kaksi kukkaa, mutta lisää näyttäisi vielä olevan tulossa.

Tämä Cittarista ostettu marraskuunkaktus ei värinsä puolesta sovi postauksen otsikkoon mitenkään, mutta laitanpa siitä huolimatta siitä kuvan. Ihana väriläikkä ja ilostuttaja tähän pimeään aikaan. 

Pikku pakkasen ansiosta aamut ovat nyt kuulaita ja kauniita. Nappasin kuvan aamuisesta auringonnoususta taivaankannelle.

Luntakin on vielä sen verran, että se verhoaa ihan kivasti nurmikon pintaa. 

Ensilumi

Viime yönä satanut lumi oli verhonnut pihamaan kauniin valkoiseksi. Todella piristävä näky harmaiden ja sateisten päivien jälkeen.

Aurinkokin nousi heti aamusta taivaankannelle värjäten pellon pinnan kultaiseksi. 

Pakkasta oli aamulla jopa -5 astetta. Terassin kaiteet olivat saaneet ohuen huurrekerroksen ylleen.

Lintujen ruokinta-automaateilla riittää edelleen vilskettä ja automaatteja saakin olla täyttämässä ihan joka päivä. Myös talipallot ovat tehneet poikkeuksellisen hyvin kauppansa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa.

Kaksinkertaista juhlintaa

 

                     

Lauantaina vietimme lapsenlapsemme 10-vuotis syntymäpäivää. Meitä juhlijoita oli taas koolla suuri joukko, eli noin kaksikymmentä henkeä. Kakku oli hyvää ja tarjoilut maukkaita. Kuvassa aina iloinen päivänsankari mummin ikuistamana. 

Neidin synttärikakusta napattu kuva.

Tänään olikin sitten isäinpäivä ja pitihän minun tietenkin sen kunniaksi leipoa myös kakku. Isäinpäivää vietettiinkin siten jo pienemmällä porukalla. 

Niinhän siinä sitten hevossukkien kanssa kävi, kuten hieman pelkäsinkin, että syntymäpäiväsankarille kutomani sukat olivat liian tiukat ja ahtaat nilkoista. Sukat tulevat menemään purkuun ja kudon ehkä jossain vaiheessa uudet paremmalla onnella.

Heppasukat

Heppasukat valmistuivat tällä viikolla ja huomenna näen ovatko ne saajalleen sopivat. Toivottavasti. Ensin päätin kutoa valmiiksi vain toisen sukan ennen sovitusta, mutta en sitten malttanutkaan olla tikuttelematta myös toista sukkaa valmiiksi. Eiköhän sukat ole ainakin jollekin seitsemästä lapsenlapsesta sopivat, jos ne  päivänsankarille eivät jostain syystä sopisikaan.

 Kuvissa sukan pääväri näyttää siniseltä, kun väri oikeasti taittuu selkeästi vihertävään. Lankoina olivat siis Novitan Seiskaveikan sininen lanka Lumous 185 ja luonnonvalkoinen 010 ja puikkoina olivat 3,5 numeron puikot. Hevosen päänkuva löytyi siis Pinterestistä ja muita ohjeita ei sukkaan ollutkaan. Tein sukkaan vahvistetun kantapään ja kärkeen tuli sädekavennus. Nyt lainasin kirjastosta kolme Lumi Karmitsan villasukkakirjaa ja toivottavasti löydän niistä jonkin kivan sukkamallin kudottavaksi

Eilen tein omista palsternakoista ja kaupan porkkanoista pikkelsiä. Osa palsternakkasadosta meni pakkaseen raasteena ja osa pilkottuna juureslaatikkoa varten.  

Vihoviimeisiä puutarhatöitä

 

Tänään nostin kasvimaan lavakehikoissa kasvaneet palsternakat ylös penkistä. Olen viivyttänyt nostoa mahdollisimman pitkään, sillä palsternakan parhaan kasvun sanotaan olevan syksyllä. Korjuun voi tehdä siis mahdollisimman myöhään syksyllä. Kuitenkin ennen pakkasia. Palsternakat voi jättää myös penkkiin talveksi ja korjata vasta keväällä. 

Palsternakan sadon ei voi sanoa olevan mitenkään runsas, mutta osasta niiden koko oli kuitenkin ihan hyvä.

Katkoin naatit kompostiin ja nostin palsternakat autotalliin yön ajaksi kuivumaan ennen niiden lopullista puhdistusta. Palsternakoista osa on tarkoitus pikkelöidä ja osan raastan valmiiksi juureslaatikoita ja keittoja silmälläpitäen.

Tänään silppusin ruohonleikkurilla myös viimeisiä nurmikolla olevia omena- ja luumupuun lehtiä. Etenkin omenapuut ovat pitäneet hyvin sinnikkäästi kiinni lehdistään ja vasta nyt oksat alkavat olla täysin paljaita. 

Mieheni on yleensä puhaltanut lehtipuhaltimella lehdet kasaan silputtavaksi. Valitettavasti runsas kaksi viikkoa sitten, jalkapalloa kunnan tekonurmikentällä lasten kanssa pelatessaan, mieheni vasemman jalan akillesjänne katkesi, ja nyt kaikki työt ovat hänen osaltaan pitkään katkolla.




Aamulla kuvasin hyvin kaunista auringonnousua horisontin takaa. Näkymä oli jotenkin lähes maaginen.

                                             Sieltä se aurinko alkaa jo pilkistää esiin.

Kesäpäivä Vääksyssä

Vääksyn kanava

Kesällä päätimme kesämökiltä palattuamme tehdä päiväretken Asikkalan Vääksyyn lastenlasten, miniäni ja mieheni kanssa. Vääksy osoittautuikin tosi kivaksi paikaksi tutustua lähemmin.

Vääksyn kanava oli etenkin pikkumiehille tosi kiinnostava paikka ja he seurasivat mielenkiinnolla veneiden ja alusten kulkua kanavalla. 

                     

Siellä niitä veneitä kulkee.

Lapsille oli tarjolla myös elämys- ja liikennepuisto. Elämyspuistossa etenkin vaijerililiukulaite oli pojille tosi mieluinen ja tulipa sitä itsekin testattua. 

                      

 

Liikennepuisto

Paikka tarjosi kävijöille myös kivoja ja viihtyisiä kahvila- ja ruokapaikkoja.  

                      

                       

Päivän päätteeksi suuntasimme vielä Vesijärven Kalmarinrantaan, jota esitteissä suitsitaan Etelä-Suomen parhaaksi hiekkarannaksi, eikä kyllä lainkaan suotta. Ranta oli matala ja lapsiturvallinen, sekä hiekkapohjainen, lämmin ja kirkas vesi miellyttävä uimareille.

                

Teimme mieheni kanssa kahdestaan vielä toisenkin päivämatkan Vääksyyn. Tässä lopuksi muutamia kuvia kanavan varresta napsittuna.

Vääksy on hieno paikka ja siellä tulee varmasti vierailtua vielä useammankin kerran.