Pioneja ja muita kukkijoita

 

Eilen täällä meillä oli todellinen helle, sillä varjolämpötila kohosi iltapäivällä jopa +29 asteeseen. Tänään  herätessä oli taas vuorossa vesisadetta, mutta se meni onneksi melko nopeasti ohi. Tällä hetkellä mittari näyttää +22 astetta, mutta aurinko on piiloutunut pilven taakse.  

Sisääntulon edustan pionipenkissä kukat ovat alkaneet avautua ihan kilpaa. Vasemmalla kiinanpioni 'Rubra Plena' sitten 'Karl Rosenfield' ja oikealla 'Sarah Bernhardt'  Niiden edustalla kukkivat hopeahärkki, sekä punaiset harjaneilikat.

Vielä pari kuvaa, siitä ehkä kaikkein tunnetuimmasta kiinanpionista, eli Sarah Bernhardtista.

 'Rubra Plenat' 

Kiinanpioni 'Bowl of Beauty'

Sitten alapihan omenapuupenkkiin, jossa 'Santa Fe' kiinanpioni on nyt aukaissut nuppujaan.  

'Santa Fe' taustalla. Kuten aikaisemmassa postauksessani tuntematonta etualalla olevaa pionia esitellessäni kerroinkin, se on hyvin samankaltainen väreiltään ja kukiltaan kuin 'Santa Fe.'

Tykkään tästä parivaljakosta todella paljon.

Immaculee' on avannut myös lisää valkoisia, keltaisella höystettyjä kukkiaan.

Immaculeen lisäksi penkissä pitäisi olla myös sinne muutama vuosi sitten etupihan muurikivipenkistä siirtämäni kiinanpioni 'Shirley  Tempele', mutta siitä ei näy jälkeäkään.

Valkokukkaiset pionit tasapainottavat kauniisti värikkäämpiä sisariaan.

Enpä olisi tunnistanut 'Festiva Maxima' kiinanpionia tämän kukan perusteella, jos en olisi tarkoin tiennyt  sen ojanpuoleista kasvupaikkaa penkissä. Terälehtien punaiset, hyvin kauniin väriset viirut, puuttuvat nyt kokonaan. Outoa.

Luultavasti kiinanpioni 'Jan van Leeuwen', jonka kauniista, puhtaanvalkoisista nupuista tykkään tosi paljon.

Tänään otetussa kuvassa osa kukista on avautumassa. Tämänkin pionin nimitiedot puuttuivat ostaessa, kuten alla olevankin. Viisaampi jättäisi nimettömät pionit ostamatta, mutta minua asia ei niin haittaa. 

Keltaiset heteet ovat kauniita.

Sitten kärhökäytävälle, jossa ketoneilikat kukkivat nyt ihan valtoimenaan. 

Ne näyttävät viihtyvän enemmän kuin hyvin muurikivipenkin reunassa ja ovat vallanneet tilaa itselleen vuosi vuodelta enemmän.

Jalokärhöt vaativat juurelleen jotain matalaa maanpeiteperennaa ja tämä on hentojuurisena siihen tarkoitukseen todella hyvä. Väri on räväkkä ja näkyy kauas, mutta väliäkö tuolla.

Perhoangervo - Gillenia trifoliata on hento ja herkän kaunis kukkija. Sen edessä vielä kukkimatonta  preeria-angervoa. 

Vielä kuva jo aiemmassa postauksessa olleesta kauniisti kukkivasta Thalictrun aquilegifolium lehtoängelmästä.

Ilokseni jaloritarinkannukset ovat ainakin toistaiseksi pysyneet suorassa kuin sotilaat, kovista sadekuuroista huolimatta.

Kuva ritareista tulotien puolelta otettuna.

Enpä malta olla laittamatta kuvaa myös hurjiin mittoihin venyneistä vaaleansinikukkaisista ritarinkannuksista. Ne ovat nähtävästi lähteneet kasvussaan kilpasille tarhaviinikärhö 'Etoile Violette'n kanssa.

Kerrottukukkainen kurjenpolvi (en nyt muista lajiketta), sekä sen vieressä kasvavat ....

'Max Frei' verikurjenpolvet.

Ojanvarsipenkin kupariheisiangervo 'Mindia' aukaisi myös vauhdilla kukkiaan lämmön ansiosta.

Mindian takana pelto-ojassa kasvava ja sinne itsestään kylväytynyt töyhtöangervo. 

 'Claude Shride' marhanliljakin on alkanut punastuttaa nuppujaan. Kohta sekin kukkii.

                         

Kesämalvikit ovat kasvattaneet myös kokoaan portin molemmin puolin olevissa kukkalaatikoissa. Nämä kylvin viime syksynä keräämistäni siemenistä. No nämä eivät tosin vielä kuki.

Pergolan edusta laatikossa on tuoksuhernekin avannut ensimmäiset kaksi kukkaa.

Blogini jää nyt pienelle tauolle. Hyvää heinäkuun jatkoa teille kaikille.