Alppiruusujen ja kartiovalkokuusten suojaus

 

Nyt alkaa olla ihan viime hetket suojata varjostusta kaipaavat kasvit ahavalta ja kevätauringolta. Etenkin helmikuun loppupuoli oli täällä meillä hyvin aurinkoinen ja mietinkin, että suojaus olisi varmaan pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin.

Eilen mieheni  sitten kävi suojaamassa takapihan alppiruusut varjostusverkoilla. Tukikepit pystytin paikoilleen jo viime syksynä, sillä kevättalvella jäiseen maahan tukisalkoja on huomattavasti hankalampi saada pystytetyksi.

Takana vasemmalla näkyvä alppiruusu 'St Michel', eli Mikkeli on jo niin korkea, että sitä emme ole enää moneen vuoteen suojanneet lainkaan. Onneksi se on muutoinkin lähes tulkoon kokonaan auringon saavuttamattomissa, sillä talon pohjoispuolen seinänvierusta on melko varjoinen.

Tänään oli sitten vuorossa etupihan kolmen kartiovalkokuusen suojaus. Aurinko alkoi paistamaan heti aamusta ja mittarikin oli pari astetta plussan puolella, joten kerrankin näpit eivät olleet jäässä suojaverkkoja paikoilleen viritellessäni.

Lumikin oli havupenkistä huvennut taas melkoisesti yön aikana. Aurinko näyttää jossain vaiheessa saaneen penkin etureunassa kasvavat tuiviot ikävästi ruskistumaan, mutta pienen parturoinnin jälkeen ne elpyvät kyllä yllättävän nopeasti ja jatkavat kasvuaan.

Muualla puutarhassa lunta vielä riittää, kuten kuvistakin voi hyvin havaita. Muutoin tänään päivittäisellä lenkillä käydessämme oli jo tosi keväisen oloista. Päätiet ovat pääsääntöisesti lähes sulia ja vain sivuteiden varjoisimmat paikat ovat vielä jäisiä ja liukkaita. Ihan vielä kenkien liukuesteitä ei ole kyseisestä syystä  uskaltanut jättää kokonaan pois.

Eilen ostin pari kesäkukkien siemenpussia kaupassa asioilla käydessämme. Isosilkkikukkaa olen kylvänyt viimeksi vuonna 2023 ja se kukki takapihan lankkupenkissä todella kauniisti. Kuva alla.

Isosilkkikukka 'Sybil Sherwood' elokuussa 2023.