kolmen peräkkäisen pallon muotoa tavoittelevasta 'Brabant'- tuijasta, jonka leikkaamisen aloitin muutama vuosi sitten.
Kuva puutarhassa tähän saakka kukkineesta ja tänään alas leikkaamastani jalokärhö 'Jan Pawel II'
Tapanani on aina näin syksyisin leikata alas myös niin kruunu- kuin jalokärhötkin. Samalla kerään kärhöjen juurelta pois kaikki sinne varisseet lehdet mahdollisten sienitautien ehkäisemiseksi. Tauti -itiöthän säilyvät nimenomaan maahan varisseissa lehdissä, varsissa sekä pintamullassa, josta ne herkästi keväällä leviävät sitten uusiin, kasvunsa aloittaviin versoihin.
Varsien alasleikkauksen ja juurialueen putsauksen jälkeen levitän vielä kärhöjen juurelle leca-soraa pyramidimaiseksi keoksi. Etenkin keväisin ja syksyisin kun voi olla jopa useamman päivän kestäviä yhtenäisiä sateita, jolloin kärhöjen juurenniska on pitkään alttiina kosteudelle ja märkyydelle. Tässä leca-sora on suureksi avuksi. Ensinnäkin se läpäisee ja päästää veden hyvin nopeasti kärhön tyveltä syvemmälle juuristoon ja sora myös kuivuu sateen jälkeen nopeasti. Olenkin todennut vuosittaisen soran lisäämisen tosi hyväksi ja toimivaksi tavaksi.
Kasvukauden viimeinen kärhön kukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti